- Tämmöistä ei ole vireillä. Suomalaisille tai eurooppalaisille ei ole esitetty eikä ole tulossa lukukausimaksuja, Henna Virkkunen totesi toimittajatapaamisessa Helsingissä tänään [17.2].

Nyt saman ministeriön työryhmä kuitenkin esittää kaikille opiskelijoille tuhannen euron lukuvuosimaksua:

Opiskelijat valmistuisivat nopeammin, jos he maksaisivat esimerkiksi tuhannen euron suuruisen opintomaksun joka lukuvuosi. Näin ehdottaa opetusministeriön työryhmä, joka pohtii korkeakouluopintojen nopeuttamista. Samalla valtion takaaman opintolainan ylärajaa nostettaisiin lukukausimaksun verran.

Maksut tuottaisivat nykyisillä opiskelijamäärillä noin 250 miljoonaa euroa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitukseen. Sillä voitaisiin esimerkiksi palkata lisää opettajia.

Kaikille opiskelijoille yhtenäinen lukukausimaksu on vain yksi työryhmän vaihtoehtoisista ehdotuksista.

Maksujen lisäksi työryhmässä esillä on ollut maksuttoman opinto-oikeuden rajaaminen yhteen ylempään korkeakoulututkintoon eli 12 lukukauteen. Myös koulutusseteliä ja tulosidonnaista valtionlainojen mallia on mietitty.

Esitykset on määrä luovuttaa opetusministerille 18. maaliskuuta.

Ministeriön työryhmä: Kaikille opiskelijoille tonnin lukuvuosimaksu (HS)

Tavoitteenamme on tässä tekstissä valaista, miten Opiskelijatoiminta-verkosto on lukuvuonna 2008–2009 itseorganisoitunut Helsingin yliopistolla. Toivomme tekstin antavan ideoita ja innostusta niille, jotka haluavat aktivoitua yliopistolla ja muualla poliittiseen toimintaan edustuksellisista rakenteista riippumatta.

Metodimme on ollut yhdessä kirjoittaminen ja toistemme haastattelu. Olemme haastatelleet toimijoita mahdollisimman laajasti, siis niin liikkeen toiminnassa eri vaiheissa ja eri tavoilla aktiivisesti mukana olleita kuin liikkeen reunamilla toimineita. Tällä tavalla olemme pyrkineet tavoittamaan liikehdinnän takaa toimijoiden subjektiivisen kokemuksen sekä löytämään erilaisia näkökulmia toimintaamme. Keskeisimmät kysymyksemme ovat olleet, miten olemme järjestäytyneet poliittiseksi liikkeeksi ja miltä se on tuntunut. Olemme kartoittaneet kokemuksia poliittisesta voimaantumisesta mutta myös kriittisiä huomioita liikkeen organisoitumisessa olleista puutteista. Olemme halunneet tuoda nämä kokemukset esiin moniäänisinä ja elävinä. Koska teksti perustuu luottamuksellisiin haastatteluihin, emme ole halunneet tuoda esiin henkilöitä vaan pikemminkin antaa toiminnallemme kollektiivisen äänen.

Kuinka kaikki oikein kävi

“Olen kokenut yliopiston aina jotenkin ahdistavana paikkana: osaton tai ulkopuolinen olo, ei ikinä oikein vastaa vaatimuksiin. Tuntui hyvältä ja kivalta löytää muitakin ihmisiä, jotka ei pitänyt kovenevasta linjasta. Löysi uusia kanavia puhua ihmisten kanssa yliopistossa.”

Opiskelijatoiminta käynnistyi viime syksynä Asunnottomien yönä 17.10.2008, kun joukko opiskelijoita valtasi yliopiston päärakennuksen yöksi. Valtauksen jatkoksi luotiin opiskelija-toiminta –sähköpostilista ja perustettiin opintopiiri, jossa aiheina olivat asuminen, toimeentulo ja uusi yliopistolaki. Alkuvaiheen toimijoita innostivat Italian yliopistoliikehdinnät, Anomalia Sapienza sekä Italiassa luotu tapa järjestäytyä poliittiseksi liikkeeksi nimenomaan yliopistoyhteisön kautta. Myös asumisen ja toimeentulon teemat nousivat kansainvälisestä liikehdinnästä, joskin ne olivat ajankohtaisia Suomessakin. Syksyn opintopiirin tarkoituksena oli tarkastella, miten erilaiset kaupunkitilan ja yliopiston muutokset vaikuttavat opiskelijan elämään ja kenen ehdoilla näitä muutoksia tehdään. Kysyttiin myös, millaisia vaatimuksia meillä on paremman elämän mahdollisuuksien lisäämiseksi ja millaisia järjestäytymisen ja toiminnan tapoja on luotava kamppailuille näiden vaatimusten puolesta. Syksyn kuluessa moni huomasi että omat kokemukset – kuten turhautuminen yliopistoon, yliopistodemokratian tilaan, opiskelijaelämään, asuntotilanteeseen – ovatkin yhteisiä.

HYY:n järjestämän Vanhan valtauksen 40-vuotisjuhlien alla tuli idea nostaa esille nykyhetken yhteiskunnalliset ongelmat valtaamalla Vanha ylioppilastalo omaan käyttöön juhlapäivän aattona 24.11.2008. Tällä haluttiin kääntää ihmisten huomio nostalgiasta niihin ongelmiin, jotka meille yliopistolaisille ovat ajankohtaisia juuri tänään. Tapahtumaan tehtiin varjoylioppilaslehti eli Vallankumousylkkäri, jossa julkaistiin Opiskelijatoiminnan manifesti, artikkeleita koulutuspolitiikasta ja kansainvälisestä opiskelijaliikehdinnästä sekä tiedote valtauksesta. Valtaukseen osallistui noin 300 ihmistä, jotka sitoutuivat etukäteen saapumaan paikalle ilmoittautumalla Opiskelijatoiminnan sähköpostiosoitteeseen.

Valtauksen jälkeen perustettiin yliopistotoiminta-sähköpostilista ja yliopistolakiin keskittynyt vääntö lähti liikkeelle. Yliopistotoiminta-ryhmä kokoontui ja suunnitteli toimintaa joulukuussa 2008, ja kokouksia varten vallattiin usein jokin luentosali. Tieteen päivillä 7.–9.1.2009 keskeytimme päärakennuksen juhlasalissa avajaisseremoniat banderollien kera, pidimme puheenvuoron tutkimuksen ja opetuksen tilasta ja kutsuimme kaikkia yliopistolaisten yleiskokoukseen 29.1.2009. Yleiskokouksesta painettiin julisteita ja tulostettiin yliopistolla ja toimijoiden työpaikoilla flaijereita, jotka levisivät yliopiston kampuksille seuraavien viikkojen aikana. Näissä tiedotimme yleiskokouksen sijainniksi Porthania-rakennuksen suurimman luentosalin, jonka päätimme vaikka vallata, jollemme muuten saisi sitä käyttöömme. Tilan maksuton käyttö kuitenkin järjestyi yliopistojohdon puolelta, luentosali täyttyi yli viidensadan ihmisen voimin ja löysimme vihdoin yhteisen tilan toiminnalle ja keskustelulle, joka keräsi yhteen aiemmin vain hajanaisesti esitetyn lakiesityksen kritiikin. Yliopistolaisten yleiskokouksen idea levisi myös muihin yliopistokaupunkeihin, ja Tampereella, Jyväskylässä ja Joensuussa järjestettiin muutaman viikon sisällä vastaavanlaiset tapahtumat.

Yleiskokouksessa järjestäydyimme työryhmiin valmistelemaan yliopistolain vastaista mielenosoitusta, adressia sekä televisiomainosta, joka sittemmin jäi puolitiehen. 19.2. järjestimme mielenosoituksen teemalla ”Yliopistouudistus uusiksi”. Ulosmarssit luennoilta ja mielenosoitukset järjestettiin myös Rovaniemellä, Oulussa, Jyväskylässä, Joensuussa, Tampereella ja Turussa. Mielenosoitus ei suunnannut eduskuntatalon portaille kuuntelemaan kansanedustajien kauniita sanoja, vaan palasi kaupungilta takaisin yliopistollemme ja valtasi spontaanisti sen hallintorakennuksen. Valtaus antoi mielenosoituksesta innostuneelle väelle tilan ryhmittyä uudella kokoonpanolla uusia kamppailuja varten. Olimme rakennuksessa aamuun saakka, ja töihin tuleville yliopiston hallintovirkamiehille meillä oli tarjota aamukahvien lisäksi kannanotto, jossa vaadimme Helsingin yliopiston uudistamisen aloittamista alusta demokraattisena prosessina.

Kevään aikana osa ryhmistämme piti myös tiivistä yhteyttä edustuksellisiin elimiin. Järjestimme 3.2. Vanhalla yliopistojohdon kuulemistilaisuuden, jossa kuulimme ja kuulustelimme yliopistomme uudistusprosessin johtohahmoja. 11.3. luovutimme sivistysvaliokunnalle Opiskelijatoiminta.net-sivuilla kerätyn adressin, johon kertyi kaikkiaan 7209 allekirjoitusta. Yliopistolaisten lakikritiikin summannutta adressitekstiä käytettiin mm. Helsingin Sanomissa yliopistolakikriittisten artikkelien taustana. 18.3. Sivistysvaliokunta puolestaan vieraili Vanhalla HYYn ja Opiskelijatoiminnan kutsumana. Vaikka eri elinten edustajille esitetyt vaatimukset tuskin menivät läpi, sekä adressiteksti että kuulemistilaisuudet herättivät voimantuntoa, kun sekä yliopistojohto että kansanedustajat näkivät parhaaksi saapua järjestämiimme tilaisuuksiin. Toisekseen huomasimme pystyvämme argumentoimaan hallinnon kanssa samalla tasolla, kunhan ensin opettelimme heidän kielensä.

