Adressi – pitkä versio

Hyvät sivistysvaliokunnan jäsenet,

Suomen yliopistomaailmaa perinpohjaisella tavalla uudistava lakiesitys on nyt sivistysvaliokunnan käsiteltävänä. Pääosin opetusministeriön virkamiesten ja yliopistojen korkeimman johdon valmistelema uudistus on jäänyt etäiseksi ja ylhäältä käsin sanelluksi yliopistoissa työskenteleville ja opiskeleville. Lakiesitys oli syksyllä 2008 laajalla lausuntokierroksella. Lukuisissa lausunnoissa annettu kriittinen palaute on kuitenkin uudessa, nyt teidän käsiteltävänänne olevassa lakiluonnoksessa sivuutettu lähes täysin.

Me adressin allekirjoittaneet vastustamme nykymuotoisen lakiesityksen vahvistamista ja ilmaisemme syvän huolemme lakiesityksen haitallisista seurauksista suomalaiselle yliopistolaitokselle. Pyydämme vuoden aikalisää, jotta lakiesitystä ja sen seurauksia voidaan pohtia rauhassa ja laajakantaisesti sekä eduskunnassa että yliopistojen sisällä. Aikalisä on tarpeen jo pelkästään sen takia, että ne taloudelliset realiteetit, joiden puitteissa uudistusta toteutetaan, ovat muuttuneet radikaalisti viimeisen vuoden aikana. Haluamme uudistaa yliopistoa, mutta uudistusta pitää tehdä opetuksen ja tutkimuksen ehdoilla, yliopistoyhteisön ääntä kuunnellen ja sen asemaa korostaen.

Lakiesityksen keskeisimmät ongelmakohdat ovat:

1) Lakiesityksen mukaan puolet yliopistojen hallitusten jäsenistä mukaan lukien hallituksen puheenjohtaja valitaan yliopiston ulkopuolelta. Puheenjohtajan äänen ratkaistessa tämä tarkoittaa tosiasiallista enemmistöä ulkopuolisille jäsenille. Tämä uhkaa yliopistojen autonomiaa, jota lakiuudistuksen olisi nimenomaan määrä tukea. Lisäksi se on täysin tarpeetonta, sillä jo nykyinen yliopistolaki mahdollistaa, että kolmannes hallituksen jäsenistä on ulkopuolisia.  Esitämme, että yliopiston hallituksen ulkopuolisten jäsenten enimmäismäärää ei nosteta nykyisestä ja että yliopiston sisältä kolmikantamallin mukaisesti valituille jäsenille säädetään hallituksessa enemmistöasema.

2) Kollegio on korkein yliopistoyhteisöä edustava elin, joka valitsee yliopiston hallituksen jäsenet. Nykyinen lakiluonnos ei ota kantaa kollegion valintatapaan. Esitämme lakiin kirjattavaksi, että kolmikantamallin mukainen kollegio valitaan edustuksellisesti kuten nytkin. Lisäksi vaadimme, että kollegion jäsenten lukumäärälle säädetään alaraja, jotta yliopistoyhteisön kaikille ryhmille voidaan taata riittävä edustus. Kollegion jäsenten enimmäismäärää tulee nostaa nykyisestä viidestäkymmenestä ainakin suurten yliopistojen osalta.

3) Yliopiston johtaviin asemiin valittujen on nautittava yliopistoyhteisön luottamusta ja oltava vastuussa tälle yhteisölle. Kolmikantamallin mukaan valittujen edustuksellisten elinten tulee jatkossakin valita rehtori, dekaanit ja laitosjohtajat. Esitämme, että hallituksen sijaan yliopistoyhteisöä laajemmin edustava kollegio valitsee rehtorin.

4) Johtamisjärjestelmän tulee tukea organisaation tarkoitusta ja tehtävää. Järjestelmä, joka perustuu vallan keskittämiseen johtajille, ei tue yliopistossa tehtävän itsenäisen asiantuntijatyön erityisluonnetta. Nykyisessä muodossaan lakiluonnos ei takaa yliopistojen sisäisen, kolmikantamalliin perustuvan demokratian toteutumista. Opiskelijoiden ja keskiryhmän ääni uhkaa jäädä laitos- ja tiedekuntahallinnossa marginaaliseksi ja entistä enemmän johtoasemissa olevien hyväntahtoisuuden varaan. Lain tulee turvata kolmikantamallin toteutuminen yliopiston sisäisessä päätöksenteossa kaikilla hallinnon tasoilla.

5) Hallituksen mukaan lakiuudistuksen keskeisin peruste on yliopistojen autonomian lisääminen. Luonnoksessa luodaan kuitenkin yliopistojen autonomian tosiasiallisesti ehkäisevä nykyistäkin tiukempi seuranta ja tarkemmin säännelty tulossopimusmenettely. Vaadimme, että laista poistetaan kohta 45.2 §, jonka mukaan opetusministeriö päättää  yliopiston määrällisistä ja laadullisista tavoitteista, mikäli yhteisymmärrystä näistä ei muutoin synny. Tämän kohdan myötä laki antaisi opetusministeriölle viimekätisen vallan päättää yliopiston sisäisestä tavoitteenasettelusta ja romuttaisi lupauksen autonomiasta.

