Opiskelijatoiminta on Helsingin yliopistolla syksyllä 2008 perustettu kollektiivi. Olemme eri alojen opiskelijoita ja tutkijoita, joita yhdistää halu toimia yhteiskunnallisen muutoksen puolesta organisoitumalla itsenäisesti. Lähdemme liikkeelle konkreettisista tilanteistamme helsinkiläisinä yliopisto-opiskelijoina ja prekaareina tietotyöläisinä, mutta myös vuokra- ja osa-aikaisina työntekijöinä kaikenkirjavilla aloilla. Haluamme rakentaa ja edistää erilaisia prekaarissa asemassa eläviä ryhmiä yhdistäviä kamppailuja.

Lakko-oikeutta laajennettava

Tuemme elintarviketyöläisten lakkoa, koska asia koskee meitä kaikkia: emme halua palata työaikamääräyksissä viime vuosisadan alkuun. Normaalityöaikaa on lyhennettävä ja ylitöistä on maksettava kunnon liksat. Vaadimme työnantajaliittoa luopumaan työaikasäännösten heikennysesityksistä. Lakko-oikeuden rajoitukset EK voi tunkea lihavaan ahteriinsa.

Lakko-oikeus on liian rajoitettu jo nyt. Lakkoja julistetaan laittomiksi ja lakkosakkoja on korotettu tuntuvasti. Työministeri on siirtänyt SEL:n lakkoa kummallisin perustein, mutta työsulkua ei yritetä vastaavalla tavalla murtaa.

Mediassa vastuu työtaisteluista sysätään aina työntekijäpuolelle. Taloudellisen taantuman varjolla työntekijöitä syytetään vastuuttomuudesta. Mutta ketkä oikeastaan ovat vastuuttomia? Työnantajaliitot ja EK haluavat polkea työntekijöiden oikeuksia ehdottamalla heikennyksiä työaikaan ja väittämällä kansakunnan “kilpailukyvyn” ja hyvinvoinnin olevan vaakalaudalla, kun lakko pysäyttää tuotannon tai viennin. Tämä toiminta on vastuutonta.

Opiskelija prekaarina työläisenä

Tuemme kaikkia liittoja silloin, kun ne kamppailevat työntekijöiden työ- ja elinehtojen parantamiseksi. Naisista, nuorista, opiskelijoista, siirtolaisista ja muista prekaareista on jo nyt tehty halpatyövoimaa, jonka avulla heikennetään kaikkien työntekijöiden neuvotteluasemaa ja oikeuksia. Näin ei voi jatkua.

Työnantajat eivät saa enää käyttää opiskelijoiden heikkoa taloudellista asemaa tällaiseen. Me opiskelijat emme ole vain opiskelijoita vaan teemme opiskeluaikana töitä – koska pelkällä opintotuella ei elä. Opintotuen alhainen taso pakottaa meidät ottamaan vastaan työtä huonollakin palkalla. Siksi opiskelu kärsii, ja teemme kaikenlaisia satunnaisia töitä vuokratyöntekijöinä, osa-aikaisina ja freelancereina. Tällaiset työsuhteet tarkoittavat usein sitä, että koemme olevamme jatkuvalla koeajalla, eikä työn ja siitä riippuvan toimeentulon jatkuvuudesta ole koskaan varmuutta. Siksi meidät saadaan helposti alistumaan surkeaan palkkaan ja surkeisiin olosuhteisiin.

Taannoisessa PAMin lakossa lakkorikkureina toimivat pääasiassa keikkatöitä tekevät nuoret opiskelijat. Ei-vakituiset liittoon kuulumattomat prekaarit työntekijät repivät rahaa sieltä mistä saavat, peläten, ettei lakkoilijaa palkata uuteen työpätkään. Ammattiliiton ajamat asiat tuntuvat kaukaisilta. Vakinaisia työntekijöitä nämä ihmiset alkavat kiinnostaa vasta, kun heidät täytyy saada mukaan lakkoon. Työnantajat käyttävät tällä välin kyllä hyväksi nuorten työntekijöiden loputonta joustoa ja tietämättömyyttä.

Joskus havahdumme ammattiliiton tarpeellisuuteen vasta silloin kun huomaamme tulleemme työnantajan vedättämiksi, ja silloin tuntuu käsittämättömältä jos liitosta ei saa apua jos ei ole valmiiksi liiton jäsen. Työskentelemme usein paikoissa, joissa kukaan ei kuulu ammattiliittoon tai jos kuuluukin, meitä saatetaan pitää toissijaisena työvoimana, jota liittoon kuuluvat eivät edes yritä saada liittymään tai edes tiedostamaan oikeuksiaan. Meidät saadaan ajattelemaan, ettei liittoon kannata kuulua kun alalle ei ole jäämässä.

Perustulo kaikille – oikeus kieltäytyä surkeista työehdoista

Nykypäivän opiskelijoihin ja nuoriin iskostetaan sellaista työelämän kulttuuria johon ei kuulu kollektiivinen toiminta missään muodossa. Akateemisilta prekaareilta puuttuu vastarinnan traditio. Emme ole tottuneita lakkoilemaan, emmekä välttämättä koe, että se olisi edes mahdollista. Siksi on ensisijaisen tärkeää etsiä sellaisia lakkoilun ja kollektiivisen toiminnan muotoja, joita voidaan hyödyntää meille tutuissa tilanteissa, joissa työsuhteen jatko on jatkuvasti epävarmaa. Siksi on tärkeää vaatia perustuloa, joka antaa työntekijöille taloudellisen mahdollisuuden kieltäytyä työnantajien sanelemista surkeista työehdoista.

Liittojen on uudistuttava! EK:n päsmäröinnille ei saa antaa periksi. Liitot eivät voi kuitenkaan tyytyä vain varmistamaan vakinaisten työntekijöiden tasaista palkkakehitystä. Kehotamme ammattiliittoja kiinnittämään huomiota nykytyöläisten prekaariin asemaan. Prekaarit murtavat lakkoja, sillä he kokevat ettei heillä ole valinnanvaraa. He astuvat CV-kulttuurin työelämään, jossa työpaikka on palkinto. Liittojen tulisi kiinnostua näistä ihmisistä ja rakentaa vastarintaa työntekijöiden kilpailuttamiselle toisiaan vastaan. On saatava ihmiset ymmärtämään että työnantaja on työnostaja, ja että koulutustasosta tai työsuhteen muodosta riippumatta me olemme kaikki työläisiä.

Emme halua enää loputtomia “kompromisseja” elinkeinoelämän kanssa. Olemme täysin kyllästyneitä “kansallisen kilpailukyvyn” nimissä ajettuihin “uudistuksiin”, joilla halutaan repiä työläisten ja prekaarien selkänahasta kaikki irti. Siksi tuemme tätä lakkoa ja rakennamme yhteistyötä kaikkien niiden kesken, jotka haluavat rakentaa ja tukea uusia kamppailuja työntekijöiden oikeuksien ja paremman elämän puolesta.

Kutsumme kaikkia opiskelijoita mukaan tukemaan Suomen elintarviketyöläisten liiton SEL:n lakkoa Vastavoiman mielenosoitukseen keskiviikkona 19.5. klo 17 Hakaniementorille.

Ks. lisää Vastavoiman sivuilta

Tapahtuma facebookissa