Lausuntojen aika on ohi – aika toimia!

Opiskelijatoiminta-kollektiivin ehdotuksia 29.1. yleiskokoukselle
ja kaikille, jotka haluavat puolustaa yliopistoa

Olemme kutsuneet Helsingin yliopistolla koolle yleiskokouksen 29.1. Päätimme järjestää kokouksen, koska haluamme rakentaa vastavoimaa hallituksen ajamalle esitykselle uudeksi yliopistolaiksi. Kritiikkiä lakiesitystä kohtaan on ollut paljon, mutta järjestäytynyt ja yhteinen tila toiminnalle ja keskustelulle on puuttunut. Näyttää siltä, että meidän ylitse voidaan kävellä, emmekä kykene vaikuttamaan siihen mihin suuntaan yliopistoamme kehitetään. Haluamme tähän muutosta. Haluamme luoda yliopistollamme vastavoimaa kehitykselle, jonka myötä yliopistomme alkaa toimia kuin mikä tahansa yritys.

Meitä yhdistää kokemus, että uudistusta on alusta lähtien ajettu läpi antamatta tilaa ja aikaa todelliselle asiantuntemukselle ja kriittiselle keskustelulle. Kuten Tieteentekijöiden liitto ja Professoriliitto ovat todenneet, yliopiston tutkimus- ja opetushenkilöstön lausunnoilla ei ole ollut lain sisältöön mitään vaikutusta. Siksi tämän yleiskokouksen akuutein kysymys on: voimmeko ja miten voimme pysäyttää helmikuussa eduskunnan käsiteltäväksi tulevan yliopistolakiesityksen? Kuinka voimme pysäyttää omassa yliopistossamme jo ennen lain hyväksymistä päätettäväksi tulevan johtosäännön uudistamisen? Päätöksiä tehdään tulevien kuukausien aikana joten toiminnan aika on NYT.

Me irtisanoudumme näistä uudistuksista, me emme ole missään vaiheessa sanoneet hyväksyvämme niitä, eikä meidän mielipidettämme ole edes kysytty. Vaikutusmahdollisuuksien ja avoimuuden sijaan hallinto on vain järjestänyt “kuulemistilaisuuksia” jo tehdyistä päätöksistä.

Me toimimme nimellä Opiskelijatoiminta, olemme uusi helsinkiläisten yliopisto-opiskelijoiden poliittisesti itsenäinen kollektiivi. Aloimme organisoida toimintaa viime syksynä. Halusimme alkaa uudistaa toimintakulttuuria yliopistollamme. Syksyllä Helsingissä oli kymmeniä opiskelijoita vailla asuntoa. Tämä oli yksi osoitus laajemmasta asuntopolitiikan epäonnistumisesta. Protestina tälle asuntopolitiikalle valtasimme 17.10. Helsingin yliopiston päärakennuksen yön ajaksi. Valtauksen aikana aloimme keskustella toiminnasta, jota jatkettiin itsenäisesti organisoitujen opinto- ja keskustelutilaisuuksien muodossa. Marraskuun lopulla otimme noin 200 opiskelijan voimin käyttöömme Vanhan ylioppilastalon ja avasimme keskustelua toiminnasta, jolla voisimme vaikuttaa yliopiston kehitykseen sekä meitä ja muita prekaareja koskettavaan toimeentulo- ja asuntotilanteeseen.

Meidän lähtökohtanamme on puolustaa vapaata tiedon tuottamista ja jakamista tiedon tuotannon kapitalistista haltuunottoa ja sen jakamisen rajoituksia vastaan. Tietoa luodaan ja jaetaan yhdessä, yhteistyössä, yhteiskunnassa. Sen logiikka on yhteensopimaton yksityisomistuksen ja taloudellisen arvon muodostuksen logiikan kanssa. Haluamme puolustaa tiedon yhteisyyttä ja kaikkien oikeutta tietoon tiedon yksityisomistusta vastaan. Haluamme taistella meidän näköisemme yliopiston puolesta. Meitä kiinnostaa yhteistyö kaikkien niiden kanssa, jotka haluavat puolustaa itsenäisen tiedon tuotannon mahdollisuuksia, ja jotka haluavat rakentaa yhteiskuntaa, jossa kapitalistinen markkinalogiikka ei määrää kaikkea elämää ja toimintaa.

Uudesta yliopistolaista yliopistolaisten vastarintaan

Haluamme pysäyttää esityksen uudeksi yliopistolaiksi monesta syystä. Laki lisää yliopiston ulkopuolista kontrollia ja markkinarationaalisuuteen pohjautuvaa tulosohjausta. Päätösvaltaa keskitetään ja työntekijöiden eriarvoisuutta lisätään. Uusi yliopistolaki mahdollistaa lukukausimaksukokeilun Euroopan talousalueen ulkopuolisille opiskelijoille, samoin kuin tilauskoulutuksen järjestämisen eli tutkintojen myymisen.