6) Yliopistojen rahoituksen riittävyys ja ennustettavuus on itsenäisen tieteen välttämätön edellytys. Lakiluonnoksessa taataan ainoastaan yliopiston perusrahoitus, joka pienenee siinä missä erilaisten strategia- ja tuloksellisuusrahoitusten osuus kasvaa. Lisäksi yliopistoille kaavailtu lisärahoitus lähivuosina tuskin kattaa yleisen kustannustason nousun. Rahoituksen sitominen tutkintojen ja julkaisujen tuottamisen määrään ei ota huomioon sisällöllisiä ja laadullisia seikkoja. Haluamme, että laadullisilla kriteereillä on merkittävä rooli rahanjaossa. Lisäksi haluamme, että yliopistoyhteisö on mukana päättämässä laadullisista kriteereistä.

7) Lakiehdotusta on markkinoitu yliopistoille väittämällä, että yliopistot näin irtautuvat valtiohallinnon tuottavuusohjelmasta. Lakiehdotus ei kuitenkaan takaa yliopistojen itsenäisyyttä tähän ohjelmaan nähden, vaan näyttää päinvastoin siltä, että ohjelma tulee tietyin osin koskemaan yliopistoja. Vaadimme, että laki selkeästi irrottaa yliopistot valtion tuottavuusohjelmasta.

8) Lakiluonnoksessa ehdotettu virkasuhteiden muuttaminen työsuhteiksi on heikennys viranhaltijoiden työ- ja oikeusturvaan. Muutoksesta seuraa myös luopuminen nykyisestä virkavastuusta; opetushenkilökunta ei esimerkiksi opinnäytetöitä arvioidessaan olisi vastuussa julkiselle vallalle vaan työnantajalleen. Tämä uhkaa myös opiskelijoiden oikeusturvaa. Yliopiston henkilökunnan työsuhteiden tulee jatkossakin säilyä sekä oikeuksien että velvollisuuksien osalta virkasuhteen kaltaisina. Laissa tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että turvataan koko opetus- ja tutkimushenkilökunnan autonominen oikeus päättää omasta tutkimuksestaan ja siihen perustuvasta opetuksesta.

9) Lakiluonnokseen sisältyy pykälä, jonka mukaan yliopistot voivat periä EU/ETA -maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta maksua tähän tarkoitukseen hyväksytyistä maisteriohjelmista. Laissa yliopistolain voimaanpanosta maksullisuus määritellään 31.12.2014 asti kestäväksi kokeiluksi. Markkinahakuinen maksukokeilu johtaa helposti opetustarjonnan vinoutumiseen tavalla, joka heikentää pikemminkin kuin vahvistaa perustutkimusta ja siihen pohjautuvan opetuksen kansainvälistymistä. Pitkällä tähtäimellä maksukokeilun kirjaaminen lakiin saattaa myös uhata Suomen maksutonta korkeakoulujärjestelmää. Vaadimme, että maksulliset maisteriohjelmat mahdollistava pykälä (10 §) poistetaan.

10) Lakiesitys ei takaa tutkimustiedon julkisuutta. Suomen perustuslaissa turvataan yksittäisten tutkijoiden, opettajien ja professorien tutkimuksen ja opetuksen vapaus. Uuden lain astuessa voimaan päätöksenteko tutkimuksesta kuuluu viimekädessä yliopiston hallitukselle ja opetusministeriölle, eikä, kuten tähän asti, yksittäiselle tutkijalle. Tämä mahdollistaa tutkimuksen, jonka tulokset eivät ole julkisia. Esitämme, että tutkimuksen vapaus ja tiedon julkisuus kirjataan lakiin erillisellä pykälällä.

11) Suomen Akatemiaa koskeva laki lisää opetusministeriön määräysvaltaa Suomen Akatemian suhteen. Lisäksi Suomen Akatemian akatemiaprofessoreiden ja akatemiatutkijoiden työnantajaksi tulee asianomainen sijoitusyliopisto, jolloin virkasuhteet muuttuvat työsuhteiksi. Tuemme vaatimusta säilyttää professoreiden ja tutkijoiden työsuhteet Suomen Akatemiassa, joka kansainvälisen arviointijärjestelmänsä avulla kilpailuttaa tutkimusrahoitusta. Suomen Akatemian autonomia suhteessa opetusministeriöön tulee säilyttää. Vaadimme myös, että Suomen Akatemiaa koskeva lakiuudistus irroitetaan yliopistolain uudistuksesta, jotta Suomen Akatemian merkityksestä voidaan käydä tarvittava laajapohjainen tiedepoliittinen keskustelu.

Palaa adressisivulle allekirjoittaaksesi.