Kaikki tapaamiset ovat Kupolissa, Uudella ylioppilastalolla, Mannerheimintie 5 b- rappu, 7. kerros. Tervetuloa!

Tulevat kerrat:
to 12.4. klo 18.30 Rahoituksen hakeminen
- miten ja mistä hakea apurahoja ja stipendejä graduun, opintopiireille ja muille proggiksille?
- tapaamiskerralla rahoitusta hakeneet opiskelijat kertovat hakemiskuvioista

to 26.4. klo 19.00 Filosofiaa muuallakin kuin yliopistossa
- Markus Neuvonen Filosofian Akatemia -yrityksestä ja Eero Ojanen Kriittinen korkeakoulu -yhdistyksestä kertovat filosofian tekemisestä yliopiston liepeillä ja ulkopuolella
http://www.filosofianakatemia.fi/
http://kriittinenkorkeakoulu.fi/kriittinen/

to 10.5. klo 19 Freelance-journalismi
- miten tehdä ja myydä lehtijuttuja kiinnostavista yhteiskunnallisista aiheista?
- tutkiva toimittaja, kirjailija ja freelance-valokuvaaja Kukka Ranta sekä Kulttuurivihkoja päätoimittava Elias Krohn kertovat freelance-journalismista

to 24.5. klo 18 Festivaalin tuottaminen
- miten tuottaa oma kulttuuritapahtuma?
- Milla Rantala matalan kynnyksen klassisen musiikin festivaalista Hangon musiikkijuhlista ja Hannaleena Hauru International Random Film Festivalista kertovat kokemuksistaan kulttuurintuottamisessa.
http://www.hangonmusiikkijuhlat.fi/info.html
http://randomfilmfest.com/

Samankaltaisia kirjoituksia:

• Haasta työelämä!
• Kaliforniassa vallataan yliopistoja
• Kirjoituksia yliopistokapinasta -vihkon julkistamistilaisuus perjantaina!

Ahdistaako työelämä? Etsitkö vaihtoehtoisia näkökulmia yliopiston työelämäkursseille?  Tervetuloa haasta työelämä! –opintopiiriin!
Opintopiirissä haastamme työelämään liittyviä myyttejä ja etsimme vaihtoehtoisia tapoja lähestyä työelämää. Millaista on itsensä työllistäminen? Miten perustat osuuskunnan? Miten voit työllistää itsesi eettisellä markkinoinnilla, tasa-arvotyöllä tai vaihtoehtokulttuurilla? Voiko työelämän talouden ja kilpailun logiikasta löytää pakopaikkoja ja tehdä mielekkäitä juttuja? Nyt on aika haastaa työelämä!

Kokoonnumme Kupolissa (Uusi ylioppilastalo, Mannerheinmintie 5 b, 7. kerros).

to 1.3. klo 18.30
Malin Gustavsson (Ekvalita), Arto Sivonen (Måndag) – tasa-arvotyö työelämässä ja eettinen
markkinointi

ma 12.3. klo 19.00
Jari Pohjonen (Turun kirjakahvila –osuuskunta), Katri Immonen (kahvila Vety) –
sosiaaliset kahvilat ja vaihtoehtokulttuurin paikat

to 15.3. klo 19

Kimmo Kallio (Poesia) ja Sanna Lahovaara (Lilith) – taide- ja kulttuuriosuuskunnat

to 29.3. klo 19

Osuuskuntainfo,  Pekka Pättiniemi (KSL)

Opintopiirimme jatkuu huhtikuussa: aiheina mm. itsensätyöllistämisen ongelmat, apurahojen ja stipendien hakeminen sekä lisää vierailijaluentoja. Pysy kuulolla!

Huom! Helsingin yliopiston opiskelijana voit neuvotella  oman laitoksesi tai tiedekuntasi  työelämävastaavan kanssa opintopiirin mahdollisesta hyödyntämisestä tutkintoosi kuuluvissa työelämäopinnoissa, esimerkiksi työelämäportfoliossa.Samankaltaisia kirjoituksia:

• Haasta työelämä-opintopiirin jatko
• Haasta työelämä!
• Haasta työelämä!