Emme kuitenkaan katso, että meidän tulisi keskittyä pelkästään lain yksittäisiin epäkohtiin. Lakitekstin lisäksi meidän pitäisi tarkastella niitä käytäntöjä, joilla tiedontuotantoa pyritään alistamaan kapitalistisen komennon alaiseksi yliopistolla ja muualla yhteiskunnassa. Yliopistouudistus on ollut käytännössä meneillään jo kauan aikaa. Esitys uudeksi yliopistolaiksi pyrkii pitkälti sinetöimään ja virallistamaan jo tapahtuneita muutoksia.

Kun puhumme yliopistouudistuksesta meidän on puhuttava tietokapitalismista. Viime vuosikymmenten aikana on ollut käynnissä kapitalismin rakennemuutos. Muutosta kuvaa se, miten EU:n ohjelmissa puhutaan tiedon keskeisestä taloudellisesta merkityksestä. Lissabonin kokoksessa vuonna 2000 EU:n ohjelmiin kirjattiin että “Euroopasta luotava johtava tietointensiiviseen tuotantoon perustuva talousalue kuluvan vuosikymmenen aikana”. Tiedon tuotanto ja työvoiman kouluttaminen siis määritellään virallisesti pääoman kasautumisen ja arvonlisäyksen kannalta strategisesti keskeiseksi toimialaksi. Kyse on kehityksestä, jossa yliopiston tuotannollinen tehtävä muuttuu. Yliopistosta on tulossa palvelualan yritys korkean tuottavuuden aloja varten.

Saman suuntainen kehitys on vallalla myös muualla Euroopassa ja muualla maailmassa. Kysymys on yliopiston tuotannollisen aseman muutoksesta ja tästä johtuvasta tarpeesta saada yliopistot toimimaan yritysten tavoin. Jatkossa yliopisto joutuu yhä enemmän hankkimaan rahansa markkinoilta. Valtion jäljelle jäävän rahoituksen ehto on, että pitää ottaa käyttöön yritysmäisiä hallintotapoja, kuten yritysten tehokkuutta silmällä pitäen kehitettyjä mittausjärjestelmiä.

Kun tiedosta tulee keskeinen tuotantovoima, nousevat tietointensiivisten tuotantoprosessien ja työvoiman ohjaus ja kontrollointi keskeisiksi poliittisiksi kysymyksiksi. Miksi tämä kontrolli? Koska tieto on luonteeltaan yhteistä ja helposti jaettavissa, jotta tiedosta voidaan tehdä tehdä kaupallista ja sillä voidaan tehdä voittoa, on tieto privatisoitava ja erotettava tuottajastaan.

Yliopistolla moni asia on jo muuttunut. Olemme nähneet jo erilaisia työsuhteiden ja työolosuhteiden uudelleenjärjestelyjä, kuten valtion palkkausjärjestelmän VPJ:n käyttöönottamisen. Opiskelijoiden asemaan on vaikuttanut erityisesti Bolognan prosessi, joka suunniteltiin yhdenmukaistamaan korkeakoulujärjestelmiä Euroopassa luomalla kaksiportainen tutkintojärjestelmä. Kyse on välineestä opiskelun tehostamiseksi vähentämällä opiskelijan vapauksia, karsimalla “turhia rönsyjä” ja kaventamalla mahdollisuuksia itsenäiseen opiskeluun.

Uusi yliopistolaki muuttaa yliopiston virkasuhteet palkkatyösuhteiksi. Tutkimus- ja opetushenkilökunnan proletarisaatio saa siis juridisen muodon. Materiaalinen muutos on jo pitkälti tapahtunut työvoiman hallinnan tasolla mm. mainittujen uudistusten muodossa.

Yliopiston uusi hallintokulttuuri on yhteensopimaton vapaan ja omaehtoisen tiedon tuottamisen logiikan kanssa, mutta myös yhteensopimaton tiedontuotannon yhteiskunnallisuuden ja sosiaalisuuden kanssa. Uudistukset eivät koske vain opetus- ja tutkimushenkilökunnan asemaa vaan niitä käytetään kaikkien yliopistolla työskentelevien työpanoksen tehostamiseen ja heidän työnsä uudelleenorganisointiin. Työstä tehdään raskaampaa ja vähemmän itsenäistä.