13.3. järjestimme uutta yliopistolakia vastaan “Painajaisten perjantai” -mielenosoituksen, johon osallistui 1500 ihmistä eri Suomen yliopistoista. Nimi viittasi paitsi tulevan yliopistolain tuomiin painajaisnäkymiin, myös hallituksen muihin samanaikaisesti kaavailemiin kauhukuviin: Lex Nokiaan, tekijänoikeuslain uudistukseen ja eläkeiän nostoon. Halusimme yhdistää yliopistolaista käytyä keskustelua laajempiin yhteiskunnallisiin yhteyksiin, emmekä lähteneet liikkeelle pelkästään opiskelijoina, vaan myös aktiiveina, prekaareina ja tietotyöläisinä. Mielenosoitus hautasi opiskelijoiden yliopistoa symboloivan arkun uhkaavan musiikin saattelemana eduskuntatalolle. Palattuamme kampukselle valtasimme yliopiston päärakennuksen 200-400 ihmisen voimin viikonlopuksi. Aluksi kävimme yleistä keskustelua valtakunnallisen, autonomisen yliopistolaisliikkeen muodostamisesta. Myöhemmin viikonlopun aikana pidettiin työryhmiä yliopistolaista, tekijänoikeuslain muutoksista sekä pääkaupunkiseudun huonosta asumistilanteesta.

Loppukeväästä toiminnan painopiste siirtyi yksinomaan yliopistolain ympäriltä laajemmin opiskelijoiden, yliopistolaisten ja kaikkien tietotyöläisten aseman politisoimiseen. Toisaalta työ yliopistolain kanssa jatkui kuten aiemminkin kannanottojen, yhteydenottojen ja mielipidekirjoitusten voimin. Pyrimme myös käynnistämään omaa opintotoimintaamme yliopistolla. Kevään ajan yliopistolla kokoontui Autonominen demokratiapraktikum, jossa käsiteltiin viikoittain esimerkiksi kansalaistottelemattomuutta, säätämisprosessissa olevia lakeja ja kansalaisyhteiskuntaa. Huhtikuun viimeisellä viikolla osallistuimme kansainväliseen Reclaim your education –toimintaviikkoon järjestämällä Porthanian aulassa keskustelutilaisuuksia ja työpajoja muun muassa vastarintaliikkeiden historiasta, kriittisestä pedagogiikasta ja poliittisesta filosofiasta. Toimintaviikon yhteydessä järjestimme tukimielenilmauksen Jyväskylän yliopiston naistutkimuksen puolesta ja autoimme opiskelijoita kesäopintotukihakemusten kanssa. Anonyymit opiskelijatoimijat tekivät samoihin aikoihin poliittisen asumisvaltauksen tyhjässä toimistotilassa keskustan liepeillä. Vappuaattona osoitimme mieltämme teemalla “Kapitalismi ulos kampukselta” yhdessä Murrostorstai-verkoston kanssa ja kesäkuussa osallistuimme Reclaim the income -mielenosoitukseen pakkotyön mahdollistavaa yhteiskuntatakuuta ja työn hinnan polkemista vastaan.

Yliopistolaki hyväksyttiin eduskunnassa pienin muutoksin juhannuksen alla, ja yliopistolakia vastustava prosessi päättyi. Jäljelle jäi verkostollinen ihmisiä, jotka haluavat omaehtoista toimintaa ja toisenlaista yliopistoa toimeentulon ja asumisen kysymyksiä unohtamatta. Vaikka läpi mennyt laki jäi kaihertamaan, olemme tietoisia siitä, että ilman Opiskelijatoimintaa lakia vastustava kritiikki olisi voinut jäädä yksittäisiksi puheenvuoroiksi. Lisäksi lain vastustus yhdisti meitä toisiimme, ja opimme organisoimaan vastarintaa sekä tarkastelemaan tavallista arkielämäämme poliittisesta näkökulmasta.

“Onhan se paljon kivempaa lähteä tekemään vallankumousta suoraan.”

Opiskelijatoiminta on organisoitunut ohi virallisten instituutioiden ja päätäntäelimien. Turhautuminen nykyiseen yliopistoon sai aikaan halun tarttua itse toimeen sen sijaan, että jättäisi politikoinnin harvoille opiskelijaedustajille. Omaehtoisen toiminnan ja opiskelijakulttuurin luomisen lisäksi olemme myös yrittäneet lobata edustuksellisen järjestelmän puitteissa. Erityisesti yliopistolain vastaisen kamppailun aikana Opiskelijatoiminta oli yhdistävä verkosto, joka kokosi yhteen monenlaisia ja keskenään eroaviakin kriittisiä ääniä. Yhdessä sovittujen tavoitteiden sijaan meillä oli pikemminkin useampia erillisiä tavoitteita: lain kaataminen ja yliopistouudistuksen aloittaminen alusta yliopistoyhteisöstä käsin, opiskelijan tilanteen politisoiminen sekä vastakulttuurin luominen yliopistolla.

Monille Opiskelijatoiminnassa mukana olijoille sopii toiminnan epämuodollisuus. Pyramidimaisen järjestöhierarkian sijaan rakenne on verkostomainen ja ihmiset voivat sitoutua itse valitsemiinsa poliittisiin päämääriin ja työskennellä niiden eteen toisten kanssa hyvin konkreettisella ja toiminnallisella tavalla. “Opiskelijatoiminnassa heitetään idea ja sitten ollaankin jo tekemässä. Ei ole pakollisia kuvioita, jotka täytyy tehdä, vaan voi vaan tehdä.” Ideointi ja tekeminen tapahtuu yhdessä ja kasvokkain, ja sen vuoksi voi vaikuttaa oikeasti siihen, mitä tehdään ja kuinka paljon vastuuta itse haluaa ottaa. Kun toimeen pääsee tarttumaan itse eikä jonkun toisen kautta, turhautuminen vaihtuu toiveikkuudeksi.

Opiskelijatoimintaa luonnehtii jatkuva kertaluonteisuus. Koska Opiskelijatoiminta ei ole ollut mikään virallinen järjestö, meillä ei ole ollut järjestöavustuksia. Rahoitus onkin tällaisen vapaamuotoisen verkostorakenteen ongelma: mistä rahat tempausten materiaalikustannuksiin? Koska avustusta ei suoraan rahana ole ollut tarjolla, toiminta on ollut paljolti yksityisten henkilöiden avun varassa. Mielenosoitustalkoisiin on tuotu lakanoita omista sängyistä ja flaijereita tulostettu työpaikoilla ja yliopiston tulostuskiintiöiden varassa. Valtauksiin ruokaa hankittiin yhdessä esimerkiksi dyykkaamalla, ja monet toivat syötävää yhdessä jaettavaksi. Mielenosoituksista koituneet menot on katettu marssilla kerätyllä kolehdilla ja yksittäisten ihmisten lahjoituksilla. Lisäksi järjestöt ovat antaneet tukea esimerkiksi julisteiden painokuluihin. Joillekin tahoille olemme edelleen velkaa.

Yhtenä tärkeänä Opiskelijatoiminnan organisoitumisen keinona ovat olleet opintopiirit, joissa on luotu yhteistä ymmärrystä opiskelijoiden yhteiskunnallisesta tilanteesta ja yliopiston tilasta ja mietitty miten voimme toimia yhdessä muuttaaksemme tilannetta. Sähköpostilistat ovat toimineet niin keskustelukanavana, yhteydenpidon ja toiminnan suunnittelun apuna kuin myös tapahtumista tiedottamisen keinona. Yliopistotoiminta-sähköpostilista yhdisti yliopistolaisia: siihen liittyi henkilökuntaa ja opiskelijoita ja sen kautta organisoitiin myös jokunen yhteisvoimin tehty mielipidekirjoitus. Opiskelijatoiminnan omia nettisivuja on käytetty tapahtumista ja toiminnasta tiedottamiseen sekä omien tekstien julkaisukanavana ja oman journalistisen sisällön esillepanopaikkana. Netti on siis auttanut levittämään tietoa ja kutsumaan toimintaan mukaan, mutta organisoitumisen ytimessä on kuitenkin ollut kasvokkain kohtaaminen ja konkreettinen yhdessä tekeminen. Toimintaan on voinut tulla mukaan osallistumalla banderollitalkoisiin, kävelemällä mielenosoituksissa, tulemalla tapaamiseen tai kirjoittamalla tekstejä yhdessä muiden kanssa. “On ollut tosi siistiä, että on tehnyt kaikkee sellaista mitä ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt: järjestänyt miekkareita, huutanut megafoniin, liimannut julisteita, pitänyt spontaaneja puheita.”