A Users Guide to Demanding the Impossible

“More information is not going to motivate us to act, neither are representations or
pictures of politics,what makes us move is tasting dreams of what could be, stepping into
the cracks where another world is coming into view.

We can all be engineers of the imagination.”Samankaltaisia kirjoituksia:

• Solidarity for British Students!
• Students protested the government with sticks
• Meistä kirjoitettua

Lähdin selvittämään asioita tiedotustilaisuuksiin: alkusyksystä oman oppiaineeni, myöhäissyksystä oman suurlaitokseni ja nyt keväällä humanistisen tiedekunnan tilaisuuteen 3.3. koskien taloustilannetta. Syksyllä tunnelmat olivat epätietoisia, ärtyneitä ja hieman paniikinomaisia. Opiskelutoverit alkavat olla ahdistuneita välittömien opiskelu- ja tutkimusmahdollisuuksien haihtuessa ilmaan. Pientä kauhua on myös aistittavissa.

Humanistisen tiedekunnan dekaani Anna Mauranen aloittaa tilaisuuden tiedekunnan talousasioista pohdiskelemalla tarvitaanko humanisteja ylipäätään. Sitten käydään powerpointein läpi tilannetta. Suurelle valkokankaalle kohoavat maisterin- ja kandintutkintojen suoritusmäärää kuvastavat palkit ja katkoviiva osoittaa tavoitemäärän. Dekaani kiittelee kaikkia läsnäolijoita – pääosin yliopiston henkilökuntaa, jokunen opiskelijakin on joukossa – työnteosta ja tutkintojen suoritusmäärätavoitteen saavuttamisesta.

Päärakennuksen pieni juhlasali on varsin täynnä, esityksen ajan pari sataa ihmistä kuuntelee hiljaa dekaania, joka puhuu edessä korkealla korokkeelta – yleisökeskustelu alkaa, dekaani jakaa puheenvuoroja ja ilmoittaa viekö jotain asiaa eteenpäin vai ei ja mikä on rakentava kommentti (ja jättää sanomatta mikä ei ole). Jää epäselväksi, miten keskusteluissa esitettyihin puheenvuoroihin ja ehdotuksiin tartutaan. Dekaani kutsuu puhetapaa dialogiseksi viestinnäksi.

Saamme powerpointein esitettynä taloustietoa mielenkiintoisin kommentein höystettynä; rahoitusmallissa ei ole liikkumavaraa, eikä rehtorilla ja dekaanilla ole tähän valtaa; budjetin teolla ja rahan jaolla ei ole historiaa eikä siis vertauskohteita koska malli on uusi; perusrahoitus tulee Opetus- ja kulttuuriministeriöltä, suurin osa koulutuksen perusteella, joille kriteereinä on toisaalta toiminnan laajuus (= suoritettujen tutkinnon määrä), toisaalta laatu (= kuinka monta opiskelijaa saa lukuvuodessa 45 opintopistettä ja kuinka moni suorittaa tutkinnon tavoiteajassa).

Kuuntelen keskustelua. Helsingin yliopistolla ei ole enää rahanjakoa vaan budjettiperustainen malli, joka on pakottava. Ennen uudistusta laitokset saattoivat kuluttaa enemmän rahaa kuin saivat, nyt se on mahdotonta. Yleisöstä eräs professori kysyy, miksi juuri tämän pahan taloustilanteen ja laitosrakenneuudistuksen aikana pitää vielä toteuttaa kuormittava opiskelukokonaisuuksien uudistus. Toinen professori yleisöstä vastaa että koska rahaa ei tule enempää, on pulma ratkaistava laitosten sisällä oppiaineiden opetusta yhdistelemällä. Tämän vuoksi opintokokonaisuuksien uudistaminen tulee juuri parhaaseen aikaan.