Uudistusten seuraukset ovat opiskelijoiden, tutkijoiden ja henkilökunnan jokapäiväisen elämän kannalta sietämättömiä. Opiskelun ja tutkimuksen tavoitteet pyritään asettamaan ulkoa päin. Opiskelijoiden ja tutkijoiden omat pyrkimykset ovat toisisijaisia – oleellista on vain sopeutuminen rahoituksen ja hallinnon määräämiin prioriteetteihin. Monet lähtevät opiskelemaan tai valitsevat tutkjan uran saadakseen edes joitakin mahdollisuuksia itsenäiseen tutkimuksen tekoon tai opiskeluun. Tämä halu omaehtoiseen tiedon tuotantoon ja luomiseen palkitaan päättymättömillä pätkätyöjaksoilla, opinto-oikeuksien rajaamisella ja “koulumaisemmilla” opinto-ohjelmilla. Opiskelijoiden ja tutkijoiden pyrkimys oman vapautensa lisäämiseen pyritään kääntämään heitä itseään vastaan.

Mitä on tehtävä?

Tietokapitalismissa tieto on voiton tärkein lähde ja siksi tiedon tuottajia kontrolloidaan enemmän kuin koskaan. Siksi puhutaan elinikäisestä oppimisesta, joka halutaan ulottaa jokaiseen työntekijään. Siksi jokaiselta opiskelijalta ja tutkijalta aletaan odottaa välitöntä tuottavuutta tässä ja nyt. Jokainen on oman elämänsä yrittäjä. Esimerkillinen opiskelija vastaa tehokkuusvaatimuksiin nyt, tekee paskaduuneja opiskeluaikanaan ja osallistuu kaikkiin mahdollisiin kehittäviin yliopiston ulkopuolisiin harrastuksiin CV-merkintöjen toivossa. Tutkijan tuottaman tiedon on oltava välittömästi sovellettavissa, ja tämän on myytävä ja markkinoitava itse työnsä tulokset.

Mielestämme ainoa tapa, jolla voimme keksiä tutkimuksen ja opiskelun autonomian uudestaan, on tuottaa tietoa tavoilla, jotka vastustavat sen välitöntä tuotannollista haltuunottoa. Kun oppimisesta on tullut elinikäistä ja opiskelu tapahtuu pelkkien oppilaitosten sijaan kaikkialla yhteiskunnassa, taistelu tiedon tuotannon ja oppimisen autonomiasta koskettavat kaikkia. Yritykset pyrkivät siirtämään itsensä kehittämiseen liittyvät riskit ja kustannukset kokonaan työntekijöiden harteille. Myös tämän takia meidän on puolustettava jokaisen oikeutta itsenäiseen ja maksuttomaan opiskeluun.

Tarvitaan vastarintaa, joka keksii uusia “rönsyilyn” ja “tuhlailun” mahdollisuuksia: on luotava mahdollisuuksia myös taloudellisessa mielessä tarpeettomalle ja käyttökelvottomalle tiedontuotannolle. Mahdollisuuksia määrittää itse omat ongelmamme, tutkimuksen aiheemme ja kinnostuksen kohteemme.

Nykyistä yliopistouudistusta eteenpäin ajavan voiman muodostavat yliopistoeliitti, poliittiset päättäjät ja elinkeinoelämän intressejä lobbaavat tahot. Jotta yliopistotyöväki kykenisi vastarintaan on sen luotava omaa, yliopistotyöväen yhteistä vastavoimaa. Meitä ei niinkään kiinnosta puolustaa yliopiston nykyisiä rakenteita vaan kehittää uusia.

Miten lakiesitys ja siihen liittyvä yliopistomme johtosäännön uudistus saadaan pysäytettyä?

Ensi viikolla pidämme kuulemistilaisuuden, jossa kuultavana on yliopistomme johto. Tilaisuuteen on tervetullut jokainen, joka tuntee huolta yliopistomme tulevaisuudesta. Haluamme tehdä yliopistomme johdolle selväksi ettemme hyväksy yliopistomme sopeuttamista hallituksen esittämään lakiin.

Mielestämme on ensisijaisen tärkeää järjestää näkyvää, konkreettista toimintaa. Ehdotamme yleiskokoukselle yhteisen mielenosoituspäivän järjestämistä. Sen päivämäärä tulisi mielestämme asettaa eduskuntakäsittelyä silmälläpitäen.

Toivomme että mahdollisimman moni sitoutuu tähän mielenosoituspäivään ja osallistuu ihmisten mobilisointiin. Haluamme luoda toimintapäivän, jolloin opiskelijat ja muut yliopistolaiset ympäri maata voisivat saada äänensä kuuluviin. Me haluamme järjestää toimintaa Helsingissä ja toivomme, että muissa yliopistokaupungeissa osallistutaan toimintaan paikallisesti.

