(Artikkeli Opiskelijatoiminnasta Yhteinen yliopisto -kirjahankkeeseen)
Tavoitteenamme on tässä tekstissä valaista, miten Opiskelijatoiminta-verkosto on lukuvuonna 2008–2009 itseorganisoitunut Helsingin yliopistolla. Toivomme tekstin antavan ideoita ja innostusta niille, jotka haluavat aktivoitua yliopistolla ja muualla poliittiseen toimintaan edustuksellisista rakenteista riippumatta.
Metodimme on ollut yhdessä kirjoittaminen ja toistemme haastattelu. Olemme haastatelleet toimijoita mahdollisimman laajasti, siis niin liikkeen toiminnassa eri vaiheissa ja eri tavoilla aktiivisesti mukana olleita kuin liikkeen reunamilla toimineita. Tällä tavalla olemme pyrkineet tavoittamaan liikehdinnän takaa toimijoiden subjektiivisen kokemuksen sekä löytämään erilaisia näkökulmia toimintaamme. Keskeisimmät kysymyksemme ovat olleet, miten olemme järjestäytyneet poliittiseksi liikkeeksi ja miltä se on tuntunut. Olemme kartoittaneet kokemuksia poliittisesta voimaantumisesta mutta myös kriittisiä huomioita liikkeen organisoitumisessa olleista puutteista. Olemme halunneet tuoda nämä kokemukset esiin moniäänisinä ja elävinä. Koska teksti perustuu luottamuksellisiin haastatteluihin, emme ole halunneet tuoda esiin henkilöitä vaan pikemminkin antaa toiminnallemme kollektiivisen äänen.
Kuinka kaikki oikein kävi
“Olen kokenut yliopiston aina jotenkin ahdistavana paikkana: osaton tai ulkopuolinen olo, ei ikinä oikein vastaa vaatimuksiin. Tuntui hyvältä ja kivalta löytää muitakin ihmisiä, jotka ei pitänyt kovenevasta linjasta. Löysi uusia kanavia puhua ihmisten kanssa yliopistossa.”
Opiskelijatoiminta käynnistyi viime syksynä Asunnottomien yönä 17.10.2008, kun joukko opiskelijoita valtasi yliopiston päärakennuksen yöksi. Valtauksen jatkoksi luotiin opiskelija-toiminta –sähköpostilista ja perustettiin opintopiiri, jossa aiheina olivat asuminen, toimeentulo ja uusi yliopistolaki. Alkuvaiheen toimijoita innostivat Italian yliopistoliikehdinnät, Anomalia Sapienza sekä Italiassa luotu tapa järjestäytyä poliittiseksi liikkeeksi nimenomaan yliopistoyhteisön kautta. Myös asumisen ja toimeentulon teemat nousivat kansainvälisestä liikehdinnästä, joskin ne olivat ajankohtaisia Suomessakin. Syksyn opintopiirin tarkoituksena oli tarkastella, miten erilaiset kaupunkitilan ja yliopiston muutokset vaikuttavat opiskelijan elämään ja kenen ehdoilla näitä muutoksia tehdään. Kysyttiin myös, millaisia vaatimuksia meillä on paremman elämän mahdollisuuksien lisäämiseksi ja millaisia järjestäytymisen ja toiminnan tapoja on luotava kamppailuille näiden vaatimusten puolesta. Syksyn kuluessa moni huomasi että omat kokemukset – kuten turhautuminen yliopistoon, yliopistodemokratian tilaan, opiskelijaelämään, asuntotilanteeseen – ovatkin yhteisiä.
HYY:n järjestämän Vanhan valtauksen 40-vuotisjuhlien alla tuli idea nostaa esille nykyhetken yhteiskunnalliset ongelmat valtaamalla Vanha ylioppilastalo omaan käyttöön juhlapäivän aattona 24.11.2008. Tällä haluttiin kääntää ihmisten huomio nostalgiasta niihin ongelmiin, jotka meille yliopistolaisille ovat ajankohtaisia juuri tänään. Tapahtumaan tehtiin varjoylioppilaslehti eli Vallankumousylkkäri, jossa julkaistiin Opiskelijatoiminnan manifesti, artikkeleita koulutuspolitiikasta ja kansainvälisestä opiskelijaliikehdinnästä sekä tiedote valtauksesta. Valtaukseen osallistui noin 300 ihmistä, jotka sitoutuivat etukäteen saapumaan paikalle ilmoittautumalla Opiskelijatoiminnan sähköpostiosoitteeseen.
