Seuraava tapaaminen on tiistaina 1.12., jolloin kokoonnumme Porthanian aulassa klo 18. Tervetuloa!
Opiskelijatoiminnan keskustelutilaisuudessa 17.11.2009 puhuttiin opiskelijoiden köyhyydestä, toimeentulosta ja kontrolloinnista Kerrattiin opetusministeriön opintotukityöryhmän opintotukiuudistusesityksen pääkohdat, tällä hetkellä:
Menossa on kansainvälinen toimintaviikko, Itävallassa ja Saksassa paljon valtauksia ja mielenosoituksia. Kaliforniassa on valtauksia ja lakkoilua.
1. KESKUSTELU: TOIMEENTULO JA KONTROLLI
Ovatko opiskelijat jotenkin erityisasemassa? “Poikkeuksista” puhuminen on epäilyttävää, koska nykyään valta toimii poikkeusten kautta ja yksilöimällä kohteensa. Pitäisi tutkia, mikä opiskelijoiden “erityisyydessä” on yleistä. Vallan vastustaminen onnistuu yhteisen eikä erityisen/ eriytymisen kautta.
Opintotukiuudistukseen liittyy kaksi voimakasta kontrollimuotoa:
1. velan lisääminen
2. “kannustaminen” palkkatöihin (eli pakottaminen mihin tahansa työhön millä tahansa ehdoilla)
Tiivistettynä uudistuksen sanoma on, että opiskelijoista on tehtävä yksityisyrittäjiä, jotka ottavat korkeita riskejä (esim. “sijoittavat inhimilliseen pääomaansa rahoittamalla opiskelunsa lainalla” tjsp.) ja kantavat niiden seuraukset.
Talouden finanssivetoistumisesta näyttää nyt seuraavan yritys muuttaa sosiaaliturvaa finanssitalouden “logiikan” mukaiseksi, eli velan (ja riskien) kautta toimivaksi. (Vrt. lisäksi finanssitaloudessa työntekijöitä usutetaan hankkimaan osakkeita, jotta he antaisivat itse itselleen potkut, jotta heidän osakkeidensa arvo nousisi; vastaavasti palkkojen alentaminen on yleisesti eduksi niille, joilla on lainaa, koska silloin korkotaso pysyy hyvänä lainan kannalta…)
Johtopäätöksiä:
1. on vastustettava velkaannuttamistendenssiä
2. … sekä ihmisten eriyttämistä, erottamista ja lokeroimista
3. on vaadittava perustuloa: se on myönteinen vaatimus, joka helpottaisi ihmisten elämää suoraan sekä vähentäisi kontrollia
2. KESKUSTELU: OPISKELIJOIDEN TOIMEENTULOTILANNE
Taustaksi HYY:n teettämä selvitys opiskelijoiden tilanteesta: http://www.hyy.helsinki.fi/suomi/150/doc/1049/. Selvityksen tuloksia: opiskelijoiden tuloerot ovat kasvaneet, samoin sukupuolten väliset tuloerot. Noin puolet opiskelijoista tekevät palkkatyötä, koska heidän on pakko. Ongelmat keskittyvät eikä lainan nostaminen helpota. Eniten ongelmia on niillä opiskelijoilla joilla on lapsia.
Mikä on opiskelijoiden asema työmarkkinoilla? – Aiheesta pitäisi tehdä valtakunnallinen selvitys.
Opintotukea täytyy rakentaa perustulon suuntaan. Tässä projektissa ylioppilaskunnat ovat mahdollisia toimijoita, mutta esim. HYY tuskin lähtee mukaan ilman valtakunnallista liittoa ja/tai muualta tulevaa painetta (Jyväskylä anyone?).
Miltä kenttä näyttää perustulokamppailun suhteen? Esim. ay-liike vaikuttaa vastustavan perustuloa ja pitävän sitä vaarana, joka tappaa järjestäytymisen. Olennainen kamppailu käydään siitä, mitä perustulo tarkoittaa ja mitä se sisältää: on osoitettava oikeistolaisten perustulomallien ongelmat ja vaadittava riittävän suuruista (~800 e) kaikille maksettavaa vastikkeetonta tuloa.
Jotta projekti saadaan käyntiin, on räjäytettävä hallitseva eriyttämisen logiikka.