Ja ihmeellistä kyllä, tällaiselta kaavailulta se juuri vaikuttaa: kun taloudellinen tilanne on pulmallinen, siihen tarjotaan ratkaisuksi sisäistä muuttumista, toisenlaista opiskelua ja opettamista, uusia tutkintovaatimuksia. Pelivara on etukäteen määritelty: väitetään että sitä ei ole taloudellisissa asioissa ja näytetään missä se on (opetuksen järjestelyissä). Ratkaisu annetaan valmiina. Mitä tässä siis enää keskustelutilaisuuksia järjestämään?

Keskusteluissa tulleet toiset ehdotukset, kuten irtisanoutuminen huonosta uudistuksesta, rahoituksen kriteereihin puuttumisesta, oppiaineiden ainutlaatuisista tarpeista ohi yleisnormin, ohitetaan nopeasti, niihin saa dekaanilta nopean kuittauksen, että hän vie viestiä ylöspäin.

Jatkan kuuntelua. Eräs professori kertoo, ettei ole viettänyt vapaata viikonloppua sitten lukuvuoden alkamisen. Työmäärä massaluennoilla ja esseiden tarkistamisessa on valtava; mitä dekaani voi tehdä opetushenkilökunnan hyväksi, jos opetuksen volyymi ei kasva? Dekaani kertoo yliopistolla olevan työhyvinvointia parantavia kurssituksia ja lupaa kysellä, jos humanistiseen tiedekuntaan saisi tällaista kurssitusta.

Estetiikan opiskelija kertoo, että moni opiskelutoveri on harkinnut yliopistosta lähtemistä, oppilaitoksen vaihtamista tai töihin menemistä. Eräs tutkija kertoo, että moni tutkijakollegoista on harkitsemassa alan vaihtoa.

Minä mietin, miten saisin ylipäätään kriittistä tietoa siitä mitä tapahtuu. Missä olisi kriittinen medium yliopistolla, jossa voisi julkaista mielipiteitä, puheenvuoroja käydä keskustelua? Yliopiston sisäinen intranet Alma muistuttaa lähinnä sliipattua yritysviestintää, jossa ongelmista vaietaan, koska se ei sovi yliopiston strategiaan…Samankaltaisia kirjoituksia:

• Opiskelijatoimijoiden tapaaminen Helsingissä
• Hum. tdk:n professorien enemmistö vastustaa yliopistolakia
• Haasta työelämä!

Muutama kuva vielä (klikkaa isommaksi):

Samankaltaisia kirjoituksia:

• Videoita ja kuvia mielenosoituksesta
• Visioita nykyajan opiskelijoista
• Blogumentti Youtubessa

Prekaari arki

Opiskelijan perusmielentila on jatkuva ylivirittynyt valmiustila, jossa stressi ja ahdistus vievät nekin vähät yöunet, joihin olisi aikaa. Ja ainoa, mitä yliopisto tarjoaa, ovat YTHS:n uni- ja masennuslääkkeet! Aivot ja ruumis tarvitsevat oikeaa lepoa ja joutilaisuutta tyrmäystippojen sijaan!

Me emme ota univelkaa!

Meistä yritetään tehdä yksinäisiä puurtajia, jotka kilpailevat keskenään. Meille uskotellaan, että opiskelu on vain väliaikainen elämänvaihe, jolloin kuuluu vähän kärsiä ja rehkiä oman tulevaisuuden edestä. Todellisuudessa opiskelu valmistaa meitä työelämän tykinruuaksi. Me emme suostu olemaan yksin. Me nukumme yhdessä.

Emme ole aivoja altaissa!

Stressi ja uupumus otetaan itsestäänselvyyksinä, jotka ihmisten vain pitäisi hyväksyä ja oppia selviytymään jatkuvan väsymyksen ja epävarmuuden kanssa. Ruumiin tarpeista huolehtiminen on lisäkustannus, joka sysätään opiskelijalle ja työntekijälle. Väsymys ja uupumus pakottavat ottamaan univelkaa. Velan kahleisiin vangitut ihmiset eivät voi tehdä autonomisia päätöksiä. On tullut aika katkoa univelan kahleet!