Valtauksen jälkeen perustettiin yliopistotoiminta-sähköpostilista ja yliopistolakiin keskittynyt vääntö lähti liikkeelle. Yliopistotoiminta-ryhmä kokoontui ja suunnitteli toimintaa joulukuussa 2008, ja kokouksia varten vallattiin usein jokin luentosali. Tieteen päivillä 7.–9.1.2009 keskeytimme päärakennuksen juhlasalissa avajaisseremoniat banderollien kera, pidimme puheenvuoron tutkimuksen ja opetuksen tilasta ja kutsuimme kaikkia yliopistolaisten yleiskokoukseen 29.1.2009. Yleiskokouksesta painettiin julisteita ja tulostettiin yliopistolla ja toimijoiden työpaikoilla flaijereita, jotka levisivät yliopiston kampuksille seuraavien viikkojen aikana. Näissä tiedotimme yleiskokouksen sijainniksi Porthania-rakennuksen suurimman luentosalin, jonka päätimme vaikka vallata, jollemme muuten saisi sitä käyttöömme. Tilan maksuton käyttö kuitenkin järjestyi yliopistojohdon puolelta, luentosali täyttyi yli viidensadan ihmisen voimin ja löysimme vihdoin yhteisen tilan toiminnalle ja keskustelulle, joka keräsi yhteen aiemmin vain hajanaisesti esitetyn lakiesityksen kritiikin. Yliopistolaisten yleiskokouksen idea levisi myös muihin yliopistokaupunkeihin, ja Tampereella, Jyväskylässä ja Joensuussa järjestettiin muutaman viikon sisällä vastaavanlaiset tapahtumat.
Yleiskokouksessa järjestäydyimme työryhmiin valmistelemaan yliopistolain vastaista mielenosoitusta, adressia sekä televisiomainosta, joka sittemmin jäi puolitiehen. 19.2. järjestimme mielenosoituksen teemalla ”Yliopistouudistus uusiksi”. Ulosmarssit luennoilta ja mielenosoitukset järjestettiin myös Rovaniemellä, Oulussa, Jyväskylässä, Joensuussa, Tampereella ja Turussa. Mielenosoitus ei suunnannut eduskuntatalon portaille kuuntelemaan kansanedustajien kauniita sanoja, vaan palasi kaupungilta takaisin yliopistollemme ja valtasi spontaanisti sen hallintorakennuksen. Valtaus antoi mielenosoituksesta innostuneelle väelle tilan ryhmittyä uudella kokoonpanolla uusia kamppailuja varten. Olimme rakennuksessa aamuun saakka, ja töihin tuleville yliopiston hallintovirkamiehille meillä oli tarjota aamukahvien lisäksi kannanotto, jossa vaadimme Helsingin yliopiston uudistamisen aloittamista alusta demokraattisena prosessina.
Kevään aikana osa ryhmistämme piti myös tiivistä yhteyttä edustuksellisiin elimiin. Järjestimme 3.2. Vanhalla yliopistojohdon kuulemistilaisuuden, jossa kuulimme ja kuulustelimme yliopistomme uudistusprosessin johtohahmoja. 11.3. luovutimme sivistysvaliokunnalle Opiskelijatoiminta.net-sivuilla kerätyn adressin, johon kertyi kaikkiaan 7209 allekirjoitusta. Yliopistolaisten lakikritiikin summannutta adressitekstiä käytettiin mm. Helsingin Sanomissa yliopistolakikriittisten artikkelien taustana. 18.3. Sivistysvaliokunta puolestaan vieraili Vanhalla HYYn ja Opiskelijatoiminnan kutsumana. Vaikka eri elinten edustajille esitetyt vaatimukset tuskin menivät läpi, sekä adressiteksti että kuulemistilaisuudet herättivät voimantuntoa, kun sekä yliopistojohto että kansanedustajat näkivät parhaaksi saapua järjestämiimme tilaisuuksiin. Toisekseen huomasimme pystyvämme argumentoimaan hallinnon kanssa samalla tasolla, kunhan ensin opettelimme heidän kielensä.
13.3. järjestimme uutta yliopistolakia vastaan “Painajaisten perjantai” -mielenosoituksen, johon osallistui 1500 ihmistä eri Suomen yliopistoista. Nimi viittasi paitsi tulevan yliopistolain tuomiin painajaisnäkymiin, myös hallituksen muihin samanaikaisesti kaavailemiin kauhukuviin: Lex Nokiaan, tekijänoikeuslain uudistukseen ja eläkeiän nostoon. Halusimme yhdistää yliopistolaista käytyä keskustelua laajempiin yhteiskunnallisiin yhteyksiin, emmekä lähteneet liikkeelle pelkästään opiskelijoina, vaan myös aktiiveina, prekaareina ja tietotyöläisinä. Mielenosoitus hautasi opiskelijoiden yliopistoa symboloivan arkun uhkaavan musiikin saattelemana eduskuntatalolle. Palattuamme kampukselle valtasimme yliopiston päärakennuksen 200-400 ihmisen voimin viikonlopuksi. Aluksi kävimme yleistä keskustelua valtakunnallisen, autonomisen yliopistolaisliikkeen muodostamisesta. Myöhemmin viikonlopun aikana pidettiin työryhmiä yliopistolaista, tekijänoikeuslain muutoksista sekä pääkaupunkiseudun huonosta asumistilanteesta.