Mielenosoituspäivä tulisi koostua sellaisista toimintamuodoista, jotka kussakin yhteisössä ja yliopistossa koetaan parhaaksi. Meitä, Opiskelijatoimintaa, kiinnostaa toiminta, joka alleviivaa halua uudistaa yliopistoamme itsenäisesti ja halua asettaa poliittisia kysymyksiä ja vaatimuksia itsenäisesti. Ehdotamme että mielenosoituspäivänä suljemme yliopiston ja järjestämme yhdessä näyttävän vastapahtuman kaupungin kaduilla. Meitä ei kiinnosta toistaa vanhaa kaavaa, jossa marssitaan eduskuntatalolle kuuntelemaan poliitikkojen puheita. Haluamme järjestää mielenosoituksen, joka olisi innostava, iloinen ja voimaannuttava. Haluamme pohjustaa tätä mielenosoituspäivää keräämällä yliopistolakiesityksen vastaista adressia.

Tiedämme, että kaikesta kritiikistä, kaikista lausunnoista, vetoomuksista ja adresseista huolimatta yliopistouudistuksen läpimeno näyttää hyvin todennäköiseltä. Tämän takia pidämme tärkeänä, että yleiskokouksessa keskustellaan konkreettisista painostustoimista. Millainen toiminta pakottaisi hallituksen ja eduskunnan sekä yliopiston johdon ottamaan meidän vaatimuksemme huomioon? Tulisiko yliopistolaisten, työntekijöiden ja opiskelijoiden mennä lakkoon? Mitä hallitus sanoisi, jos keväällä 2009 Suomessa ei järjestettäisi yhdessäkään yliopistossa pääsykokeita? Millaisia kollektiivisen kansalaistottelemattomuuden muotoja voimme ottaa käyttöön?

Eri Euroopan maissa on protestoitu ja kapinoitu viime vuosina hyvin samansuuntaisia yliopistouudistuksia vastaan. Esimerkiksi Italiassa, Kreikassa ja Ranskassa levinneissä yliopistoväen vastarinnan aalloissa on ollut pitkälti kyse “700 euron sukupolven” raivosta: sellaisen sukupolven raivosta, jolta on tietoisella politiikalla pyritty hävittämään tulevaisuuden mahdollisuudet. Italiassa eräs suosituimmista sloganeista on ollut “Se bloccano il nostro futuro, noi blocchiamo la cittá” – jos ne blokkaavat meidän tulevaisuutemme, me blokkaamme kaupungin. Kaupungin liikenteen, tuotannon ja kaupankäynnin virtojen pysäyttäminen on muodostunut uudeksi lakon muodoksi. Myös meidän on pohdittava, millainen on meidän lakkomme, ja millainen lakko on meidän tilanteessamme mahdollisimman tehokas.

Samalla pidämme erittäin tärkeänä, että alamme rakentaa toisenlaista yliopistouudistusta tässä ja nyt. Tarvitaan yliopistolaisten uutta organisoitumista, uutta liikettä. Meillä ei ole autonomiaa jota puolustaa, jos emme tuo tätä autonomiaa ensin yhdessä. Tätä autonomiaa ei voida rakentaa ottamatta kantaa tietotyöläisten elämää koskettaviin kysymyksiin kuten pätkätoimeentuloon ja Helsingissä vallitsevaan pulaan edullisista asunnoista.

Meitä kiinnostaa keskustelu siitä, miten voimme organisoitua yhdessä. Miten voimme luoda yliopistolle tilaa ja aikaa keskustelulle siitä millaista opetusta ja oppimista, tutkimusta ja poliittista osallistumista haluamme? Miten luoda yliopistolle kriittisen keskustelun ja toiminnan tilaa, jotta voisimme jatkossa vaikuttaa yliopistomme kehitykseen, jotta voisimme alkaa uudistamaan yliopistoamme itse, demokraattisesti, itsenäisesti, alhaalta päin, laeista ja yritysmaailman intresseistä riippumatta?

Tulisiko meidän järjestää esimerkiksi tiedekunnittain organisoitavia kokoontumisia säännöllisin väliajoin? Tai tiedekuntarajat ylittäviä työryhmiä, jotka säännöllisesti kokoontuisivat keskustelemaan tietystä teemasta. Teemoja voisivat olla esimerkiksi opetus, tutkimus, toimeentulo.

Meillä ei ole valmiita vastauksia, mutta uskomme, että yliopistoa on mahdollista puolustaa vain rakentamalla yhdessä jotain uutta. Kuten Tieteentekijöiden liitto ja Professoriliitto ovat todenneet, yliopistolain valmisteluprosessin “avoimuus” on ollut pelkkää teatteria, lähes sata lausuntoa on mennyt kuuroille korville. Lausuntojen aika on ohi, on aika toimia!

Opiskelijatoiminta