Yliopisto, untani et saa!

Haluamme luoda opiskelun merkitykset itse. Emme seuraa elinkeinoelämän impulsseja ja yliopiston innovaatiostrategiaa, vaan opiskelemme ja tutkimme omasta halustamme. Emme halua tuottaa talouskasvua tai valjastaa luovuuttamme kriiseihinsä uppoavan vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen palvelukseen. Uneksimme jostain muusta. Yliopisto ei voi päättää, mitä unta näen! Yliopisto, näpit irti unestani!

Ei luovuuden riistolle!

Luovuus ja tuottavuus edellyttävät uusia kytköksiä ja syntyvät “irrallaan tuotantokoneistosta”, vapaa-ajalla, unessa ja työajan ulkopuolisissa suhteissa, mutta niiden hedelmät halutaan hallinnollisesti rajata palkkatyön piiriin. Nyt tätä aikaa ei enää anneta meille, mutta kuitenkin meidän oletetaan pysyvän luovina ja innostuneina. Meistä halutaan enemmän irti vähemmällä. Mutta me emme alistu!

I have a dream!

Yliopisto avoimeksi kaikille sen sijaan että siitä luodaan yksityistä, suljettua instituutiota. Haluamme että yliopistossa voi tutkia vaihtoehtoja, etsiä ja luoda uutta maailmankuvaa, ajatella uutta ja tehdä radikaalia teoriaa. Tarvitsemme vastikkeetonta perustuloa. Etappijärjestelmä romutettava! Myös Kelan kontrolli on purettava. Emme siedä holhousta! Haluamme aikaa ja tilaa toisenlaiselle ajattelemiselle ja tuntemiselle, toisenlaiselle elämälle!

***

Lue myös:

YLE: Väsyneet opiskelijat nukkuivat uupumuksensa julki.
MTV3: Opiskelijat uupuvat – nukkuvat jopa koulun vessassa.
Maanmittauslaitos: Opiskelija tarvitsee lepoa! – missä ovat prekariaatin lepopaikat?
Maanmittauslaitos: Lepopaikkojen kartoitusta – kuljeskelu yliopistollaSamankaltaisia kirjoituksia:

• Miksi valtaamme taas?
• Vanhalla luomassa uutta
• Keskustelua toimeentulosta, köyhyydestä ja kontrolloinnista

Tiistaina 14.12. italialaiset opiskelijat ja prekaarit kokoontuivat kaduille vaatien hallituksen eroa sekä koulutusleikkausten perumista. Muualla Euroopassa järjestettiin italialaisten vaihto-opiskelijoiden sekä opiskelijakollektiivien toimesta solidaarisuusmielenosoituksia – myös Helsingissä. Lontoon ja Rooman tapahtumat kertovat siitä, että ympäri Eurooppaa on meneillään yhteinen kamppailu leikkauksia,  lukukausimaksujen korotuksia sekä koulutuksen tavaramuotoistamista vastaan.

Edu-factory -sivuston mukaan noin satatuhatta opiskelijaa ja prekaaria osoitti mieltään Rooman kaduilla samaan aikaan kun parlamentti äänesti epäluottamuslauseesta Berlusconin hallitukselle. Hallitus pelasti nahkansa äänestyksessä täpärästi, mutta Roomassa ja muissa Italian kaupungissa ihmiset osoittivat epäluottamuksensa mielenosoituksilla ja blokkauksilla. Roomassa nähtiin useita tunteja kestäneitä yhteenottoja.