3. KESKUSTELU: KÖYHYYS JA JATKOTOIMET
Käytiin läpi kokemuksia köyhyydestä ja sen häpeällisyydestä. Monet eivät tajua olevansa köyhiä, vaikka elävät köyhyysrajan alapuolella. Toiset tajuavat viimeistään silloin, kun eivät pysty osallistumaan sosiaalisesti koska ei ole rahaa (käydä leffassa, kahvilla, baarissa jne.) tai ei pysty ostamaan uutta tyynyä/kattilaa/pyykinkuivaustelinettä jne.
Köyhyyskeskustelua hallitsee harha väliaikaisuudesta: “Olen köyhä, mutta sehän muuttuu kun valmistun maisteriksi…” “Olen köyhä, mutta se johtuu siitä että olen sairas, kyllä se sitten kun…” Ongelma: nykyään elämme jatkuvasti “välitiloissa”, ja työmarkkinat tuskin muuttuvat nykyistä varmemmiksi, vaikka valmistuisimme ja tervehtyisimme jne.
Kaksi näkökulmaa toimintaan:
1. opiskelijat ovat köyhiä – toiminta lähtee köyhyyden ja puutteen kokemuksesta
2. opiskelijat osallistuvat yhteiskunnalliseen tuotantoon – toiminta lähtee vaatimuksesta päästä osalliseksi tuotannon synnyttämästä vauraudesta (“luksusta kaikille”)
Opiskelijoiden elämää määrittää puutteen lisäksi kokemus kiireestä, kilpailusta ja köyhyydestä turvaverkkojen puutteena.
Olennaista on muistaa köyhyyden määritelmä: köyhyys määrittyy suhteessa kulloiseenkin yhteiskuntaan ja sen täysivaltaiseen jäsenyyteen. Ei siis ole kyse vain siitä, että haluamme tietyn määrän euroja jotka voimme törsätä kulutukseen.
YHTEENVETONA: Opintotukiuudistus on niin älytön, että sitä voivat kannattaa lähinnä idelogisesti oikeistolaiset. Tässä on mahdollisuus uuteen joukkomobilisaatioon – ja se kannattaa tehdä vähintään samalla volyymilla kuin viime keväänä.
Kummallista miten heikko käsitys rakkailla päättäjillämme on alkeis-kapitalismista. Että rahan velkamäärä tarkoittaa samaa kuin kasvutarve, jonka toinen puoli on konkurssin pelko. Että tämä edes “kannusteena” toimii varsin rajallisesti. Koko nykyisen kriisin syy on, että markkinoilla on yksinkertaisesti liikaa velkaa. Mistään ei enää saada revittyä sitä ekspansiota, jonka sen kattaminen vaatisi… mikä puolestaan johtaa konkursseihin ja muuhun kivaan ja sitten tätä velkaantumista suositellaan/pakotetaan koko nuorelle sukupolvelle.
Toisaalta kun tämä ekspansiotarve revitään rajallisista luonnonvaroista, on toiminta taas yhtä nerokasta. Toki pankit saavat tästä pikavoittoja, mutta poliittisesti tai taloudellisesti mitään näin typerää on vaikea kuvitella.
Mitä noihin ammattiliittoihin tulee, ne ovat työsuhteiden instituutioita, eivät elävän työn, ja siksi ne ovat rakenteellisesti vieraantuneita, eli vihollisia. Miten tämä voi olla liian vaikea opiskelijaliikkeelle ymmärtää? EK ja SAK ovat saman asian kaksi eri puolta, eräänlainen janus-leviathan.
Ja haluamme 800e joka kuukausi. Joopa joo, ketä kiinnostaa? Missä on se valtadynamiikka, joka tekee tämän välttämättömäksi? Niinkauan kuin opiskelijat toimivat niinkuin valta odottaa, he voivat toki olla “kriittisiä” ja “keskustella” mutta yhtä hyvin voisimme puhua kuulennoista. Aivan samantekevää.
Ammattiliitot eivät todellakaan ole vihollisia jos haluamme toimia sen puolesta, ettei ihmiset joudu tekemään töitä aivan niin paskoilla ehdoilla kuin työnantajat haluavat. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Nuoret tekevät jo nyt aivan liikaa paskaduunia paskoilla ehdoilla, varsinkin niillä aloilla joilla ei ole työehtosopimuksia tai jossa ammattiliitot ovat heikkoja.