Otteita yliopistolakilausunnoista

Yleistä

Suomen Akatemia:

Olennainen kysymys on, vahvistaako yliopistouudistus todella yliopistojen taloudellista ja hallinnollista autonomiaa ja jos vahvistaa, seuraako siitä yliopistoille, ainakaan kaikille, väistämättä myös parempia toimintaedellytyksiä. Samoin epäselvää on, lisääkö yksikkökoon kasvattaminen yliopiston toiminnallista tehokkuutta tai tutkimuksellista tuloksellisuutta. Selvää on, että laadultaan kilpailukykyisimmät yliopistot ovat myös resurssien kokoajina menestyksellisimpiä ja että julkinen valta odottaa vastaisuudessakin vastinetta yliopistoille myöntämilleen rahoille.

Professoriliitto:

Lakiesityksen valmistelu käynnistyi täysitehoisesti silloin, kun yliopistouudistus otettiin suunnilleen esityksen kaltaisena hallitusohjelmaan vuoden 2007 keväällä. Vaikka yliopistouudistuksen valmistelu on edennyt pääasiassa suunnitelmien mukaisesti, olisi ollut aiheellista harkita näinkin suuren uudistuksen toteuttamiselle väljempää aikataulua, jolloin uudistukseen olisi ehditty paneutua syvällisemmin.

Tasa-arvovaltuutettu:

Hallituksen esityksessä uudeksi yliopistolainsäädännöksi ei ole tehty sukupuolivaikutusten arviointia. Sukupuolivaikutusten arviointi lainvalmistelussa merkitsee sitä, että pyritään etukäteen selvittämään valmisteilla olevan lain vaikutukset naisiin ja miehiin, jotta lakia sovellettaessa ei aiheutettaisi välillisesti syrjiviä sukupuolivaikutuksia. Hallituksen tasa-arvo-ohjelman mukaan hallitus on sitoutunut kokonaisuudessaan edistämään naisten ja miesten välistä tasa-arvoa määrätietoisesti kaikessa päätöksenteossa.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta:

Lakiluonnoksessa on asioita, joissa yliopistojen toimintavapautta lisätään, mutta toisaalta kohtia, joissa yliopistoja säädellään tarpeettomankin yksityiskohtaisesti. Yliopistojen ylimmän hallinnon järjestäminen säädellään nykyistä tarkemmin ja tätä koskevat lakiesityksen perustelut ovat varsin ylimalkaisia. Lakiluonnoksesta jää sellainen vaikutelma, että Suomen parhaat asiantuntijaorganisaatiot eivät itse kykene hoitamaan omia asioitaan.

Koulutuksen kaupallistuminen

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta:

Lakiuudistus tulee kuitenkin nähdä myös kansainvälisessä kontekstissaan. Yliopistojen taloudellinen ja hallinnollinen muutos on osa laajempaa koulutuksen kaupallistamista, jonka ideologinen perusta on koulutuskentän näkemisessä markkina-alueena. Tämä on ylioppilaskunnan mielestä huolestuttavaa kehitystä.

Tieteentekijöiden liitto:

Lakiesityksen ja esimerkiksi Kansallisen innovaatiostrategian perusteella näyttää, että yliopistot otetaan mahdollisimman tehokkaasti käyttöön valtionhallinnon resursseina kilpailukykyyn ja hyvinvointiin tähtäävän poliittisen strategian toteuttamisessa. Yliopistot ovat osaltaan tilivelvollisia ministeriöille hallituskauden tavoitteiden saavuttamisesta. Näin uuden lain mukainen yliopistojen autonomia määrittyisi samaan tapaan kuin tuottajapuolen autonomia kuntien tilaaja-tuottaja -mallissa: tuottaja vastaa omista rahoistaan, mutta ostettavien palvelujen tarve on tilaajan harkinnassa.

Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asiantuntijat:

Hallituksen esitys uudeksi yliopistolainsäädännöksi korostaa yliopistojen autonomian lisäämistä. Tämä vaatii yliopistojen hallinnon ja johtajuuden kehittämistä ja yliopiston akateemisen päätöksenteon vahvistamista. Tiedeyliopiston keskeinen tehtävä on vapaa tutkimus ja tutkimukseen perustuva, korkeatasoinen opetus. Nämä tulee säilyttää. Autonomian lisääminen ei saa merkitä sitä, että yksittäisen yliopiston tutkijoiden ja opettajien aika kuluu ulkopuolisen rahoituksen hankkimiseen. Yliopistoille tulee taata riittävät resurssit (taloudelliset, osaamis- ja henkilöstö) muutoksen toteuttamiseen.