Lisää aiheesta:
Riots break out in Rome after Silvio Berlusconi survives confidence votes (Guardian)
Kuvia Italiasta 14.12.2010 (Guardian)
Lisää kuvia (La Repubblica)Samankaltaisia kirjoituksia:

• Ranskassa sama taistelu
• Tiedotustyöryhmän kokous
• Kuvia vappumielenosoituksesta

Helsingissä järjestetään tiistaina 14.12. mielenosoitus italialaisten opiskelijoiden tueksi, Gelmini-reformia ja koulutusjärjestelmän leikkauksia vastaan. Mielenosoitus alkaa klo 12 Senaatintorilla Helsingin yliopiston päärakennuksen vanhan puolen edustalla.

Kutsumme kaikkia mukaan ilmaisemaan solidaarisuutta italialaisille opiskelijoille. Uusi reformi sisältää paljon leikkauksia yleiseen koulutusjärjestelmään ja tämän seurauksena lukukausimaksut tulevat nousemaan, yliopistohenkilökunta pienenemään ja opintojen taso laskemaan. Samana päivänä järjestetään paljon mielenosoituksia ympäri Italiaa ja myös muissa maissa italialaisten opiskelijoiden toimesta.

Kaikkien opiskelijoiden tuki on meille arvokasta. Tule ja osallistu!

Lisää aiheesta englanniksi täällä.

Facebook-tapahtuma ja mielenosoituskutsu englanniksi täällä: http://www.facebook.com/event.php?eid=160140224030441

Mielenosoituksen järjestää ryhmä Helsingin yliopistolla opiskelevia italialaisia opiskelijoita. Opiskelijatoiminta tukee mielenosoitusta. Samankaltaisia kirjoituksia:

• Valtakunnallinen toimintapäivä uutta yliopistolakia vastaan 13.3.!
• Mielenosoitus- ja lakkotyöryhmän tapaaminen
• Yliopiston viestintäosasto yrittää marginalisoida mielenosoitusta

”Briteissä lukukausimaksut tulivat vasta 1990-luvun loppupuolella, mutta näin helppo ne on korottaa aivan taivaisiin sitten, kun ne on kerran hyväksytty.”

Fanny Malinen, SOASin (School of Oriental and African Studies, University of London) ensimmäisen vuoden opiskelija ja opiskelija-aktivisti lähetti Helsinkiin Opiskelijatoimijoiden tapaamiseen 11.12. terveisensä Britanniasta:

Britanniassa on tänä syksynä nähty opiskelijaliike, jota moni vertaa 60-lukuun. Aiemmin tänä vuonna liberaalidemokraatit saivat vaalivoiton ja pääsivät hallitukseen yhtenä tärkeimmistä lupauksistaan olla korottamatta yliopistojen lukukausimaksuja. Vallan kahvassa varapääministeri Nick Clegg kuitenkin yllättäen huomasi, että valtion budjetti on reilusti miinuksella, ja asetti työryhmän miettimään säästöjä.

Lordi Brownen raportin alkuperäinen esitys oli poistaa lukukausimaksuilta katto. Se olisi vienyt yliopistot täysin vapaille markkinoille ja johtanut siihen, että arvostetut ja kuuluisat yliopistot kuten Cambridge ja Oxford olisivat voineet nostaa maksut kuinka korkeiksi tahansa. Torstaina hyväksytty esitys säilyttää lukukausimaksuille yhtäläisen katon, mutta nostaa sen tämänhetkisestä 3290 punnasta jopa 9000 puntaan. Korotus on valtava: vielä 1990-luvun lopussa yliopisto-opinnot Englannissa olivat ilmaisia. Thatcherin hallitus yritti tuoda lukukausimaksut yliopistoihin vuonna 1985, mutta oli pakotettu vetäytymään yleisen vastustuksen takia.