Loppukeväästä toiminnan painopiste siirtyi yksinomaan yliopistolain ympäriltä laajemmin opiskelijoiden, yliopistolaisten ja kaikkien tietotyöläisten aseman politisoimiseen. Toisaalta työ yliopistolain kanssa jatkui kuten aiemminkin kannanottojen, yhteydenottojen ja mielipidekirjoitusten voimin. Pyrimme myös käynnistämään omaa opintotoimintaamme yliopistolla. Kevään ajan yliopistolla kokoontui Autonominen demokratiapraktikum, jossa käsiteltiin viikoittain esimerkiksi kansalaistottelemattomuutta, säätämisprosessissa olevia lakeja ja kansalaisyhteiskuntaa. Huhtikuun viimeisellä viikolla osallistuimme kansainväliseen Reclaim your education –toimintaviikkoon järjestämällä Porthanian aulassa keskustelutilaisuuksia ja työpajoja muun muassa vastarintaliikkeiden historiasta, kriittisestä pedagogiikasta ja poliittisesta filosofiasta. Toimintaviikon yhteydessä järjestimme tukimielenilmauksen Jyväskylän yliopiston naistutkimuksen puolesta ja autoimme opiskelijoita kesäopintotukihakemusten kanssa. Anonyymit opiskelijatoimijat tekivät samoihin aikoihin poliittisen asumisvaltauksen tyhjässä toimistotilassa keskustan liepeillä. Vappuaattona osoitimme mieltämme teemalla “Kapitalismi ulos kampukselta” yhdessä Murrostorstai-verkoston kanssa ja kesäkuussa osallistuimme Reclaim the income -mielenosoitukseen pakkotyön mahdollistavaa yhteiskuntatakuuta ja työn hinnan polkemista vastaan.
Yliopistolaki hyväksyttiin eduskunnassa pienin muutoksin juhannuksen alla, ja yliopistolakia vastustava prosessi päättyi. Jäljelle jäi verkostollinen ihmisiä, jotka haluavat omaehtoista toimintaa ja toisenlaista yliopistoa toimeentulon ja asumisen kysymyksiä unohtamatta. Vaikka läpi mennyt laki jäi kaihertamaan, olemme tietoisia siitä, että ilman Opiskelijatoimintaa lakia vastustava kritiikki olisi voinut jäädä yksittäisiksi puheenvuoroiksi. Lisäksi lain vastustus yhdisti meitä toisiimme, ja opimme organisoimaan vastarintaa sekä tarkastelemaan tavallista arkielämäämme poliittisesta näkökulmasta.
“Onhan se paljon kivempaa lähteä tekemään vallankumousta suoraan.”
Opiskelijatoiminta on organisoitunut ohi virallisten instituutioiden ja päätäntäelimien. Turhautuminen nykyiseen yliopistoon sai aikaan halun tarttua itse toimeen sen sijaan, että jättäisi politikoinnin harvoille opiskelijaedustajille. Omaehtoisen toiminnan ja opiskelijakulttuurin luomisen lisäksi olemme myös yrittäneet lobata edustuksellisen järjestelmän puitteissa. Erityisesti yliopistolain vastaisen kamppailun aikana Opiskelijatoiminta oli yhdistävä verkosto, joka kokosi yhteen monenlaisia ja keskenään eroaviakin kriittisiä ääniä. Yhdessä sovittujen tavoitteiden sijaan meillä oli pikemminkin useampia erillisiä tavoitteita: lain kaataminen ja yliopistouudistuksen aloittaminen alusta yliopistoyhteisöstä käsin, opiskelijan tilanteen politisoiminen sekä vastakulttuurin luominen yliopistolla.
Monille Opiskelijatoiminnassa mukana olijoille sopii toiminnan epämuodollisuus. Pyramidimaisen järjestöhierarkian sijaan rakenne on verkostomainen ja ihmiset voivat sitoutua itse valitsemiinsa poliittisiin päämääriin ja työskennellä niiden eteen toisten kanssa hyvin konkreettisella ja toiminnallisella tavalla. “Opiskelijatoiminnassa heitetään idea ja sitten ollaankin jo tekemässä. Ei ole pakollisia kuvioita, jotka täytyy tehdä, vaan voi vaan tehdä.” Ideointi ja tekeminen tapahtuu yhdessä ja kasvokkain, ja sen vuoksi voi vaikuttaa oikeasti siihen, mitä tehdään ja kuinka paljon vastuuta itse haluaa ottaa. Kun toimeen pääsee tarttumaan itse eikä jonkun toisen kautta, turhautuminen vaihtuu toiveikkuudeksi.
Opiskelijatoimintaa luonnehtii jatkuva kertaluonteisuus. Koska Opiskelijatoiminta ei ole ollut mikään virallinen järjestö, meillä ei ole ollut järjestöavustuksia. Rahoitus onkin tällaisen vapaamuotoisen verkostorakenteen ongelma: mistä rahat tempausten materiaalikustannuksiin? Koska avustusta ei suoraan rahana ole ollut tarjolla, toiminta on ollut paljolti yksityisten henkilöiden avun varassa. Mielenosoitustalkoisiin on tuotu lakanoita omista sängyistä ja flaijereita tulostettu työpaikoilla ja yliopiston tulostuskiintiöiden varassa. Valtauksiin ruokaa hankittiin yhdessä esimerkiksi dyykkaamalla, ja monet toivat syötävää yhdessä jaettavaksi. Mielenosoituksista koituneet menot on katettu marssilla kerätyllä kolehdilla ja yksittäisten ihmisten lahjoituksilla. Lisäksi järjestöt ovat antaneet tukea esimerkiksi julisteiden painokuluihin. Joillekin tahoille olemme edelleen velkaa.
