Now war is declared and battle come down!
”Briteissä lukukausimaksut tulivat vasta 1990-luvun loppupuolella, mutta näin helppo ne on korottaa aivan taivaisiin sitten, kun ne on kerran hyväksytty.”
Fanny Malinen, SOASin (School of Oriental and African Studies, University of London) ensimmäisen vuoden opiskelija ja opiskelija-aktivisti lähetti Helsinkiin Opiskelijatoimijoiden tapaamiseen 11.12. terveisensä Britanniasta:
Britanniassa on tänä syksynä nähty opiskelijaliike, jota moni vertaa 60-lukuun. Aiemmin tänä vuonna liberaalidemokraatit saivat vaalivoiton ja pääsivät hallitukseen yhtenä tärkeimmistä lupauksistaan olla korottamatta yliopistojen lukukausimaksuja. Vallan kahvassa varapääministeri Nick Clegg kuitenkin yllättäen huomasi, että valtion budjetti on reilusti miinuksella, ja asetti työryhmän miettimään säästöjä.
Lordi Brownen raportin alkuperäinen esitys oli poistaa lukukausimaksuilta katto. Se olisi vienyt yliopistot täysin vapaille markkinoille ja johtanut siihen, että arvostetut ja kuuluisat yliopistot kuten Cambridge ja Oxford olisivat voineet nostaa maksut kuinka korkeiksi tahansa. Torstaina hyväksytty esitys säilyttää lukukausimaksuille yhtäläisen katon, mutta nostaa sen tämänhetkisestä 3290 punnasta jopa 9000 puntaan. Korotus on valtava: vielä 1990-luvun lopussa yliopisto-opinnot Englannissa olivat ilmaisia. Thatcherin hallitus yritti tuoda lukukausimaksut yliopistoihin vuonna 1985, mutta oli pakotettu vetäytymään yleisen vastustuksen takia.
Lukukausimaksut voi kuitata velalla, joka tarvitsee maksaa takaisin vasta, kun tienaa tietyn verran. Argumentti siis kuuluu, että koska korkeakoulututkinnon suorittaneet saavat keskimäärin parempaa palkkaa, ei heillä pitäisi olla hätää: yli kolmekymmentätuhatta euroa on kuitenkin niin kova hinta alemmasta korkeakoulututkinnosta, että alemmista yhteiskuntaluokista tulevat nuoret tuskin uskaltavat ottaa harteilleen sellaista velkaa. Kaikki meistä eivät myöskään halua tulla sidotuiksi rahan ansaitsemiseen loppuelämäkseen. Hallitus aikoo myös leikata taiteiden ja humanististen alojen rahoitusta merkittävästi, sillä ovathan luonnontieteet taloudellisesti tuottavampia. Sitä, että sivistyksellä tai maailman ymmärtämisellä olisi itseisarvo, nämä uudistukset eivät tunnusta. Oma yliopistoni, School of Oriental and African Studies eli SOAS, opettaa uskomattoman laajaa kielivalikoimaa azerista bengaliin ja hausasta swahiliin, ja jopa Indonesian kielen ja kulttuurin opetus on vaakalaudalla vaikka kyseessä on maailman neljänneksi väekkäin maa.
Britannian velkaantuneisuusaste ei ole samaa luokkaa kuin Etelä-Euroopan maiden. Maa käy kalliita sotia. Puuttumalla veronkiertoon säästettäisiin miljoonia. Harvalle on epäselvää, että säästöt ovat ideologisia eivätkä välttämättömiä. Siksi emme ole istuneet hiljaa ja katsoneet vierestä, kun korkeakoulutuksen tulevaisuutta romutetaan.
Ensimmäinen mielenosoitus kutsuttiin koolle lokakuun 20. päivä, lordi Brownen raportin julkistamispäivänä. Meitä marssi Downing Streetille muutama tuhat, ja kymmenkunta tunkeutui parlamentin rakennuksiin. Varsinaisesti opiskelijaliikkeen nosti otsikoihin 10. marraskuuta, kun maanlaajuinen yli 50 000 hengen mielenosoitus kärjistyi mellakaksi konservatiivipuolueen päämajan luona Millbankilla. Media yritti luoda kertomusta siitä, kuinka pienet anarkistiryhmittymät kaappasivat rauhanomaisen mielenosoituksen, mutta kuvat tavallisista nuorista ilman naamioita rikkomassa ikkunoita puhuivat puolestaan.