Lukukausimaksut voi kuitata velalla, joka tarvitsee maksaa takaisin vasta, kun tienaa tietyn verran. Argumentti siis kuuluu, että koska korkeakoulututkinnon suorittaneet saavat keskimäärin parempaa palkkaa, ei heillä pitäisi olla hätää: yli kolmekymmentätuhatta euroa on kuitenkin niin kova hinta alemmasta korkeakoulututkinnosta, että alemmista yhteiskuntaluokista tulevat nuoret tuskin uskaltavat ottaa harteilleen sellaista velkaa. Kaikki meistä eivät myöskään halua tulla sidotuiksi rahan ansaitsemiseen loppuelämäkseen. Hallitus aikoo myös leikata taiteiden ja humanististen alojen rahoitusta merkittävästi, sillä ovathan luonnontieteet taloudellisesti tuottavampia. Sitä, että sivistyksellä tai maailman ymmärtämisellä olisi itseisarvo, nämä uudistukset eivät tunnusta. Oma yliopistoni, School of Oriental and African Studies eli SOAS, opettaa uskomattoman laajaa kielivalikoimaa azerista bengaliin ja hausasta swahiliin, ja jopa Indonesian kielen ja kulttuurin opetus on vaakalaudalla vaikka kyseessä on maailman neljänneksi väekkäin maa.

Britannian velkaantuneisuusaste ei ole samaa luokkaa kuin Etelä-Euroopan maiden. Maa käy kalliita sotia. Puuttumalla veronkiertoon säästettäisiin miljoonia. Harvalle on epäselvää, että säästöt ovat ideologisia eivätkä välttämättömiä. Siksi emme ole istuneet hiljaa ja katsoneet vierestä, kun korkeakoulutuksen tulevaisuutta romutetaan.

Ensimmäinen mielenosoitus kutsuttiin koolle lokakuun 20. päivä, lordi Brownen raportin julkistamispäivänä. Meitä marssi Downing Streetille muutama tuhat, ja kymmenkunta tunkeutui parlamentin rakennuksiin. Varsinaisesti opiskelijaliikkeen nosti otsikoihin 10. marraskuuta, kun maanlaajuinen yli 50 000 hengen mielenosoitus kärjistyi mellakaksi konservatiivipuolueen päämajan luona Millbankilla. Media yritti luoda kertomusta siitä, kuinka pienet anarkistiryhmittymät kaappasivat rauhanomaisen mielenosoituksen, mutta kuvat tavallisista nuorista ilman naamioita rikkomassa ikkunoita puhuivat puolestaan.

Seuraava toimintapäivä oli marraskuun 24., mutta jo ennen sitä protestit alkoivat laajeta kaduilta kampuksille. Ensimmäisenä vallattiin Sussexin yliopisto Brightonissa, seuraavana SOAS Lontoossa 22.11. Samalla viikolla jo yli 20 yliopistoa toteutti valtauksia, ja tukea tuli laajasti myös opiskelijaliikkeen ulkopuolelta. Kyse ei ole pelkästään yliopistoista, vaan laajemmin julkisen sektorin leikkauksista.

Olin alusta asti mukana SOASin valtauksessa, ja se oli menestys. Luennoitsijat tulivat pitämään luentoja ja valtaus toimi tukikohtana tulevan toiminnan suunnittelulle. Kun äänestyksen päivämäärä julkistettiin, alkoi aktivismi käydä kokopäivätyöstä, ja viimeisen viikon aikana ennen äänestystä järjestimme flashmob-tempauksia ympäri kaupunkia: arvostettujen akateemikkojen lyhyitä luentoja paitsi valtauksella myös puistoissa, ostoskeskuksessa, British Museumin portailla kun meidät oli heitetty ulos itse museosta, jopa pankeissa joiden henkilökunta ei osannut kuin seistä vieressä ihmettelemässä. Ajoimme ympäriinsä metrolla puhumassa ja jakamassa ihmisille flaijereita. Menimme Oxford Street -ostoskadun Topshopiin, jonka omistajalla on hämäryyksiä verojen kanssa, ja istuimme yhtäkkiä alas lukemaan: If you marketise our education, we educate your market!