Yhtenä tärkeänä Opiskelijatoiminnan organisoitumisen keinona ovat olleet opintopiirit, joissa on luotu yhteistä ymmärrystä opiskelijoiden yhteiskunnallisesta tilanteesta ja yliopiston tilasta ja mietitty miten voimme toimia yhdessä muuttaaksemme tilannetta. Sähköpostilistat ovat toimineet niin keskustelukanavana, yhteydenpidon ja toiminnan suunnittelun apuna kuin myös tapahtumista tiedottamisen keinona. Yliopistotoiminta-sähköpostilista yhdisti yliopistolaisia: siihen liittyi henkilökuntaa ja opiskelijoita ja sen kautta organisoitiin myös jokunen yhteisvoimin tehty mielipidekirjoitus. Opiskelijatoiminnan omia nettisivuja on käytetty tapahtumista ja toiminnasta tiedottamiseen sekä omien tekstien julkaisukanavana ja oman journalistisen sisällön esillepanopaikkana. Netti on siis auttanut levittämään tietoa ja kutsumaan toimintaan mukaan, mutta organisoitumisen ytimessä on kuitenkin ollut kasvokkain kohtaaminen ja konkreettinen yhdessä tekeminen. Toimintaan on voinut tulla mukaan osallistumalla banderollitalkoisiin, kävelemällä mielenosoituksissa, tulemalla tapaamiseen tai kirjoittamalla tekstejä yhdessä muiden kanssa. “On ollut tosi siistiä, että on tehnyt kaikkee sellaista mitä ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt: järjestänyt miekkareita, huutanut megafoniin, liimannut julisteita, pitänyt spontaaneja puheita.”
Valtaukset ovat olleet tärkeä toimintamuoto organisoitumiselle. Toisaalta on saatu tila käyttöön järjestäytymistä ja tulevan suunnittelua varten – olemme vallanneet niin päiväsaikaan yliopiston luentosaleja (jotka ovat siis maksullisia tiloja) kokoontumisia varten kuin mielenosoituksen päätteeksi rakennuksia jolloin toisilleen tuntemattomat, innostuneet ihmiset pääsevät kanavoimaan toimintahalunsa pitempijänteisemmän ja tavoitteellisemman toiminnan suunnitteluun. Valtauksissa liike myös saa uusia jäseniä ja organisoituu uudelleen. Valtaus tapahtumana on hauska, innostava ja toiminnallinen. Erään haastateltavan mielestä “Se, että voi kävellä tuollaisiin mestoihin ja sanoa ‘me ollaan nyt täällä’, on moraalia kohottavaa.” Ihmiset tutustuvat toisiinsa toiminnan ja vapaamuotoisen järjestäytymisen kautta: esimerkiksi valtauksissamme on usein järjestäydytty työryhmiin kiinnostuksen ja tavoitteiden mukaan. Valtauksessa mukaan tulevat uudet ihmiset sekoittavat vanhaa pakkaa uudelleen ja pakottavat liikettä organisoitumaan uudelleen. Sen lisäksi, että valtaus toimii sisäänpäin liikettä voimistavasti, se on myös ulospäin symbolinen näyttö oman tilan haltuunotosta. Valtaus toimii keinona luoda yhteisrintamaa, yhteishenkeä ja toiminnallista tietoisuutta, joiden kautta vallitsevaa järjestystä voi kyseenalaistaa. Valtaus tuo esiin, että kyse on todellisesta konfliktista eikä mielipide-eroista: “ettei vaadita rationaalisia päätöksentekijöitä ottamaan jotain faktoja huomioon ja tekemään puolestamme viisaita päätöksiä vaan että lyödään nyrkki pöytään.”
Olemme siis käyttäneet suoran toiminnan tekniikoita omaehtoisen toiminnan luomiseksi kuin myös yrittäneet vaikuttaa edustuksellisen demokratian puitteissa. Ovatko nämä kaksi painotusta syöneet toistensa resursseja vai täydentäneet toisiaan? Ainakin suora toiminta on hyödyttänyt edustuksellista vaikuttamista. “HYY ei ole voinut sanoa joitain asioita, joita Opiskelijatoiminta on voinut sanoa. Mutta sitten se on kuitenkin aiheuttanut painetta, joka on helpottanut meidän opiskelijaedustajien työtä. Joka on ihan oikeasti konsistoria myöten on vaikuttanut siihen, miten suhtaudutaan opiskelijoihin ja niiden vaatimuksiin, kun opiskelijat on alkaneet marssimaan tuolla ympäriinsä ja valtaamaan rakennuksia.” Mutta lobbaamisen keskittyminen voi viedä toiminnan ydinmehun. Eräs haastateltavamme sanoi, että “mielestäni tähän “keskusteluyhteyden luomiseen” jne. mitä poliitikot ja viranomaiset aina pitävät tärkeänä tulee suhtautua kriittisesti: niillä voidaan vielä liikehdinnältä terä ja vaikuttavuus.” Haastateltavan mielestä lobbaamisen sijaan tulisi keskittyä oman toiminnan kehittämiseen “Eli ensin vastavallan rakentaminen, sitten ehkä dialogi vastapuolen kanssa. Mutta mieluummin niin päin, että “antakaa meille mitä vaadimme, sitten voidaan puhua.”
