Akavan Erityisalat järjesti Vanhalla ylioppilastalolla 4.11. opiskelijoille suunnatun “urapäivän”. Päivän luennoissa ja paneelikeskusteluissa kuultiin mm. Mikael Jungneria, EK:n edustajia ja pääministerin erityisavustajaa.
Akavan erityisalojen liitto on tarkemmin sanottuna humanistien, kasvatus- hallinto- ja valtiotieteilijöiden ammattiliitto, joka puhuu itsestään mieluummin “etujärjestönä”. Palkansaajajärjestön tilaisuudessa palkansaajien järjestäytymisestä ei puhuttu sanaakaan.
Tulevaisuuden työelämää koskevat puheenvuorot oli sen sijaan annettu työnantajien edunvalvojille. Elinkeinoelämän keskusliiton Timo Kekkonen ja Kirsti Juva pääsivät kertomaan opiskelijoille, mitä työnantajat heiltä odottavat.
Kekkosen tehtävään EK:ssa kuuluu hänen omien sanojensa mukaan pohtia, miten opintoaikoja voidaan lyhentää: opintojen aloittamista aikaistaa sekä keskeyttämisiä ja turhaa alan vaihtamista vähentää. Koulutuksesta löytyy Kekkosen mukaan paljon ”käyttämättömiä mahdollisuuksia” työurien pidentämiseksi. Luennon perusteella vaikutti siltä, että eläkeiän noston valtava vastustus merkitsee EK:n keskittymistä seuraavaksi juuri opintoaikojen lyhentämiseen.
EK:n edustajat kertoivat työelämän muuttuvan niin, että tulevaisuudessa suurin osa työntekijöistä johtaa itse itseään. EK ajaa “elokuvateollisuuden mallin” yleistymistä: projekteihin kootaan parhaat mahdolliset osaajat, jotka projektin päätyttyä lähtevät haistelemaan seuraavaa urakkaa. “Matriisimallissa” yksilö taas hakeutuu itse paikalle, jossa hänen osaamistaan kaivataan ja jossa se toimii lisäarvoa tuottavasti. Tämä malli ei toimi hierarkkisen johtamisen kautta, johtaahan jokainen EK:n visiossa itse itseään.
Johtamiskouluttaja Hannu Simström luennossa vilahtelivat tulevaisuuden käsitteet, kuten johtamista tukevat “alaistaidot”. Akavan viesti näyttää olevan, että tulevaisuudessa työntekijä tarvitsee ennen muuta orjamoraalia.
Urapäivässä meille puhuttiin kuin tulevaisuuden johtajille, mutta “jokainen johtaa itse itseään” -mallissa itsensä piiskaaminen huipputuloksiin on jokaisen huippuosaajan omalla vastuulla. Mitä tapahtuu, kun sekä johtajan että alaisen “taidot” siirtyvät yksilön sisälle, oli tämä sitten diplomi-insinööri tai yksityisrittäjiksi pakotettu siivooja?
Yleisesti ottaen liittoon kuuluminen on hyvä idea – sillä edellytyksellä, että liitolla on joku käsitys siitä miten työntekijät voivat kollektiivisesti kamppailla paremman elämän puolesta. On muitakin vaihtoehtoja kuin tyhjänpäiväinen Akavan erityisalojen “liitto”: esimerkiksi jokin niillä aloilla toimivista liitoista, joilla me opiskelijat työskentelemme opiskelun ohessa.
Akava ei tarjoa näkökulmaa siihen, miten työläiset tulevaisuudessa voivat järjestäytyä. Opiskelijoiden on itse löydettävä vastaukset siihen, miten toimia, kun ristiriita työn ostajien ja sen myyjien välillä halutaan siirtää herra-orja-suhteeksi kunkin yksilön sisään. Ensimmäinen askel on toivottaa EK:n edustajille seuraavanlaiset terveiset: painukaa te hevon helvettiin yliopistolta!