Valtaukset ovat olleet tärkeä toimintamuoto organisoitumiselle. Toisaalta on saatu tila käyttöön järjestäytymistä ja tulevan suunnittelua varten – olemme vallanneet niin päiväsaikaan yliopiston luentosaleja (jotka ovat siis maksullisia tiloja) kokoontumisia varten kuin mielenosoituksen päätteeksi rakennuksia jolloin toisilleen tuntemattomat, innostuneet ihmiset pääsevät kanavoimaan toimintahalunsa pitempijänteisemmän ja tavoitteellisemman toiminnan suunnitteluun. Valtauksissa liike myös saa uusia jäseniä ja organisoituu uudelleen. Valtaus tapahtumana on hauska, innostava ja toiminnallinen. Erään haastateltavan mielestä “Se, että voi kävellä tuollaisiin mestoihin ja sanoa ‘me ollaan nyt täällä’, on moraalia kohottavaa.” Ihmiset tutustuvat toisiinsa toiminnan ja vapaamuotoisen järjestäytymisen kautta: esimerkiksi valtauksissamme on usein järjestäydytty työryhmiin kiinnostuksen ja tavoitteiden mukaan. Valtauksessa mukaan tulevat uudet ihmiset sekoittavat vanhaa pakkaa uudelleen ja pakottavat liikettä organisoitumaan uudelleen. Sen lisäksi, että valtaus toimii sisäänpäin liikettä voimistavasti, se on myös ulospäin symbolinen näyttö oman tilan haltuunotosta. Valtaus toimii keinona luoda yhteisrintamaa, yhteishenkeä ja toiminnallista tietoisuutta, joiden kautta vallitsevaa järjestystä voi kyseenalaistaa. Valtaus tuo esiin, että kyse on todellisesta konfliktista eikä mielipide-eroista: “ettei vaadita rationaalisia päätöksentekijöitä ottamaan jotain faktoja huomioon ja tekemään puolestamme viisaita päätöksiä vaan että lyödään nyrkki pöytään.”

Olemme siis käyttäneet suoran toiminnan tekniikoita omaehtoisen toiminnan luomiseksi kuin myös yrittäneet vaikuttaa edustuksellisen demokratian puitteissa. Ovatko nämä kaksi painotusta syöneet toistensa resursseja vai täydentäneet toisiaan? Ainakin suora toiminta on hyödyttänyt edustuksellista vaikuttamista. “HYY ei ole voinut sanoa joitain asioita, joita Opiskelijatoiminta on voinut sanoa. Mutta sitten se on kuitenkin aiheuttanut painetta, joka on helpottanut meidän opiskelijaedustajien työtä. Joka on ihan oikeasti konsistoria myöten on vaikuttanut siihen, miten suhtaudutaan opiskelijoihin ja niiden vaatimuksiin, kun opiskelijat on alkaneet marssimaan tuolla ympäriinsä ja valtaamaan rakennuksia.” Mutta lobbaamisen keskittyminen voi viedä toiminnan ydinmehun. Eräs haastateltavamme sanoi, että “mielestäni tähän “keskusteluyhteyden luomiseen” jne. mitä poliitikot ja viranomaiset aina pitävät tärkeänä tulee suhtautua kriittisesti: niillä voidaan vielä liikehdinnältä terä ja vaikuttavuus.” Haastateltavan mielestä lobbaamisen sijaan tulisi keskittyä oman toiminnan kehittämiseen “Eli ensin vastavallan rakentaminen, sitten ehkä dialogi vastapuolen kanssa. Mutta mieluummin niin päin, että “antakaa meille mitä vaadimme, sitten voidaan puhua.”

Kaikesta vaikuttamisyrityksistä huolimatta yliopistolaki meni läpi ja siihen tuli vain pieniä korjauksia. Mutta yliopistolain vastaisen kamppailun seurauksena yliopistopolitiikkaan on saatu uusia toimintatapoja ja uusia puhetapoja, jotka ovat tuoneet muassaan pitemmän tähtäimen tavoitteita niin yliopiston muuttamiseksi kuin opiskelijan yhteiskunnallisen tilanteen politisoimiseksi. Haastateltu huomauttaa myös, että ihmisten toiminnassa hankitut kokemukset kapinasta voivat nousta esille vielä paljon myöhemmin ja luoda uudenlaista suoran toiminnan perinnettä. Yliopistolakikamppailussa monet saivat ensi kosketuksensa suoraan toimintaan.

Mediavoittoja

Olemme käyttäneet julkisuutta suunnitelmallisesti hyväksemme. Esimerkiksi Vanhan valtauksen yliopistoyhteisössä aiheuttamia nostalgiatunnelmia käytettiin tietoisesti opiskelijan aseman uudelleen politisoimiseen. Valtaukset ja mielenosoitukset ovat olleet “puhetta julkisuudelle” siinä missä puhetta toisillemmekin. Ne ovat toimineet organisoitumisen ja verkostoimisen paikkana, mutta myös keinona saada julkisuutta vaatimuksille. Median huomion kiinnittyminen opiskelijoihin ja opiskelijoiden itsensä määrittämiin ongelmiin on aiheuttanut liikkeessä voimaantumista. Se on antanut tunteen siitä, että kokoontuessamme yhteen voimme muuttaa tilaa ympärillämme — ei ainoastaan fyysistä tilaa, vaan myös valtamedian luomaa julkisen keskustelun tilaa, jonka konsensustodellisuuteen olemme kyenneet samaan aikaan murtumia ja toisenlaisia puheenvuoroja. “Nyt medianäkyvyys aiheutti selvää voimaantumista liikkeen keskuudessa. Toisaalta se myös sai vastapuolen ottamaan liikkeen vakavammin.” Valtauksissa olemme kokoontuneet seuraamaan yhdessä mediakirjoittelua ja kokeneet kollektiivisia tyydytyksen hetkiä silloin, kun olemme saaneet sanomamme läpi ja poliitikot ovat joutuneet reagoimaan toimintaamme median välikäden kautta. Silloin kun mielenilmauksemme eivät ole kertautuneet mediassa, on niiden eteen tehty työ tuntunut osin turhaltakin.

Median huomio on myös antanut Opiskelijatoiminnalle suojan ajaa valtausten avulla vaatimuksiaan ilman, että poliisia oltaisiin kutsuttu puuttumaan asiaan. Suomessa ollaan vielä toistaiseksi sen verran tottuneita ajatukseen opiskelijoista yliopistoyhteisön jäseninä, että kun esimerkiksi Tampereen yliopiston johto kutsui poliisin poistamaan flaijereita jakaneita opiskelijoita kampukselta, jälki näytti mediassa rumalta. Opiskelijatoiminta on saanut positiivista huomiota mediassa liittyen nimenomaan opiskelijoiden erityislaatuiseen yhteiskunnalliseen statukseen ja opiskelijaliikehdinnän historiaan.

Voimaannuttavinta valtaustilanteissa ovat kuitenkin olleet valtamedian ohitse vastaanotetut ulkomaailmasta saapuneet viestit. Hallintorakennuksen valtauksessa käyty lyhyt Skype-puhelu tamperelaisten mielenosoittajien kanssa, New York Universityn samaan aikaan vallanneiden opiskelijoiden yhteydenotto sekä aiempien hallintorakennuksen valtaajien tukikirje synnyttivät kokemuksen solidaarisuudesta. Kun omia kamppailujaan käyvät ryhmät löytävät yhteyden toisiinsa valtamedioiden välittämän viestin ohitse, toisenlainen maailma ei ainoastaan ole mahdollinen, vaan elämme sitä koko ajan.

Toisaalta Opiskelijatoiminta on levittäytynyt erityisesti internetissä. Tieto valtauksista ja mielenosoituksista on levinnyt tehokkaasti Facebookin kautta. Nettisivumme ovat välittäneet yleiskokouksen kuunnelmana sekä yliopistojohdon kuulemistilaisuuden Youtube-klippeinä. Teknillisen korkeakoulun opiskelijoiden kaapelikanava OUBS teki reportaasin Vanhan uudelleen valtauksesta ja dokumenttielokuvablogi Blogumentti otti osaa yliopistolakikamppailuun levittämällä videomateriaalia tapahtumistamme kantaaottavilla dokumenteilla. Valtamedia.net -uutissivusto on välittänyt tietoa tapahtumistamme ja yksittäiset blogikirjoittajat ovat levittäneet tietoisuutta käynnissä olevista kamppailuista. Tärkeää on myös ollut näkyä kampusalueilla julkisilla paikoilla järjestettävin kokouksin, julistein, flaijerein ja tarroin. Vastarinnan merkkien levittäminen ja omat tiedonvälityskanavat ovat olleet tärkeitä tilanteessa, jossa yliopiston johto ja yliopistotiedotus ovat asettuneet uudistusten tueksi, ja lakia kritisoivaa tietoa on ollut lähes mahdotonta saada kuuluviin yliopiston virallisia tiedotuskanavia pitkin.

Kokemuksia sukupuolesta suoran toiminnan liikkeessä

Sukupuoli ei missään vaiheessa ole ollut näkyvästi Opiskelijatoiminnan agendalla. Sukupuolta ei ole pyritty politisoimaan manifesteissamme eikä sitä ole nostettu erikseen periaatteissamme esille. Kuitenkin monille meistä sukupuolten välinen tasa-arvo ja sortavien rakenteiden purkaminen käytännössä ovat tärkeitä tavoitteita.

Toimintaviikon yhteydessä Opiskelijatoiminta teki yhteistyötä nimenomaan Helsingin naistutkimuksen ainejärjestön Vastakarvan kanssa, mihin aloite tuli liikkeen aktiiveilta, jotka itse olivat kiinnostuneet sukupuolentutkimuksesta, queer-tutkimuksesta ja feminismistä. Vastakarvan kanssa järjestettiin yhteinen solidaarisuusmielenilmaus Jyväskylän naistutkimuksen oppiaineen alasajoa vastaan ja talonvaltausliikkeen suhdetta seksismiin käsittelevä keskustelutilaisuus.