Kaikesta vaikuttamisyrityksistä huolimatta yliopistolaki meni läpi ja siihen tuli vain pieniä korjauksia. Mutta yliopistolain vastaisen kamppailun seurauksena yliopistopolitiikkaan on saatu uusia toimintatapoja ja uusia puhetapoja, jotka ovat tuoneet muassaan pitemmän tähtäimen tavoitteita niin yliopiston muuttamiseksi kuin opiskelijan yhteiskunnallisen tilanteen politisoimiseksi. Haastateltu huomauttaa myös, että ihmisten toiminnassa hankitut kokemukset kapinasta voivat nousta esille vielä paljon myöhemmin ja luoda uudenlaista suoran toiminnan perinnettä. Yliopistolakikamppailussa monet saivat ensi kosketuksensa suoraan toimintaan.
Mediavoittoja
Olemme käyttäneet julkisuutta suunnitelmallisesti hyväksemme. Esimerkiksi Vanhan valtauksen yliopistoyhteisössä aiheuttamia nostalgiatunnelmia käytettiin tietoisesti opiskelijan aseman uudelleen politisoimiseen. Valtaukset ja mielenosoitukset ovat olleet “puhetta julkisuudelle” siinä missä puhetta toisillemmekin. Ne ovat toimineet organisoitumisen ja verkostoimisen paikkana, mutta myös keinona saada julkisuutta vaatimuksille. Median huomion kiinnittyminen opiskelijoihin ja opiskelijoiden itsensä määrittämiin ongelmiin on aiheuttanut liikkeessä voimaantumista. Se on antanut tunteen siitä, että kokoontuessamme yhteen voimme muuttaa tilaa ympärillämme — ei ainoastaan fyysistä tilaa, vaan myös valtamedian luomaa julkisen keskustelun tilaa, jonka konsensustodellisuuteen olemme kyenneet samaan aikaan murtumia ja toisenlaisia puheenvuoroja. “Nyt medianäkyvyys aiheutti selvää voimaantumista liikkeen keskuudessa. Toisaalta se myös sai vastapuolen ottamaan liikkeen vakavammin.” Valtauksissa olemme kokoontuneet seuraamaan yhdessä mediakirjoittelua ja kokeneet kollektiivisia tyydytyksen hetkiä silloin, kun olemme saaneet sanomamme läpi ja poliitikot ovat joutuneet reagoimaan toimintaamme median välikäden kautta. Silloin kun mielenilmauksemme eivät ole kertautuneet mediassa, on niiden eteen tehty työ tuntunut osin turhaltakin.
Median huomio on myös antanut Opiskelijatoiminnalle suojan ajaa valtausten avulla vaatimuksiaan ilman, että poliisia oltaisiin kutsuttu puuttumaan asiaan. Suomessa ollaan vielä toistaiseksi sen verran tottuneita ajatukseen opiskelijoista yliopistoyhteisön jäseninä, että kun esimerkiksi Tampereen yliopiston johto kutsui poliisin poistamaan flaijereita jakaneita opiskelijoita kampukselta, jälki näytti mediassa rumalta. Opiskelijatoiminta on saanut positiivista huomiota mediassa liittyen nimenomaan opiskelijoiden erityislaatuiseen yhteiskunnalliseen statukseen ja opiskelijaliikehdinnän historiaan.
Voimaannuttavinta valtaustilanteissa ovat kuitenkin olleet valtamedian ohitse vastaanotetut ulkomaailmasta saapuneet viestit. Hallintorakennuksen valtauksessa käyty lyhyt Skype-puhelu tamperelaisten mielenosoittajien kanssa, New York Universityn samaan aikaan vallanneiden opiskelijoiden yhteydenotto sekä aiempien hallintorakennuksen valtaajien tukikirje synnyttivät kokemuksen solidaarisuudesta. Kun omia kamppailujaan käyvät ryhmät löytävät yhteyden toisiinsa valtamedioiden välittämän viestin ohitse, toisenlainen maailma ei ainoastaan ole mahdollinen, vaan elämme sitä koko ajan.
Toisaalta Opiskelijatoiminta on levittäytynyt erityisesti internetissä. Tieto valtauksista ja mielenosoituksista on levinnyt tehokkaasti Facebookin kautta. Nettisivumme ovat välittäneet yleiskokouksen kuunnelmana sekä yliopistojohdon kuulemistilaisuuden Youtube-klippeinä. Teknillisen korkeakoulun opiskelijoiden kaapelikanava OUBS teki reportaasin Vanhan uudelleen valtauksesta ja dokumenttielokuvablogi Blogumentti otti osaa yliopistolakikamppailuun levittämällä videomateriaalia tapahtumistamme kantaaottavilla dokumenteilla. Valtamedia.net -uutissivusto on välittänyt tietoa tapahtumistamme ja yksittäiset blogikirjoittajat ovat levittäneet tietoisuutta käynnissä olevista kamppailuista. Tärkeää on myös ollut näkyä kampusalueilla julkisilla paikoilla järjestettävin kokouksin, julistein, flaijerein ja tarroin. Vastarinnan merkkien levittäminen ja omat tiedonvälityskanavat ovat olleet tärkeitä tilanteessa, jossa yliopiston johto ja yliopistotiedotus ovat asettuneet uudistusten tueksi, ja lakia kritisoivaa tietoa on ollut lähes mahdotonta saada kuuluviin yliopiston virallisia tiedotuskanavia pitkin.