Äänestystä edeltävä ilta huipentui Eustonin juna-asemalle, jonka ovella poliisi oli vastassa joten kävelimme sisään kolmen hengen ryhmissä banderollit laukuissa kunnes istuimme kaikki yhtä aikaa alas. Kuka tahansa sai nousta kertomaan, miksi arvostaa koulutusta, ja myös satunnaiset ohikulkijat tarttuivat mikrofoniin ilmaistakseen tukensa ja ylpeytensä liikkeelle.

Click here to view the embedded video.

Torstaina parlamentti hyväksyi esityksen, ja Lontoon kadut räjähtivät mellakaksi. Poliisi saartoi mielenosoituksen jo toista kertaa kadulle koko päiväksi, tällä kertaa parlamentin eteen. Mutta mellakkakilvillä ei pysäytetty ihmismassaa rikkomasta valtiovarainministeriön ikkunoita, vyörymästä ostoskaduille ja polttamasta tulia jotka peittivät koko taivaan mustaan savuun. Tällä kertaa media ei edes yritä luoda kertomusta väkivaltaisista ääriryhmistä, koska kyseessä ovat kymmenettuhannet tavalliset nuoret, jotka ovat menettäneet uskonsa poliitikkoihin.

Kymmeniä meistä vietiin sairaalaan ja esitys meni läpi, mutta taistelu ei lopu tähän. Jo se, että äänestyksessä rakoilivat paitsi liberaalidemokraattien myös kivikovien konservatiivien rivit, kertoo että tämä liike on tullut kuulluksi ja nähdyksi. Koska kyseessä eivät ole vain lukukausimaksut vaan ideologinen taistelu siitä, voiko kaikelle asettaa hinnan yksilöiden maksettavaksi, on meillä hyvinkin edellytyksiä laajentaa liikettä muualle yhteiskuntaan. Siirtymä oikealle on Euroopan-laajuinen, ja Lontoo kutsuu muita kaupunkeja yhdistämään myös vastarinnan.

***

Tsekkaa SOASoccupation-valtausblogiSamankaltaisia kirjoituksia:

• Valtakunnallinen toimintapäivä
• Valtakunnallinen toimintapäivä uutta yliopistolakia vastaan 13.3.!
• Mielenosoitus: YLIOPISTOUUDISTUS UUSIKSI!

Opiskelijatoiminta (Student Action) expresses its solidarity with the British students, who are protesting against dramatic hikes in tuition fees and cuts in university funding proposed by the Conservative Party. We are absolutely against the idea of tuition fees and privatisation of universities. It is simply outrageous that students should pay preposterous sums of money just to get education, which is one of the preconditions of democracy.

The proposed changes and cuts by the Conservative Party – together with similar reforms sweeping through universities across the world – represent a systematic attempt at an increase of control and the exploitation of our common wealth. Not only do they smother creativity at the universities, but also have disastrous consequences for the society as a whole.

By forcing students to drown themselves in debt, the education system is preparing them for their role as wage slaves for corporations eager to reappropriate their talents for the purposes of the accumulation of capital. By effectively blocking the access to education for a growing part of population, the current policies are radically deepening the chasm between the haves and the have-nots. By advocating aggressive ethics of competition and survival, the ideology of enterprise is eradicating solidarity among the people and spreading the virus of stress and panic.

We are not machines to be exploited at will, but precarious human beings representing a multitude of desires and needs!

It is inevitable that people will get angry as the wide-ranging implications of dominant socioeconomic ideology become more and more obvious. The shared precarity of students and others across the world is creating conditions for a united struggle against the current status-quo. We must demand systemic changes not only in education, but in society as a whole to prevent the disastrous course towards which the current political and economic elites are steering us. The resolute stand of British students against the propositions of the Conservative Party represents an encouraging sign for the future possibilities of autonomous organisation and action against the dictates of the state and the markets.

Opiskelijatoiminta – Student Action
http://opiskelijatoiminta.net

Helsinki, FinlandSamankaltaisia kirjoituksia:

• London Calling
• Students protested the government with sticks
• From Helsinki to Vienna – solidarity in the common struggle