Kokemukset sukupuolen näkymisestä Opiskelijatoiminnassa ovat vaihdelleet. Osa aktiiveista kokee, että sukupuoli ei ole ollut ongelma Opiskelijatoiminnassa eikä toiminnassa ole noussut esiin sukupuolirooleja. Toisten mielestä sukupuoliroolit ovat ongelma, ja he hahmottavat kysymystä kahdella eri tavalla. Yhtäältä ongelma liittyi pikemminkin yleisesti yhteiskunnassa oleviin sukupuolirooleihin, jotka heijastuvat myös Opiskelijatoiminnan toiminnassa. Toisaalta Opiskelijatoiminnassa itsessään on sukupuolittuneita käytäntöjä, jotka vaikuttavat toimijoiden vaikutusmahdollisuuksiin ja tehtävien jakoon liikkeen sisällä.

Sukupuoli on näkynyt tehtävien jaossa. Miespuoliset toimijat ovat päätyneet näkyvämpiin rooleihin toiminnassa. Toisaalta taas naispuoliset toimijat ovat päätyneet tekemään enemmän “käytännön paskaduuneja”. Käytännön paskaduunit ovat työtä, joka ei välttämättä näy ulospäin, mutta joka on välttämätöntä liikkeen toiminnan kannalta. Tällaisina naisille päätyneinä käytännön tehtävinä aktiivit kertoivat muun muassa banderollien tekemisestä ja kokouksissa sihteerinä toimimisesta.

Eräs naispuolinen toimija tiivistää kokemustaan Opiskelijatoiminnan sukupuolirooleista näin: “On harmi, että että arvostetaan sitä, mitä pojat tekevät ja vähän väheksytään sitä mitä tytöt tekevät, eikä kiinnitetä huomiota siihen, että kumminkin molemmilta on poissa jotakin keskimäärin.” Liikkeen sisällä sukupuolirooleja on yritetty tasata tehtävien jaossa. Esimerkiksi puhujia ja puheenjohtajia valitessa on kiinnitetty huomiota sukupuoleen ja pidetty huolta, että molemmat sukupuolet saavat näkyviä rooleja yhtä paljon. Näkymättömien tehtävien jakamiseen ei ole kiinnitetty samalla tavalla huomiota: “Ehkä niin kuin aikaisemmin on puhuttu, yritetään painottaa niitä näkyviä rooleja, joissa pojat on paljon esillä, mutta ei kiinnitä niihin näkymättömiin rooleihin. Ehkä halutaan taata naisille yhtä paljon valtaa. Miksei haluta taata miehille yhtä paljon banderollien ompeluaikaa? Siinä näkyy, että pidetään paljon tärkeämpänä niitä asioita, joita pojat tekee. ”

Sukupuoli on näkynyt myös kokouskäytännöissä, toimijoiden keskinäisissä suhteissa ja siinä kuinka paljon kenenkin näkökulmille on annettu painoarvoa. Yksi haastatelluista miespuolisista aktiiveista kertoo, että “dominoivat mieshenkilöt ottivat häikäilemättömästi puheenvuoroja” kokouksissa. Haastateltu naispuolinen toimija näkee, että Opiskelijatoiminnassa on tapahtunut jako “hiljaisiin tyttöihin” ja “tilaa ottaviin poikiin.” On näkynyt poikaporukoita ja tyttöporukoita. “Jopa ihmisten fyysinen koko ja oleminen ovat ohjanneet sitä, mihin on suuntautunut ja miten on otettu.” Hänen mielestään tytöt saisivat ottaa enemmän puhetilaa.

Sukupuoliroolien muodostumiseen puuttuminen Opiskelijatoiminnassa on ollut vaikeaa, koska ympäröivässä yhteiskunnassa sosiaaliset sukupuoliroolit näkyvät kaikessa toiminnassa. Tämä on johtanut siihen, että kaikki naispuoliset toimijat eivät koe näkyviä rooleja luonteviksi itselleen eikä heitä voi niihin pakottaa. Käytetyt keinot välttää sukupuolirooleja ovat tuntuneet keinotekoisilta eivätkä ole vaikuttaneen itse ongelmaan.

Myös itse yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinot tuntuvat maskuliinisilta. Niihin liittyy voiman näyttäminen ja tilan ottaminen. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinojen maskuliinisuus näkyy suoran toiminnan liikkeissä ja vaihtoehtokulttuureissa: niissä on militanttia estetiikkaa, joka kytkeytyy väkivaltaisen maskuliinisuuden ideaan ja machoismiin. Opiskelijatoiminnassa kyse on ollut tasapainottelusta. Militanttius voi tehdä toiminnasta väkivaltaista machoilua. “Toisaalta akateeminen teekerhokulttuuri voi laimentaa liikkeen loputtomaksi ja näkymättömäksi humanistidiskurssiksi”. Tarvitseeko liikkeen olla aggressiivinen ja militantti voidakseen haastaa vallitsevaa poliittista järjestelmää ja toimia edustuksellisen vaikuttamisen ulkopuolella? Voiko vaikuttamiselle löytää toisenlaisia lähtökohtia? Feminiininen vaikuttaminen voisi olla yhdessä tekemistä ja keskinäisiä keskusteluja, joille on vaikea saada tilaa nykyisessä yhteiskunnallisen vaikuttamisen kulttuurissa: “Mikä vois olla feminiinistä vaikuttamissa yhteiskunnassa? Ehkä se on sellaista teekerhoa. Se voisi olla sellaista ideoiden jättämistä, joka tulee näkyviin vähän viiveellä. Sellaista bubbling under. Se toimii ehkä keskinäisessä vaikuttamisessa, mutta keskinäisillä keskusteluilla ei vaikuteta ulkopuolisiin tahoihin. Vois tapahtua teekerhon kokoa kasvattamalla. Vaikka onhan miehilläkin saunaseuroja, ei se siis yksin ole feminiinistä kulttuuria.”

Toisaalta Opiskelijatoiminnassa on voinut myös vapautua sukupuolirooleista ja laajentaa omaa toiminnan piiriään. Näin naispuolinen aktiivi kertoo kokemuksistaan Opiskelijatoiminnasta: “Vuoden aikana on saanut tosi paljon rohkaisua tehdä asioita, joita ei yleensä tee. On saanut rohkeutta ottaa näkyvimpiä rooleja, joita ei yleensä tee. On rohkaistu puhumaan. On myös alkanut ymmärtää, miksi on ollut yliopistolla yleensä vaikeaa ottaa esimerkiksi puhetilaa, on ikään kuin saanut ilmiölle nimen. On itselle ollut avartava kokemus.”

Ristiriitoja ja sisäpiirejä avoimessa verkostossa

Opiskelijatoiminta esittäytyy kaikille avoimena verkostona, jota määrittävät yhteiset tavoitteet ja taistelut. Näitä ovat asumiseen ja toimeentuloon liittyvät kamppailut ja nyt jo hävitty taistelu yliopistolaista. Perinteisiä liikkeitä määrittävä jako liikkeen sisä- ja ulkopuoleen ei oikeastaan istu verkostorakenteeseen, jossa kuka tahansa on potentiaalinen toimija. Verkoston rajat asettavat ainoastaan edellä mainitut tavoitteet ja taistelut. Koska Opiskelijatoiminnalla ei rakenteensa puolesta ole lainkaan legitiimejä jäseniä, se määrittyy uudelleen jatkuvasti sen perusteella, millaisena se nähdään julkisuudessa, mitä se antaa itsestään ulospäin, ja millaisten tavoitteiden eteen se kutsuu ihmisiä toimimaan. Esimerkiksi jo Opiskelijatoiminnan nettisivuille kirjoitetut, ulkopuolisesta näkökulmasta esitetyt kritisoivat kommentit muovaavat sitä, mitä Opiskelijatoiminta ihmisten, niin aktiivisten toimijoiden, kuin muidenkin silmissä on. Alkukeväästä toimintamme painottui paljolti yliopistolain vastustamiseen, koska kysymys yhdisti monia erilaisista poliittisista taustoista tulevia ihmisiä toimimaan yhden tavoitteen eteen. Verkostomaisuus näkyikin tuolloin muun muassa kiistoina siitä, millaiset tekstit meitä Opiskelijatoimintana määrittivät. Meillä ei ole ollut lukkoon löytyjä sääntöjä vaan Opiskelijatoiminta on rakentunut sen mukaan, millaista toimintaa on tehty ja ketkä ovat olleet mukana toimimassa. Erimielisyydet ovatkin nousseet pinnalle erityisesti silloin, kun on mietitty toiminnasta ulospäin annettavaa viestiä. Kun kaikki toiminta on yritetty laittaa yhteisen viestin alle, on törmätty erilaisiin ideologioihin ja puhetapoihin.

“Jos useampi ihminen yrittää viedä liikettä eri suuntaan, ei päästä minnekään.” Opiskelijatoiminnan verkostomaisuudesta johtuen jokainen toimija on ollut yhtä lailla rakentamassa liikettä ja määrittämässä sen suuntaa. Tämä on taannut sen, että olemme voineet lähteä toimimaan omista tarpeistamme ja kokemuksestamme käsin. Toimintaan on voinut tulla mukaan missä vaiheessa tahansa ja olla heti mukana kehittämässä toiminnan suuntaa. Liikkeen avoimesta verkostorakenteesta on seurannut myös ongelmia: “Meillä ei ole rakenteellisia keinoja ratkaista konflikteja, (ei ihmisiä eikä käytäntöjä) vaan vain oma hyväntahtoisuutemme ja keskusteluntahto.” Kiistojen ratkaiseminen on ollut vaikeaa, koska ei ole ollut mitään toimielimiä, jotka näitä kiistoja voisivat ratkaista. Kun kaikilla on yhtäläinen oikeus osallistua toiminnan määrittämiseen, ei kenelläkään ole oikeutta sanoa viimeistä sanaa vaan liikkeen toiminnasta on keskusteltu yhdessä. Yksimielisyyden saavuttaminen on ollut vaikeaa, kun toimijoilla on erilaisia näkemyksiä poliittisesta vaikuttamisesta, yliopistosta ja toimintatavoista.