Kokemuksia sukupuolesta suoran toiminnan liikkeessä
Sukupuoli ei missään vaiheessa ole ollut näkyvästi Opiskelijatoiminnan agendalla. Sukupuolta ei ole pyritty politisoimaan manifesteissamme eikä sitä ole nostettu erikseen periaatteissamme esille. Kuitenkin monille meistä sukupuolten välinen tasa-arvo ja sortavien rakenteiden purkaminen käytännössä ovat tärkeitä tavoitteita.
Toimintaviikon yhteydessä Opiskelijatoiminta teki yhteistyötä nimenomaan Helsingin naistutkimuksen ainejärjestön Vastakarvan kanssa, mihin aloite tuli liikkeen aktiiveilta, jotka itse olivat kiinnostuneet sukupuolentutkimuksesta, queer-tutkimuksesta ja feminismistä. Vastakarvan kanssa järjestettiin yhteinen solidaarisuusmielenilmaus Jyväskylän naistutkimuksen oppiaineen alasajoa vastaan ja talonvaltausliikkeen suhdetta seksismiin käsittelevä keskustelutilaisuus.
Kokemukset sukupuolen näkymisestä Opiskelijatoiminnassa ovat vaihdelleet. Osa aktiiveista kokee, että sukupuoli ei ole ollut ongelma Opiskelijatoiminnassa eikä toiminnassa ole noussut esiin sukupuolirooleja. Toisten mielestä sukupuoliroolit ovat ongelma, ja he hahmottavat kysymystä kahdella eri tavalla. Yhtäältä ongelma liittyi pikemminkin yleisesti yhteiskunnassa oleviin sukupuolirooleihin, jotka heijastuvat myös Opiskelijatoiminnan toiminnassa. Toisaalta Opiskelijatoiminnassa itsessään on sukupuolittuneita käytäntöjä, jotka vaikuttavat toimijoiden vaikutusmahdollisuuksiin ja tehtävien jakoon liikkeen sisällä.
Sukupuoli on näkynyt tehtävien jaossa. Miespuoliset toimijat ovat päätyneet näkyvämpiin rooleihin toiminnassa. Toisaalta taas naispuoliset toimijat ovat päätyneet tekemään enemmän “käytännön paskaduuneja”. Käytännön paskaduunit ovat työtä, joka ei välttämättä näy ulospäin, mutta joka on välttämätöntä liikkeen toiminnan kannalta. Tällaisina naisille päätyneinä käytännön tehtävinä aktiivit kertoivat muun muassa banderollien tekemisestä ja kokouksissa sihteerinä toimimisesta.
Eräs naispuolinen toimija tiivistää kokemustaan Opiskelijatoiminnan sukupuolirooleista näin: “On harmi, että että arvostetaan sitä, mitä pojat tekevät ja vähän väheksytään sitä mitä tytöt tekevät, eikä kiinnitetä huomiota siihen, että kumminkin molemmilta on poissa jotakin keskimäärin.” Liikkeen sisällä sukupuolirooleja on yritetty tasata tehtävien jaossa. Esimerkiksi puhujia ja puheenjohtajia valitessa on kiinnitetty huomiota sukupuoleen ja pidetty huolta, että molemmat sukupuolet saavat näkyviä rooleja yhtä paljon. Näkymättömien tehtävien jakamiseen ei ole kiinnitetty samalla tavalla huomiota: “Ehkä niin kuin aikaisemmin on puhuttu, yritetään painottaa niitä näkyviä rooleja, joissa pojat on paljon esillä, mutta ei kiinnitä niihin näkymättömiin rooleihin. Ehkä halutaan taata naisille yhtä paljon valtaa. Miksei haluta taata miehille yhtä paljon banderollien ompeluaikaa? Siinä näkyy, että pidetään paljon tärkeämpänä niitä asioita, joita pojat tekee. ”
Sukupuoli on näkynyt myös kokouskäytännöissä, toimijoiden keskinäisissä suhteissa ja siinä kuinka paljon kenenkin näkökulmille on annettu painoarvoa. Yksi haastatelluista miespuolisista aktiiveista kertoo, että “dominoivat mieshenkilöt ottivat häikäilemättömästi puheenvuoroja” kokouksissa. Haastateltu naispuolinen toimija näkee, että Opiskelijatoiminnassa on tapahtunut jako “hiljaisiin tyttöihin” ja “tilaa ottaviin poikiin.” On näkynyt poikaporukoita ja tyttöporukoita. “Jopa ihmisten fyysinen koko ja oleminen ovat ohjanneet sitä, mihin on suuntautunut ja miten on otettu.” Hänen mielestään tytöt saisivat ottaa enemmän puhetilaa.
Sukupuoliroolien muodostumiseen puuttuminen Opiskelijatoiminnassa on ollut vaikeaa, koska ympäröivässä yhteiskunnassa sosiaaliset sukupuoliroolit näkyvät kaikessa toiminnassa. Tämä on johtanut siihen, että kaikki naispuoliset toimijat eivät koe näkyviä rooleja luonteviksi itselleen eikä heitä voi niihin pakottaa. Käytetyt keinot välttää sukupuolirooleja ovat tuntuneet keinotekoisilta eivätkä ole vaikuttaneen itse ongelmaan.