Itsehallinto

Tieteentekijöiden liitto:

Yliopisto on organisaatio, joka harjoittaa perustuslain mukaan vapaata tieteellistä tutkimusta ja opetusta. Se ei ole organisaatio, jolle sen hallitus voisi asettaa sisällöllisen kokonaistavoitteen, jonka toteuttamisesta toimitusjohtajamainen rehtori voitaisiin asettaa kokonaisvastuuseen. Tieteenaloilla on omia tavoitteitaan, ja tieteen suuntautumisen tulee toteutua ensisijaisesti tieteellisen yhteisön itsensä harjoittaman tieteen kritiikin kautta. Tämä edellyttää itsehallinnollista kollegiaalista päätöksentekotapaa, jossa tiedeyhteisön edustajat ovat määräävässä asemassa.

Lakiesitys poikkeaa itsehallinnon yleisistä määritelmistä jättäen perustelematta sen, miksi käsitteestä omaksutaan nykyistä yliopistolakia tai esimerkiksi kuntalakia olennaisesti kapeampi ja rajoitetumpi tulkinta. Vaikka itsehallinnon sanotaan laajenevan oikeushenkilöaseman kautta, käytännössä lisätään ulkoisen johdon toimintavapauksia ja puretaan luottamushenkilöjohtamista sekä henkilöstön työtään koskevia vaikutusmahdollisuuksia.

Luonnontieteiden akateemisten liitto LAL:

Yliopistoyhteisön ulkopuolisten jäsenten enemmistö yliopiston hallituksessa on vastoin yliopistojen autonomiaa; enemmistön tulee tulla yliopistoyhteisöstä. Autonomianäkökohdan ja sitä kautta yliopistoyhteisön toimivuuden lisäksi tätä puoltaa se kokemus, joka nykyisen lain aikana on saatu hallitusten ulkopuolisista jäsenistä. Motivoituneiden, itsenäistä harkintaa käyttävien ja yliopiston kokonaisetua ajavien henkilöiden rekrytointi hallituksiin ei ole ollut helppoa. Jos tällaisten henkilöiden kysyntä uudistuksen myötä olennaisesti ylittää tarjonnan, on suuri riski että hallituksissa istuu runsaasti henkilöitä, jotka on saatu sinne vain sitkeän suostuttelun avulla.

Hallituksen kokoonpanon tulee olla niin suuri, että eri työntekijäryhmien asiantuntemus on riittävästi edustettuna hallituksessa. Esityksessä oleva hallituksen minimikokoonpano kuusi henkilöä ei täytä tätä vaatimusta.

Henkilöstö

Yliopistonlehtoreiden liitto:

Lakiesityksessä (29 §) esitetään perusteettomasti, että yliopistot voisivat ottaa määräaikaiseen työsopimussuhteeseen mm. yliopiston vakinaisiin tutkimus- ja opetustehtäviin pätevöitymistä varten. Lisäksi perusteluteksti jättää kokonaan auki sen, mitä tarkoittaa pätevöityminen opetustehtäviin. Tekstin pitäisi koskea vain tutkijanuramallia. Esitetty kirjaus antaisi työnantajalle lähes mielivallan määräaikaisten palvelussuhteiden ylläpitämiseen.

Professoriliitto:

Lakiesityksessä esitetty malli johtosäännöin määriteltävistä kelpoisuusvaatimuksista johtaisi käytännössä siihen, että eri yliopistoissa olisivat erilaiset kelpoisuusvaatimukset samoillekin henkilöstöryhmille. Tämä johtaisi suureen epätietoisuuteen ja arvaamattomuuteen. Yliopistojen mahdollinen profiloituminen ei ole mikään peruste tällaiseen. Erityisesti professorin kelpoisuusvaatimuksien osalta saattaisi syntyä erilaisia käytäntöjä. Tämä on liiton käsityksen mukaan epäsuotavaa.

Suomalaisen yliopistolaitoksen voima on ollut homogeeniset ja tasalaatuiset yliopistot. Yhteneväiset kelpoisuusvaatimukset ovat olleet laadun tae. Opetushenkilöstön pätevyydellä on merkitystä mm. tutkintojen tasolle. Tutkintojen taso lähtee erilaistumaan, jos yhtenäisistä kelpoisuusvaatimuksista luovuttaisiin.

Akateemisten naisten liitto:

Kutsuprofessuurijärjestelmä, joka uudessa järjestelmässäkin säilyisi, kokemusten valossa suosii miespuolisia tutkijoita. Mikäli sukupuolivaikutusten arviointi on suoritettu, lopputuloksen pitäisi olla neutraali tai mielellään naispuolisten tutkijoiden aseman ja urakehityksen nykyisiä esteitä poistava. Lakiesityksen perusteluista ei ilmene, onko sukupuolivaikutusten arviointi suoritettu vai ei.