Päätöksenteko avoimissa kokouksissa on avannut kaikille mahdollisuuden osallistua toiminnan suunnitteluun. “Jos jaksaa olla mukana ja avata suunsa kokouksissa, ideat ja mielipiteet otetaan keskusteluun.” Tämä käytäntö ei ole kuitenkaan ollut loppuun asti tasapuolinen. “Kyllähän sekin antaa valtaa, että on kova ääni ja puhuu toisten päälle. Onko se sitten reilumpaa?” Jotkut ovat ottaneet kokouksissa enemmän puhetilaa kuin toiset. Se, joka tuo mielipiteensä esiin voimakkaimmin ja ottaa eniten puheenvuoroja, saa myös eniten sanavaltaa siihen, mitä tehdään. Kyse on myös argumentaatiotavasta ja kyvystä tuoda mielipiteensä julki vakuuttavasti. Myös toimijoiden taustat ovat vaikuttaneet siihen, miten paljon painoarvoa kenenkin mielipiteelle annetaan. Ne toimijat, joilla on pidempi tausta suoran toiminnan aktivismissa ja opiskelijatoiminnassa, ovat saaneet enemmän vaikutusvaltaa kuin poliittiseen toimintaan myöhemmin aktivoituneet. Myös muunlaiset asiantuntija-asemat ja sosiaaliset roolit ovat vaikuttaneet toimijoiden sananvaltaan liikkeessä.

“Kun Opiskelijatoiminnassa toimijoilla ei ole virallisia rooleja, luottamus toimijoiden kesken perustuu siihen, että tuntee ihmisen.” Verkostomaisuus on tehnyt Opiskelijatoiminnasta avoimen, mutta myös saanut aikaan erilaisten sisäpiirien muodostumisen. Jotkut toimijoista tulevat paremmin toimeen toistensa kanssa ja haluavat toimia yhdessä. Virallisten roolien puuttuessa henkilökemioiden mukaan syntyneet sisäpiirit ovat olleet olennaisia toiminnan muodostumisessa. Toisaalta sisäpiiritkään eivät ole koskaan olleet muuttumattomia vaan niihin on päässyt mukaan osallistumalla toimintaan ja tutustumalla sen kautta muihin.

Ruohonjuuritasolla Opiskelijatoiminta on pystynyt osallistamaan toimijoita eri taustoista kamppailuun yliopiston autonomian, opiskelijoiden elämän mahdollisuuksien ja tietotyöläisten oikeuksien puolesta. Liikkeen laajenemisesta seurannut moniäänisyys on kuitenkin tehnyt vaikeaksi yksimielisyyden saavuttamisen siitä, mitä toiminnan pitäisi olla. Kun ei ole jaettua teoriaa ja periaatteita, ei ole ollut yksimielisyyttä myöskään toiminnan tasolla. Verkostomuoto on sallinut toimijoiden suuntautua eri asioihin, mikä on johtanut toiminnan jakautumiseen ja eriytymiseen.

“Mutta jos toiminta muuttuisi sisäisiä konflikteja ratkaiseviksi rakenteiksi, tavoitteisiin suuntautunut toiminta kuolisi.”

Opiskelijatoiminnan tulevaisuus

“Opiskelijat on tulleet poliittiseksi voimaksi. Kun ihmiset on aktivoitu, on hyvät mahdollisuudet, että se jatkuu.”

Jatkamme opiskelijan aseman ja yliopiston politisoimista. Poliittisen hereilläolon yliopiston sisällä täytyy tarkoittaa muutakin kuin vain edustuksellisten elinten kautta toimimista. Asumisen, toimeentulon ja tutkintotehtailun ongelmat käyvät päivä päivältä kriittisemmiksi, ja haluamme jäsentää näitä ongelmia prekariaatti- ja tietotyöläiskeskustelun avulla. Esimerkiksi opiskelijoiden työmarkkina-asemaa on politisoitava: miten löytää uusia vaihtoehtoja nykyisessä tilanteessa, jossa opiskelijat muodostavat toisaalta halvan ja järjestäytymättömän, toisaalta arvokkaan työvoimareservin. Mitä mahdollisuuksia olisi järjestäytyä prekaarien työntekijöiden kesken juuri yliopistoa hyväksi käyttäen?
Oman toiminta- ja kokoontumispaikan löytäminen yliopistolta auttaisi käytännössä toiminnan jatkuvuutta. Myös tutkimuksenteon voisi nostaa osaksi Opiskelijatoimintaa eri tavoin: yksi haastatelluista etsii toiminnan kautta uudenlaista opiskeluyhteisöä, joka kyseenalaistaisi yliopistolla vallitsevan yksin opiskelun, kirjoittamisen ja pärjäämisen perinteen. Voisimme myös käyttää tutkimusta poliittisena välineenä esimerkiksi työmarkkina- ja asumiskamppailujemme tukena.

Tavoitteenamme on saada yhä useammat, poliittisten ryhmien ulkopuolelta tulevat opiskelijat tiedostamaan näiden kysymysten kiinteä side heidän omaan elämäänsä ja tulemaan mukaan toimintaamme. Yliopisto-opiskelijoille ei ole muodostunut käsitystä heidän omista oikeuksistaan eikä tunnetta yliopistoyhteisön osana olemisesta. Kiristyvien opintoaikarajoitteiden ja tutkintovaatimusten myötä yliopistossa asioidaan yhä enemmän koululaisen tai asiakkaan roolissa. Haluamme tehdä näkyväksi, että yksityisiltä tuntuvat ongelmat yliopistolla ovat usein yleisiä ja rakenteellisia.

Opiskelijatoiminta on radikalisoinut yliopistolaisia ja levittänyt kokemusta yhteiskunnan muuttamisesta toiminnan avulla. “Ihmiset ovat saaneet kokemuksia kapinasta, ja ne vaikutukset voivat tulla esille joskus paljon myöhemmin.”

Maija Korhonen, Solja Kovero, Hilma Salonen, Vuokko Viljanen (Kirjoittajat toimivat Opiskelijatoiminta-verkostossa.)

Kokoomuslaisen valtiosihteeri Heljä Misukan johtama opetusministeriön työryhmä esitti 16.2 lukukausimaksujen mahdollista käyttöön ottamista korkeakoulutuksessa - tosin toistaiseksi vain ulkomaalaisille.

Vuorokaudessa yli 20 000 ihmistä raivostui kokoomuslaiseen koulutuspolitiikkaan ja liittyi Facebook-ryhmään Vastustan Kokoomuksen tavoitetta muuttaa opiskelu maksulliseksi.

Kokoomus pelästyi nettiparvea ja lähetti tiedotteen, jossa vakuutetaan, että koulutus säilyy maksuttomana.

Helsingin yliopiston hallituksen puheenjohtajan, ministeri Antti Tanskasen johtama kasvutyöryhmä puolestaan luovutti 17.2 väliraporttinsa pääministeri Vanhaselle. Raportin “rohkein ehdotus on maksuttoman yliopisto-opiskelun rajaaminen johonkin määrään vuosia. Kysyttäessä Tanskanen selvensi, että kyse olisi toisen tutkinnon opiskelusta. Ensimmäisen hän pitäisi yhä maksuttomana.”

Yliopiston julkaisema uutinen jatkuu: “Myös kandidaatin ja maisterin tutkintoja ehdotettiin erotettavaksi toisistaan siten, että maisteriohjelmiin tulisi hakea erikseen. Työryhmä lyhentäisi opintoaikoja vähentämällä opintotukea ja opiskelijaetuja opiskelun keston myötä.”

Sama elinkeinoelämän palveluksessa oleva ministeri myös heiluttelee pilleripurkkia parantaakseen tuottavuutta:

“Meidän nyt tarjoamat pillerit voisi tempaista kurkusta alas kerralla, niin silloin ehkä saataisiin kunnon vauhtia rattaisiin.”

Facebook-ryhmään voi edelleen liittyä täällä

Kannattaa myös tutustua opetusministeriön koulutusvientiseminaarin antiin

SYL vaatii puolueita paljastamaan kantansa koulutuksen maksullisuuteen

HYY: Lukukausimaksut romuttavat sivistysyhteiskunnan

TOKYOn kannanotto asiasta

JYVIVA: Sijoitettaisiinko koulutukseen?

Tampereen mielenosoitukseen osallistui noin 150 ihmistä

Toimiva yliopisto: Tampereen tukimielenosoitus 

Yliopistouutiset: Tukimielenosoitus keräsi satakunta yliopistolaista

Kaleva: Yliopistoväki osoitti mieltään

Yle: Oulussa ja Kajaanissa ulosmarssi

Yle: Tampereen yliopistoväki epäilee säästötoimien leviävän

Yle: Akateeminen vellipuuro porisee

VIVA: Oulussa ja Tampereella marssittiin henkilökunnan oikeuksien ja laadukkaan opetuksen puolesta

Jukkap2p: Tampereen yliopistoväki mobilisoitui

Yliopistoväki, herätys!

Yliopistoväki, herätys!