Myös itse yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinot tuntuvat maskuliinisilta. Niihin liittyy voiman näyttäminen ja tilan ottaminen. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinojen maskuliinisuus näkyy suoran toiminnan liikkeissä ja vaihtoehtokulttuureissa: niissä on militanttia estetiikkaa, joka kytkeytyy väkivaltaisen maskuliinisuuden ideaan ja machoismiin. Opiskelijatoiminnassa kyse on ollut tasapainottelusta. Militanttius voi tehdä toiminnasta väkivaltaista machoilua. “Toisaalta akateeminen teekerhokulttuuri voi laimentaa liikkeen loputtomaksi ja näkymättömäksi humanistidiskurssiksi”. Tarvitseeko liikkeen olla aggressiivinen ja militantti voidakseen haastaa vallitsevaa poliittista järjestelmää ja toimia edustuksellisen vaikuttamisen ulkopuolella? Voiko vaikuttamiselle löytää toisenlaisia lähtökohtia? Feminiininen vaikuttaminen voisi olla yhdessä tekemistä ja keskinäisiä keskusteluja, joille on vaikea saada tilaa nykyisessä yhteiskunnallisen vaikuttamisen kulttuurissa: “Mikä vois olla feminiinistä vaikuttamissa yhteiskunnassa? Ehkä se on sellaista teekerhoa. Se voisi olla sellaista ideoiden jättämistä, joka tulee näkyviin vähän viiveellä. Sellaista bubbling under. Se toimii ehkä keskinäisessä vaikuttamisessa, mutta keskinäisillä keskusteluilla ei vaikuteta ulkopuolisiin tahoihin. Vois tapahtua teekerhon kokoa kasvattamalla. Vaikka onhan miehilläkin saunaseuroja, ei se siis yksin ole feminiinistä kulttuuria.”
Toisaalta Opiskelijatoiminnassa on voinut myös vapautua sukupuolirooleista ja laajentaa omaa toiminnan piiriään. Näin naispuolinen aktiivi kertoo kokemuksistaan Opiskelijatoiminnasta: “Vuoden aikana on saanut tosi paljon rohkaisua tehdä asioita, joita ei yleensä tee. On saanut rohkeutta ottaa näkyvimpiä rooleja, joita ei yleensä tee. On rohkaistu puhumaan. On myös alkanut ymmärtää, miksi on ollut yliopistolla yleensä vaikeaa ottaa esimerkiksi puhetilaa, on ikään kuin saanut ilmiölle nimen. On itselle ollut avartava kokemus.”
Ristiriitoja ja sisäpiirejä avoimessa verkostossa
Opiskelijatoiminta esittäytyy kaikille avoimena verkostona, jota määrittävät yhteiset tavoitteet ja taistelut. Näitä ovat asumiseen ja toimeentuloon liittyvät kamppailut ja nyt jo hävitty taistelu yliopistolaista. Perinteisiä liikkeitä määrittävä jako liikkeen sisä- ja ulkopuoleen ei oikeastaan istu verkostorakenteeseen, jossa kuka tahansa on potentiaalinen toimija. Verkoston rajat asettavat ainoastaan edellä mainitut tavoitteet ja taistelut. Koska Opiskelijatoiminnalla ei rakenteensa puolesta ole lainkaan legitiimejä jäseniä, se määrittyy uudelleen jatkuvasti sen perusteella, millaisena se nähdään julkisuudessa, mitä se antaa itsestään ulospäin, ja millaisten tavoitteiden eteen se kutsuu ihmisiä toimimaan. Esimerkiksi jo Opiskelijatoiminnan nettisivuille kirjoitetut, ulkopuolisesta näkökulmasta esitetyt kritisoivat kommentit muovaavat sitä, mitä Opiskelijatoiminta ihmisten, niin aktiivisten toimijoiden, kuin muidenkin silmissä on. Alkukeväästä toimintamme painottui paljolti yliopistolain vastustamiseen, koska kysymys yhdisti monia erilaisista poliittisista taustoista tulevia ihmisiä toimimaan yhden tavoitteen eteen. Verkostomaisuus näkyikin tuolloin muun muassa kiistoina siitä, millaiset tekstit meitä Opiskelijatoimintana määrittivät. Meillä ei ole ollut lukkoon löytyjä sääntöjä vaan Opiskelijatoiminta on rakentunut sen mukaan, millaista toimintaa on tehty ja ketkä ovat olleet mukana toimimassa. Erimielisyydet ovatkin nousseet pinnalle erityisesti silloin, kun on mietitty toiminnasta ulospäin annettavaa viestiä. Kun kaikki toiminta on yritetty laittaa yhteisen viestin alle, on törmätty erilaisiin ideologioihin ja puhetapoihin.
“Jos useampi ihminen yrittää viedä liikettä eri suuntaan, ei päästä minnekään.” Opiskelijatoiminnan verkostomaisuudesta johtuen jokainen toimija on ollut yhtä lailla rakentamassa liikettä ja määrittämässä sen suuntaa. Tämä on taannut sen, että olemme voineet lähteä toimimaan omista tarpeistamme ja kokemuksestamme käsin. Toimintaan on voinut tulla mukaan missä vaiheessa tahansa ja olla heti mukana kehittämässä toiminnan suuntaa. Liikkeen avoimesta verkostorakenteesta on seurannut myös ongelmia: “Meillä ei ole rakenteellisia keinoja ratkaista konflikteja, (ei ihmisiä eikä käytäntöjä) vaan vain oma hyväntahtoisuutemme ja keskusteluntahto.” Kiistojen ratkaiseminen on ollut vaikeaa, koska ei ole ollut mitään toimielimiä, jotka näitä kiistoja voisivat ratkaista. Kun kaikilla on yhtäläinen oikeus osallistua toiminnan määrittämiseen, ei kenelläkään ole oikeutta sanoa viimeistä sanaa vaan liikkeen toiminnasta on keskusteltu yhdessä. Yksimielisyyden saavuttaminen on ollut vaikeaa, kun toimijoilla on erilaisia näkemyksiä poliittisesta vaikuttamisesta, yliopistosta ja toimintatavoista.