Helsingin tutkijanaiset:

Ennen muuta työnantajan mahdollisuus määrätä ja muuttaa työtehtävien sisältöä tulee entistä suuremmaksi. Myös henkilön siirtäminen tehtävästä toiseen tulee huomattavasti yksinkertaisemmaksi. 29 § 1 momentissa todetaan, ettei tutkimus- ja opetushenkilöstöön kuuluvan työsuhdetta voida purkaa tai irtisanoa tieteen ja opetuksen vapautta loukaten. Sen sijaan henkilöstön siirtäminen tehtävästä toiseen ei nauti tällaista suojaa. Ehdotuksen henkilöstörakennetta koskevat säännökset liittyvät tutkijanuraa koskevaan kehittämissuunnitelmaan. Luonnoksessa yliopistolaiksi on hyvin vähän ehdotuksia yliopistojen henkilöstörakenteesta. Ainoa henkilöstökategoria, joka siinä mainitaan, on professorit. Henkilöstön aseman turvaamiseksi olisi järkevää säätää myös muista yliopiston henkilöstökategorioista laissa tai asetuksessa.

Suomen tieteentekijöiden liitto ja Professoriliitto:

Lakiehdotuksen valossa näyttää siltä, että yliopistohenkilöstön ääntä ei ole kuunneltu. Henkilöstölle hyvin keskeiset ongelmat, mm. palvelussuhteen muuttaminen työsuhteeksi, kelpoisuusehdot johtosääntöihin, ulkopuolisenemmistö yliopistojen hallituksiin, ovat säilyneet kiveen hakattuina lainvalmistelun alusta lähtien.

Lausunnoilla, kuulemisilla ja muulla vaikuttamisella ei ilmeisesti ole ollut mitään vaikutusta henkilöstön kannalta keskeisiin asioihin. Miksi henkilöstön kanta ei ole tärkeä? Oliko lausuntokierros vain teatteria, ihmettelevät Professoriliiton puheenjohtaja Risto Laitinen ja Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Ragna Rönnholm.

Opetus ja tutkimus

Opetusalan ammattijärjestö OAJ:

Uudistustyön alkuvaiheissa on tähän saakka keskitytty taloudellisiin ja hallinnollisiin muutoksiin. Rahoituksen vahvistaminen korostaa tuloksellisuutta ja tulosmittarina vahvistuvat väärällä tavalla yksioikoisesti pelkästään tutkimusansiot. Yliopistojen päätehtävänä on korkeimman opetuksen antaminen tieteellisen tutkimuksen harjoittamisen ohella. Laadukas opetus luo perustan korkeatasoiselle tutkimus- ja muulle osaamiselle. Yliopistolaitosta uudistettaessa opetuksen laadun turvaaminen onkin nostettava keskiöön.

Tiedon julkisuus

Suomen Akatemia:

Vaikka suomalaisilla yliopistoilla on lakimuutoksen jälkeen uusi oikeushenkilöasema, ne hoitavat tulevaisuudessakin lain niille antamaa julkista tehtävää. Yliopistoissa tehdyn tutkimuksen tulokset ovat vastedeskin lähtökohtaisesti julkishyödykkeitä, siis vapaasti käytettävissä. Tämä on kansallisen tiedepolitiikan ja julkisen tutkimusrahoittajan kannalta myönteistä ja hyvin perusteltua. Näin varmistetaan, että tulevaisuudessakin yliopistoissamme luotava uusi tieto voi palvella yhteistä hyvää sekä vahvistaa sivistystämme ja yhteiskunnan kollektiivista henkistä pääomaa.

Lukukausimaksut

Suomen ylioppilaiden liitto:

Luonnokseen on kirjattu EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevien maisteriopiskelijoiden lukukausimaksukokeilu. SYL vastustaa edelleen voimakkaasti lukukausimaksuja ja katsoo, että kokeilua ei tulisi toteuttaa. Lukukausimaksut lisäävät epätasa-arvoa asettamalla ihmiset en asemaan taloudellisen tilanteensa pohjalta – ja tämän kokeilun myötä myös kansallisuutensa pohjalta.

Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunta TOKYO:

Maksuton koulutus on suomalaisen tasa-arvoisen korkeakoulujärjestelmän tae. Se on myös pienelle ja syrjäiselle maalle kilpailuetu kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla. Lukukausimaksut asettaisivat opiskelijat keskenään eriarvoiseen asemaan ja todennäköisesti vähentäisivät Suomen houkuttelevuutta opiskelumaana.

TOKYO suhtautuu erittäin kielteisesti EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille suunnattavaan lukukausimaksukokeiluun eikä tue maksullisen koulutuksen käyttöönottoa edes kokeilumuodossa. Esitämme kyseisen pykälän poistamista laista.

Mikäli kokeilu kuitenkin toteutetaan, on sen arvioinniksi luotava julkiset kriteerit, joista on päätettävä hyvissä ajoin ennen kokeilun päättymistä. Kokeilua ei pidä jatkaa, mikäli se ei ole täyttänyt asetettuja edellytyksiä.