Yliopistoväen uudet työnantajat, julkisoikeudelliset yliopistot ovat järjestäneet uusiutuvan korkeakoulujärjestelmän ensimetreillä epävirallisen Suomen ennätyksen myös sopimuspuolella. Yliopistolakiprosessin aikana ennätyksiin yletettiinkin jo erityisesti siinä, kuinka muutoksen väkisin läpiajanut oikeistolainen koulutuspoliittinen eliitti sivuutti suurin piirtein kaiken sen toimintaan ja visioihin kohdistetun kritiikin.

Yliopistolain sisäänajon yhteydessä luvattiin, että henkilökunnan palvelussuhteen ehdot turvataan uudella työehtosopimuksella. Vakuuteltiinpa vielä vuoden vaihteessa, että yliopistomuutoksen osalta yliopistolaiset voivat olla rauhallisin mielin. Yliopistoilla ei kuitenkaan edelleenkään ole työehtosopimusta. Työnantaja on neuvotteluissa lähtenyt lupauksiaan vasten liikkeelle joustoista ja sopimusturvan kaventamisesta - esimerkiksi sairasajan etujen heikentämisestä sekä työajan ja sen valvonnan uudelleen järjestelystä. 

Työnantaja on lisännyt jo sovittuun työsopimuspohjaan lisäyksiä mm. lisätöihin sitoutumisista ja oikeuksista määrätä työntekijä muihin työtehtäviin (ks. lisää Acatiimi 1/2010). Yksittäisissä sopimuksissa on pyritty kusettamaan mm. palkan pienentämisellä ja muulla kivalla. Sellainen on uusi työnantaja. 

Toinen ajankohtainen yliopistokiista tulee Oulusta. Maanantaina 15.2. Oulussa aloitetaan YT-neuvottelut 1600 työtekijän kanssa – ne koskevat yli puolta Oulun yliopiston kolmesta tuhannesta työntekijästä!

Kuten toisaalla on jo osuvasti todettu, Oulun tapahtumien luulisi olevan kaikkea yliopistoväkeä yhdistävä huolenaihe. Uhka irtisanomisista ja muista leikkauksista ei rajoitu Pohjois-Suomeen - halusi yliopistoväki sitä itselleen uskotella tai ei. 

Oulun tilanne on ensimmäinen konkreettinen esimerkki niistä opetusministeriön ja oikeistolaisen koulutuspolitiikan linjauksista, joita syksyllä viriteltiin julkisuuteen Suomen innovaatiojärjestelmää arvioineen kansainvälisen asiantuntijaryhmän tutkimuksen pohjalta. Keskeinen viesti on kovin selvä: kansallinen yliopistojärjestelmä rukataan nopeasti uuteen uskoon. Tämä tarkoittaa muutaman "innovaatioclusterin" (kiitoksia piilaakson pioneereille tästäkin herkusta) muodostamista Suomeen - eli edessä on nykyisen kaltaisen yliopistojärjestelmän raaka karsiminen. On luonnollista, että liikkeelle lähdetään esimerkiksi Kajaanin yliopistokeskuksen kaltaisista yksiköistä.  

Toisin kuin maan oikeistohallitus kokoomuslaisten opetus- ja valtionvarainministerien johdolla väittää, Oulun ongelmat eivät ole oululaisten omaa syytä. Pikemminkin kyse on järjestelmän kriisiyttämisestä, jota käytetään perusteluna leikkauksille. Sen verran omituisia ministerien laskelmat maakuntayliopistojen ahdingosta ovat, että niihin ei kykene yhtymään aikaisemmin yliopistolain kovimpiin puolestapuhujiin kuulunut Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunenkaan. 

Oikeistolainen yliopistouudistus on toteutettu niin hätäisesti, ettei edes yliopistojen korkeimmalle johdolle tunnu olevan selvää mitä paljon mainostettu yliopistojen uusi autonomia tarkoittaa. Tampereen yliopiston vararehtori, maineikas historiantutkija Pertti Haapalakin on vähintäänkin kujalla väittäessään, että valtio turvaa yliopistojen toiminnan - Haapalan visioinnin mukaan kaikki tuntuu jatkuvan kuten ennenkin. 

Opetusministeriön linjaukset innovaatiojärjestelmän rukkaamisesta ja Oulun jättäminen oman onnensa nojaan luo kuitenkin kuvaa hieman erilaisesta tilanteesta. Etenkin hierarkian yläpäässä olevat uudistajat korostavat tämän tästä sitä, ettei mikään muutu dramaattisesti. Kuitenkin yliopistomaailman huononnuksista uutisoidaan viikottain. 

Kyse ei ole vain yliopiston työntekijöiden olosuhteisiin liittyvistä väännöistä. Yliopistotyöntekijöiden asema on suoraan sidoksissa opiskelijoiden etuihin. Opetuksen tarjonta ja laatu heikkenevät irtisanomisten myötä. Heikennykset jakaantuvat epätasaisesti oppialojen kesken. Kun hallintohenkilökuntaa karsitaan, jäävät tehtävät opetushenkilökunnan harteille. Käytännössä tämä tulee näkymään mm. suoritusten arvostelun ja rekisteriinkirjaamisen viivästymisenä, siis opintojen suorittamista haittaavina käytäntöinä. Irtisanomiset ajavat yliopistojen hallinnollisen rakenteen kriisiin.

Jos kansallinen yliopistojärjestelmä ajatellaan yhtenäisenä tiedontuotannon alana, ovat Oulun YT-neuvottelut ensimmäinen konkreettinen esimerkki erääseen tuotantoyksikköön kohdistuvista leikkauksista ja irtisanomisista. On kaiketi ymmärrettävää, että leikkaukset ja työtaistelu ovat maamme älymystölle jotain aivan uutta. Viimeistään nyt olisi kuitenkin vedettävä johtopäätöksistä ilmeisin - eli kamppailtava. Olemassa olevalla järjestäytymisasteella luulisi, että yliopistoväen liitot kykenisivät vastatoimiin.

Kysymys ei ole väärinkäsityksistä, laskuvirheistä tai siitä, että yliopistot työnantajina ovat "vastentahtoisesti vaikeiden ratkaisujen edessä". Kyse on siitä, että yliopistojen johto - oikeistohallituksen tuella - kusettaa ja kyykyttää työntekijöitään järjestelmällisesti sen minkä ehtii.

Vallan keskittäminen harvalukuisen yliopistoeliitin käsiin tunnetaan kampuksilla paremmin nimellä vahva johtajuus. Yliopistoväelle se ilmenee valehteluna, salailuna ja pienen, elinkeinoelämän kanssa liittoutuneen, piirin kyräilynä. Yliopistotyöntekijän ja opiskelijan roolina on kuuliaisesti odottaa johdon seuraavaa liikettä, sillä "ruikuttamisella yliopisto ei paremmaksi muutu", kuten Tampereen yliopiston rautarouva on todennut.

Hollin Kaijan kanssa on helppo olla samaa mieltä. Ruikuttaminen yliopistoissa on jatkunut aivan liian pitkään. Ehkäpä nyt kun maan älymystön oma perse on vadilla, hoksataan esimerkiksi ammattiliittoihin järjestäytymisen oikea merkitys (mikä ei muuten ole se helposti saatava viikon lomaosake Katinkultaan, tai keväinen yhdistyksen yhteinen kahviretki lähimpään kansallispuistoon).

Järjestäytyneen yliopistoväen - henkilökunnan, opiskelijoiden ja ammattiyhdistyspoppoon - ensimmäinen tehtävä on sanoa, että yliopiston johdolla ja sen toimintavoilla työnantajana ei ole legitimiteettiä. Sanelupolitiikasta ja lammasmaisuudesta on sanouduttava irti. Toteamus "Me olemme yliopisto" ei riitä, ellei sitä myös näytetä toteen.

Revalvaation toimitus

“Oululainen yliopistoväki marssii ulos työpaikaltaan maanantaina 15. päivänä helmikuuta klo 10.30 ja kokoontuu mielenilmaisuun Rotuaarille klo 11.00. Mielenilmauksen syynä on yliopistossa aloitettavat yt-neuvottelut.

Mielenilmauksen toteuttavat jukolaiset Oulun yliopistossa (Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry), Oulun yliopiston henkilökuntayhdistys (Palkansaajajärjestö Pardia ry) ja Oulun yliopistolaiset (Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry).

Järjestöjen mielestä yliopistouudistusta valmisteltaessa ja yliopistolain eri käsittelyvaiheissa vakuutettiin, että yliopistojen toimintaedellytykset varmistetaan ja uudistuksesta ei tule kielteisiä henkilöstövaikutuksia. Yliopistojen perusrahoitusta ei lupauksista huolimatta turvattu riittävästi uudistuksen yhteydessä.

Oulun yliopistossa alkavat yt-neuvottelut koskevat kaikkia tukitehtäviä, mutta muutamissa yksiköissä myös opetus- ja tutkimushenkilöstöä. Kun henkilöstön vähennyksiä kohdennetaan laaja-alaisesti tukihenkilöstöön, Aiheuttaa se välittömästi työn siirtymistä opetus- ja tutkimushenkilöstölle.

Yliopistouudistusta tehtäessä luvattiin lisätä opetus- ja tutkimushenkilöstön mahdollisuuksia keskittyä ydintehtäviinsä, laadukkaaseen opetukseen ja tutkimukseen. Tukihenkilöstön vähentämisen seurauksena mahdollisuudet opetukseen ja tutkimukseen heikkenevät.