Seuraava toimintapäivä oli marraskuun 24., mutta jo ennen sitä protestit alkoivat laajeta kaduilta kampuksille. Ensimmäisenä vallattiin Sussexin yliopisto Brightonissa, seuraavana SOAS Lontoossa 22.11. Samalla viikolla jo yli 20 yliopistoa toteutti valtauksia, ja tukea tuli laajasti myös opiskelijaliikkeen ulkopuolelta. Kyse ei ole pelkästään yliopistoista, vaan laajemmin julkisen sektorin leikkauksista.
Olin alusta asti mukana SOASin valtauksessa, ja se oli menestys. Luennoitsijat tulivat pitämään luentoja ja valtaus toimi tukikohtana tulevan toiminnan suunnittelulle. Kun äänestyksen päivämäärä julkistettiin, alkoi aktivismi käydä kokopäivätyöstä, ja viimeisen viikon aikana ennen äänestystä järjestimme flashmob-tempauksia ympäri kaupunkia: arvostettujen akateemikkojen lyhyitä luentoja paitsi valtauksella myös puistoissa, ostoskeskuksessa, British Museumin portailla kun meidät oli heitetty ulos itse museosta, jopa pankeissa joiden henkilökunta ei osannut kuin seistä vieressä ihmettelemässä. Ajoimme ympäriinsä metrolla puhumassa ja jakamassa ihmisille flaijereita. Menimme Oxford Street -ostoskadun Topshopiin, jonka omistajalla on hämäryyksiä verojen kanssa, ja istuimme yhtäkkiä alas lukemaan: If you marketise our education, we educate your market!
Äänestystä edeltävä ilta huipentui Eustonin juna-asemalle, jonka ovella poliisi oli vastassa joten kävelimme sisään kolmen hengen ryhmissä banderollit laukuissa kunnes istuimme kaikki yhtä aikaa alas. Kuka tahansa sai nousta kertomaan, miksi arvostaa koulutusta, ja myös satunnaiset ohikulkijat tarttuivat mikrofoniin ilmaistakseen tukensa ja ylpeytensä liikkeelle.
(http://www.counterfire.org/index.php/news/96-education/8559-video-euston-education-flashmob)
Torstaina parlamentti hyväksyi esityksen, ja Lontoon kadut räjähtivät mellakaksi. Poliisi saartoi mielenosoituksen jo toista kertaa kadulle koko päiväksi, tällä kertaa parlamentin eteen. Mutta mellakkakilvillä ei pysäytetty ihmismassaa rikkomasta valtiovarainministeriön ikkunoita, vyörymästä ostoskaduille ja polttamasta tulia jotka peittivät koko taivaan mustaan savuun. Tällä kertaa media ei edes yritä luoda kertomusta väkivaltaisista ääriryhmistä, koska kyseessä ovat kymmenettuhannet tavalliset nuoret, jotka ovat menettäneet uskonsa poliitikkoihin.
Kymmeniä meistä vietiin sairaalaan ja esitys meni läpi, mutta taistelu ei lopu tähän. Jo se, että äänestyksessä rakoilivat paitsi liberaalidemokraattien myös kivikovien konservatiivien rivit, kertoo että tämä liike on tullut kuulluksi ja nähdyksi. Koska kyseessä eivät ole vain lukukausimaksut vaan ideologinen taistelu siitä, voiko kaikelle asettaa hinnan yksilöiden maksettavaksi, on meillä hyvinkin edellytyksiä laajentaa liikettä muualle yhteiskuntaan. Siirtymä oikealle on Euroopan-laajuinen, ja Lontoo kutsuu muita kaupunkeja yhdistämään myös vastarinnan.
***
Tsekkaa SOASoccupation-valtausblogi