Järjestöjen mielestä yliopiston opetuksen ja tutkimuksen tuloksellisessa toteuttamisessa tarvitaan koko henkilöstön työpanos. Oulun yliopiston rahoitusvaje tulee ratkaista muilla keinoilla kuin henkilöstön saneeraamisella ja irtisanomisilla. Yt-neuvottelut alkavat maanantaina 15. päivänä helmikuuta ja niiden piirissä on Oulun yliopiston kaikkien yksiköiden tukitehtävissä työskentelevä henkilöstö sekä koko henkilöstö kasvatustieteiden tiedekunnassa, tietojenkäsittelytieteiden laitoksella, Kajaanin yliopistokeskuksessa ja kielikeskuksessa. Neuvottelujen piirissä on kaikkiaan 1600 henkilöä, yliopistossa on yhteensä noin 3000 työntekijää.”

KANSAN UUTISET:
OAJ ennakoi työtaistelua yliopistoissa

“Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ennakoi yliopistoihin kohdistuvia järjestöllisiä toimia. Uusi yliopistolaki astui voimaan vuoden vaihteessa, jolloin henkilöstön virat muuttuivat työsuhteiksi.

Yliopistojen työntekijät ovat vailla työehtosopimuksia jo kuudetta viikkoa eikä neuvotteluissa ole edetty. Oulun yliopiston henkilöstöä uhkaavat mittavat irtisanomiset: sen aloittamat yt-neuvottelut koskevat 1600:aa työntekijää.

OAJ on valmis työtaistelutoimiin tilanteen ratkaisemiseksi.

Järjestö muistuttaa, että henkilöstön asema luvattiin turvata uusien yliopistojen siirtymävaiheessa. Sen mielestä luottamus yliopistojen valmiuteen vastata työnantajaroolista ja suoriutua kunnialla uudesta rahoitusmallista on saanut suuren kolauksen.”

OPETUSALAN AMMATTIJÄRJESTÖ OAJ RY:
Luottamus yliopistouudistukseen romuttumassa

“Vain kuukausi sen jälkeen, kun uusi yliopistolaki astui voimaan ja yliopistoista tuli itsenäisiä työnantajia, Oulun yliopiston henkilöstöä uhkaavat jo mittavat irtisanomiset. Oulun yliopiston ilmoittama yt-neuvottelujen aloittaminen on hälyttävä signaali henkilöstölle, jonka asema luvattiin turvata uusien yliopistojen siirtymävaiheessa. Yt-neuvottelut koskevat 1600 työntekijää.

Kaikkien yliopistojen työntekijät ovat myös olleet kokonaan ilman työehtosopimuksia jo kuudetta viikkoa, sillä edellinen työehtosopimus päättyi vuoden vaihteessa. Neuvotteluissa ei ole edetty. Työntekijät ovat todella huolestuneita ja tilanne on johtamassa väistämättä järjestöllisiin toimiin.

OAJ:n mielestä luottamus yliopistojen valmiuteen vastata työnantajaroolista ja suoriutua kunnialla uudesta rahoitusmallista on nyt saanut suuren kolauksen. Yliopistouudistusta perusteltiin entistä parempien toimintaedellytysten luomisella yliopistoille. Uudistuksen arvostelijoille vakuutettiin, että rahoituksen vahvistaminen parantaa opetus- ja tutkimustoiminnan laatua ja vaikuttavuutta, ja että yliopistoille avautuvat edellytykset menestyä myös kansainvälisesti.

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ toi jo lain valmisteluvaiheessa esiin huolensa muun muassa opettajankoulutuksen turvaamisesta Suomessa. Oulun yliopiston hanke ajaa toimiva ja perinteikäs Kajaanin yksikkö alas osoittaa, että koulutus- ja sivistystoiminta on yhä kiinteämmin kytketty markkinatalouteen ja suhdanteiden vaihteluun. OAJ:n mielestä ei ole sattumaa, että Oulun yliopiston taitamattomasta taloudenpidosta johtuvat suunnitellut vähennykset kohdistuvat vahvasti opetus- ja kasvatusalaan, joka ei kerää ulkopuolista rahoitusta siinä määrin, kuin monet elinkeinoelämää suoremmin kiinnostavat alat.

Oulun yliopiston rahoitusvaikeudet ovat olleet tiedossa jo pitkään, eikä vastuuta talousongelmista voi sälyttää henkilökunnan kannettavaksi ja samalla opetuksen laadun heikennykseksi. Yhtä huono uutinen on tukihenkilöstön vähentäminen – työt yliopistossa tuskin vähenevät. Tukihenkilöstön mahdolliset irtisanomiset eivät vahvista luottamusta siihen, että opetus- ja tutkimushenkilöstö voisi vihdoin keskittyä ydintehtäviinsä, opetukseen ja tutkimukseen.”

1. ANALYYSIA

- opintotukiuudistus on hyvä sauma puhua opiskelijoiden ja muiden epävarmoissa elämäntilanteissa elävien toimeentulosta ja samalla nostaa perustulo pöydälle

- olennaista opintotukiuudistuksessa: se pyrkii lyhentämään opiskeluaikaamme ja velkaannuttamaan meidät - tätä vastaan on toimittava, vaikka uudistuksessa on muutama hyväkin seikka

- yksi tavoitteemme: luoda tietoisuutta opintotukiuudistuksesta ja varsinkin perustulosta

- toivottiin tähän liittyen laajempaa ja konkreettisempaa retoriikkaa kuin “vasemmistolainen” tai muu ideologinen viitekehys - tähän vastattiin kysymyksellä, että kuinka laajaa “kansanrintamaa” on milloinkin tarkoitus kasata, ja mihin sillä päästään; olisiko olennaisempaa pyrkiä argumentoimaan niille, joiden elämää perustulo konkreettisesti parantaisi –> tarvitaan jonkinlainen yhteinen toteamus haluamastamme perustulomallista ja sen periaatteista (tämän voi asettaa OT:n perustulopiirin tehtäväksi)

- kun puhutaan mediassa, opiskelijan identiteetti on hyödyllinen ja sitä kannattaa hyväksikäyttää tietyssä määrin, mutta samalla se marginalisoi ja saa kolumnistit kirjoittamaan, että “johan ne opiskelijat kapinoivat Pariisissa 1200-luvulla, se on normaalia ja menee ohi”

- ensi syksynä on myös mahdollisuus massatoimintaan, kun esitys opintotukiuudistuksesta on valmis ja menee (mahdollisesti) eduskuntaan

- toimintaa silti hyvä alkaa suunnitella ja toteuttaa heti

2. MITÄ ON SIIS TEHTÄVÄ?

Kokouksessa tulleita ehdotuksia:

- aletaan kerätä ihmisiltä kokemuksia toimeentulosta, vrt. menestyksekäs Ilmianna pomosi -kampanja
–> kokemusten jakamisen lisäksi tämä voisi tuoda toimeentulokamppailun henkilökohtaisemmaksi ja aktivoida ihmisiä
–> nettisivut? Flaikkuja, julisteita?
–> perustulo kannattaa pitää mukana ratkaisuna toimeentulon ongelmiin
–> pitäisi kysyä vastaavista kampanjoista ja oppia niistä
–> vrt. http://www.koyhyyskirjoitukset.org/

- valmistumislakko: kerätään nimiä niistä, jotka kieltäytyvät ottamasta papereita ulos yliopistolta nykyisessä toimeentulotilanteessa (mietittävä vaatimuksia)

- pääsykokeiden estäminen/henkilökunnan lakkoilu pääsykokeiden aikaan: kun opiskelijoiden on vaikea mennä lakkoon, yliopistoon ja sieltä pois johtajavat väylät ovat kohteita, joihin voi iskeä

- jalkaudutaan ulos yliopistolta ja mennään puhumaan esimerkiksi lukioihin tai pidetään infotilaisuuksia lakkautettavissa kirjastoissa

- mielenosoitusten aika ei ole ohi, vaikka jotkut ovatkin kyllästyneitä; niiden funktiota toki mietittävä; mitä tapahtuu vappuna, mitä sitä ennen

- mielenosoitusten kanssa tai ilman niitä on mahdollista ottaa tyhjää tilaa hyötykäyttöön ja esittää vaatimuksia, järjestää tapahtumia niissä jne.

Näitä ja muita ehdotuksia käsitellään seuraavassa kokouksessa torstaina 11.2 klo 16 Porthanian naulakoiden luona, tervetuloa!

Viikon uutiskatsaus alkaa karusti. Kaupunginvaltuusto puhuu jälleen kaupungin palvelujen leikkaamisesta:

Helsinkiläiset joutuvat totuttelemaan ensi vuodesta lähtien uusiin leikkauslistoihin. Verojakin he joutuvat pulittamaan enemmän. Siinä oli perussanoma, kun kaupunginvaltuusto kävi talousarvion lähetekeskustelun keskiviikkona.

HS: Helsinkiläiset saavat pian eteensä uudet leikkauslistat

Valtamediassakin on havahduttu opiskelijoiden toimeentulovaikeuksiin:

Yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa huono työllisyystilanne näkyy muunmuassa kasvavana kiinnostuksena harjoitteluapurahoihin ja kesäopintoihin. Lisäksi esimerkiksi Helsingin yliopistossa työelämäpalveluista haetaan myös keskusteluapua mieltä painaviin kysymyksiin omista työllistymisnäkymistä. Toista vuotta peräkkäin jatkuva heikko kesätyötilanne stressaa ja työttömyys voi käydä itsetunnon päälle, kertoo Helsingin yliopiston työelämäneuvoja Minka Hietanen.

YLE: Kesätyönhaku kuormittaa opiskelijoiden kevätlukukautta

Ilmianna pomosi -kampanja on tuottanut paljon mielenkiintoista materiaalia:

Joka neljäs yhteydenotto käsitteli työaikaongelmia: työvuorolistojen puuttumista, puuttuvia taukoja ja pakollisia ylitöitä. 21 prosentissa tarinoista ongelma liittyi palkanmaksuun, esimerkiksi lomarahojen pimittämiseen. Merkittävä osa kertoi kiusaamisesta, huonosta ilmapiiristä tai ahdistelusta.

Kansan Uutiset: Pomo vedättää monella tavalla

Yliopistoille povataan “kuumaa kevättä”:

Korkeakouluilla on edessään kuuma kevät. Opetusministeriö odottaa ammattikorkeakouluilta esityksiä yhdistymisistä ja yliopistoilta päätöksiä siitä, mistä aloista ne voisivat luopua.

HS: Korkeakouluilta odotetaan nyt alojen karsintaa

Sitten myönteisempi artikkeli: kansainvälisen opiskelijatoimijaverkoston sivuilla esitellään viime vuoden koulutukseen liittyviä kamppailuja ja protesteja ympäri maailman:

Here is an attempt to list most of the protests related to “neoliberal reforms” within public education systems around the world. Hundreds of actions in 52 countries on 5 continents were recorded.

The roots of the problems are everywhere the same. This is one struggle. This is our struggle! Time to unite - worldwide.

Groups are currently considering to declare November 2010 a “Global Month of Action for Free Education”. Discuss this within your local groups and give feedback as soon as possible.

Emancipating Education for All: Overview of Education Protests 2009

Lopuksi: Bolognan prosessin 10-vuotisjuhlallisuuksia vastaan ollaan mobilisoitumassa Wienissä ja Budapestissa. Bologna Burns!

Muistiinpanoja perustulopiiristä 28.1.2010

Keskustelun pohjana Ville Kopra selvitys Perustulo - kova vai pehmeä paketti?

Käsite-erottelua:

• perustulolla tarkoitetaan vastikkeetonta kansalaistuloa
• kansalaispalkalla tarkoitetaan vastikkeellista tuloa
• kansalaisosingolla tarkoitetaan yhteiskunnan saamista tuloista jaettavaa kaikille samansuuruista osinkoa (esim. Alaskan osavaltio jakaa öljyistä saadut tulot kaikille osavaltion asukkaille)
• negatiivinen tulovero: taustalla ajatus markkinatalouden itseohjautuvuudesta; jakaa ihmiset kahteen luokkaan tulorajan mukaan: tulorajan alittavat saisivat rahaa (perustuloa), ja tulorajan ylittävät maksaisivat (positiivista tulo)veroa, jolla perustulo rahoitettaisiin. Milton Friedman esitti negatiivisen tuloveromallin 1962.

Kopra suomii perustuloa seuraavista seikoista:

1. Kopran mukaan perustulon myötä työmarkkinat pitäisi vapauttaa kilpailulle poistamalla minimipalkkasäädökset. Mutta miksi Kopra ottaa tällaisen tilanteen kritiikkinsä lähtökohdaksi? Sitä Kopra ei perustele, viittaa vain Ilpo Lahtisen kirjaan Perustulo - Kansalaisen palkka.

2. Kopran mukaan perustulo laskisi palkkoja, koska työnantaja hinnoittelisi perustulon olemassaolon mukaan palkkaan ja tähän on painetta koska tuottavuutta voi nostaa laskemalla palkkoja. Jäisikö perustulomallissa kuitenkin prekaarille enemmän käteen, perustulo ja palkka? (Lisäksi työpaikkoja luomaan tarkoitettu, työnantajille kohdennettu työllistämistuki alentaa myös palkkoja.) Mitä tulee perustulon hinnoitteluun palkkaan mukaan, eikö työnantajat nyt muutenkin hinnoittele palkkaan yhteiskunnan infrastruktuurin, elämän ylläpitoa, jne.?

3. Kopran mukaan ansiosidonnainen turva auttaa eniten palkansaaja-perheitä työttömyysaikana. Tästä voimme päätellä myös, että ansiosidonnainen turva on etupäässä hyvä hyväosaisten turva… Perusturvan ja ansioturvan nähdään olevan vastakkain: jos perusturvan tasoa nostetaan, se rahoitetaan ansioturvaan käytettävistä rahoista. Kopran mielestä “jos enemmistöllä menee järjestelmässä hyvin, järjestelmää ei tarvitse muuttaa” - mutta ajatteleeko joku oikeasti noin? Perusturvaa voisi myös rahoittaa ympäristöverojen nostamisella: mutta ympäristöveron logiikka olisi kai vähentää verotuksen kohteena oleva toimintaa toisin kuin ansioiden verotuksella on tarkoitus jakaa hyvinvointia.

4. Kopra käsittelee Soininvaaran perustulomallia, joka Soininvaaran mukaan auttaisi erityisesti niitä ihmisiä, jotka eivät kykene vaativiin töihin, tekemällä matala-palkka-aloilla työskentelystä yksilölle taloudellisesti kannattavaa. Kopran mukaan “Soininvaara on väärässä” ja perustulo syrjäyttäisi tämän ihmisryhmän, koska he olisivat tällöin sosiaalihuollon ulottumattomissa.

Keskustelussa esiinnousseita näkökulmia

1990-luvun lama ja sen seuraukset ovat monien elämässä läsnä - entä kuinka yleistä mahtaa olla asenne, että ”hyvinvointivaltion rapautumiselle tarttis tehdä jotain”? Lisäksi työttömyys on tällä hetkellä melko suurta, noin tilastokeskuksen mukaan aktiivisia työnhakijoita on noin 270 000 työtöntä (työttömyysasteena 7,6 %), työ- ja elinkeinoministeriön mukaan noin 12 %. Ihmisille on muodostunut käsitys, että kapitalismin kriisejä ja taantumia todellakin tulee ja ne tuntuvat omassa elämässä.

Vastikkeeton perustulo estäisi meitä palamasta loppuun työ- ja opintosuoritusten oravanpyörässä. Toisaalta esitettiin, että voisi huoletta polttaa kynttilää molemmista päistä ja heittäytyä hyvien ja innostavien projektien pariin koska voisi olla varma, että sen jälkeen voisi lepäillä perustulon varassa. Jos tuki on sellainen, että sillä voi elää, niin eivätkö ihmiset voisi myös kieltäytyä huonoimmin palkatuista töistä?

Kopra esittää, että opintotukea voi pitää perustulomaisena etuutena. Tämä herätti hämmennystä, koska opintotuki on varsin vastikkeellista, ja sen saamista kontrolloidaan yhä rankemmin sekä valtion että yliopiston suunnalta (vrt. Helsingin yliopiston Etappi-järjestelmä). Sen sijaan opintotuen kehittäminen perustulomaisempaan suuntaan olisi mielestämme askel hyvään suuntaan. Yksi pieni ehdotus on opintopistevaatimusten poistaminen.

Kopran selvitys on tehty ennen taantumaa (julkaistu 2007 alkuvuodesta), ja siinä on vielä aika ruusuisia näkymiä teollisuuden kasvun ja työllisyyden suhteen. Lisäksi Kopra argumentoi, että perustulo veisi pohjan tulopoliittisilta kokonaisratkaisuilta (joissa työnantajien ja työntekijöiden keskusjärjestöt ja hallitus sopivat palkoista ja sosiaalietuuksista valtakunnallisesti), joka on ollut tärkeä talouspolitiikan keino sopeutua kansainväliseen taloustilanteeseen. Tupo lopetettiin kuitenkin vuonna 2008 kun Elinkeinoelämän keskusliitto vetäytyi siitä.

Lisäksi huomautettiin, että Kopran käsittelee perustulomalleja olkinukkemaiseen tyyliin ja esimerkiksi unohtaa julkisten palveluiden liittymisen tiettyihin perustulomalleihin, eli hän kohtelee perustuloa lähtökohtaisesti ”oikeistolaisena” projektina.

Opintopiirin tavoitteeksi hahmottui myös etsiä ratkaisuehdotuksia jokaisen omiin kokemuksiin ja elämänpiiriin liittyviin kysymyksiin: Millainen olisi demokraattisempi ainejärjestö? Millainen olisi avoin sosiaalitila tai vallattu talo? Miten feministiset kollektiivit toimivat? Millainen olisi osallistavaan kansalaiskasvatukseen tähtäävä peruskoulu?

Keskusteluja pohjustaa lyhyet tekstit ja alustukset ja joillakin tapaamiskerroilla aiomme
myös katsoa dokumentteja.

Opintopiirillä on oma bloginsa, jonne ilmaantuu päivitettyä tietoa opintopiirin
etenemisestä sekä tekstejä saataville:
http://lukupiiri.tumblr.com/

Tervetuloa osallistumaan, myös myöhemminkin jos et heti alkuun pääse!

Suunnittelimme neljän seuraavan kerran aiheiksi:

2.2. Noam Chomskyn haastattelu “Anarchism, Marxism and Hope for the Future”
Red & Black Revolution -lehdestä (1996). Tapaaminen Mustan Kanin Kolossa (Eerikinkatu
44). Teksti löytyy lukupiirin nettisivulta
http://lukupiiri.tumblr.com/

9.2. Kreikkalaisen yhteiskuntafilosofin Takis Fotopoulosin inklusiivinen
demokratiakäsitys, paikka ei vielä tiedossa

16.2. 1960-70-lukujen afroamerikkalainen vallankumousliike Mustat pantterit,
(lyhytdokumentti + teksti), Siltavuorenpenkereen opiskelijatila (Siltavuorenpenger 20 R)

23.2. Katsaus yhdysvaltalaiseen anarkismikulttuuriin, Crimethinc Ex-worker’s Collective,
paikka ei vielä tiedossa
http://www.crimethinc.com/