Päätöksenteko avoimissa kokouksissa on avannut kaikille mahdollisuuden osallistua toiminnan suunnitteluun. “Jos jaksaa olla mukana ja avata suunsa kokouksissa, ideat ja mielipiteet otetaan keskusteluun.” Tämä käytäntö ei ole kuitenkaan ollut loppuun asti tasapuolinen. “Kyllähän sekin antaa valtaa, että on kova ääni ja puhuu toisten päälle. Onko se sitten reilumpaa?” Jotkut ovat ottaneet kokouksissa enemmän puhetilaa kuin toiset. Se, joka tuo mielipiteensä esiin voimakkaimmin ja ottaa eniten puheenvuoroja, saa myös eniten sanavaltaa siihen, mitä tehdään. Kyse on myös argumentaatiotavasta ja kyvystä tuoda mielipiteensä julki vakuuttavasti. Myös toimijoiden taustat ovat vaikuttaneet siihen, miten paljon painoarvoa kenenkin mielipiteelle annetaan. Ne toimijat, joilla on pidempi tausta suoran toiminnan aktivismissa ja opiskelijatoiminnassa, ovat saaneet enemmän vaikutusvaltaa kuin poliittiseen toimintaan myöhemmin aktivoituneet. Myös muunlaiset asiantuntija-asemat ja sosiaaliset roolit ovat vaikuttaneet toimijoiden sananvaltaan liikkeessä.
“Kun Opiskelijatoiminnassa toimijoilla ei ole virallisia rooleja, luottamus toimijoiden kesken perustuu siihen, että tuntee ihmisen.” Verkostomaisuus on tehnyt Opiskelijatoiminnasta avoimen, mutta myös saanut aikaan erilaisten sisäpiirien muodostumisen. Jotkut toimijoista tulevat paremmin toimeen toistensa kanssa ja haluavat toimia yhdessä. Virallisten roolien puuttuessa henkilökemioiden mukaan syntyneet sisäpiirit ovat olleet olennaisia toiminnan muodostumisessa. Toisaalta sisäpiiritkään eivät ole koskaan olleet muuttumattomia vaan niihin on päässyt mukaan osallistumalla toimintaan ja tutustumalla sen kautta muihin.
Ruohonjuuritasolla Opiskelijatoiminta on pystynyt osallistamaan toimijoita eri taustoista kamppailuun yliopiston autonomian, opiskelijoiden elämän mahdollisuuksien ja tietotyöläisten oikeuksien puolesta. Liikkeen laajenemisesta seurannut moniäänisyys on kuitenkin tehnyt vaikeaksi yksimielisyyden saavuttamisen siitä, mitä toiminnan pitäisi olla. Kun ei ole jaettua teoriaa ja periaatteita, ei ole ollut yksimielisyyttä myöskään toiminnan tasolla. Verkostomuoto on sallinut toimijoiden suuntautua eri asioihin, mikä on johtanut toiminnan jakautumiseen ja eriytymiseen.
“Mutta jos toiminta muuttuisi sisäisiä konflikteja ratkaiseviksi rakenteiksi, tavoitteisiin suuntautunut toiminta kuolisi.”
Opiskelijatoiminnan tulevaisuus
“Opiskelijat on tulleet poliittiseksi voimaksi. Kun ihmiset on aktivoitu, on hyvät mahdollisuudet, että se jatkuu.”
Jatkamme opiskelijan aseman ja yliopiston politisoimista. Poliittisen hereilläolon yliopiston sisällä täytyy tarkoittaa muutakin kuin vain edustuksellisten elinten kautta toimimista. Asumisen, toimeentulon ja tutkintotehtailun ongelmat käyvät päivä päivältä kriittisemmiksi, ja haluamme jäsentää näitä ongelmia prekariaatti- ja tietotyöläiskeskustelun avulla. Esimerkiksi opiskelijoiden työmarkkina-asemaa on politisoitava: miten löytää uusia vaihtoehtoja nykyisessä tilanteessa, jossa opiskelijat muodostavat toisaalta halvan ja järjestäytymättömän, toisaalta arvokkaan työvoimareservin. Mitä mahdollisuuksia olisi järjestäytyä prekaarien työntekijöiden kesken juuri yliopistoa hyväksi käyttäen?
Oman toiminta- ja kokoontumispaikan löytäminen yliopistolta auttaisi käytännössä toiminnan jatkuvuutta. Myös tutkimuksenteon voisi nostaa osaksi Opiskelijatoimintaa eri tavoin: yksi haastatelluista etsii toiminnan kautta uudenlaista opiskeluyhteisöä, joka kyseenalaistaisi yliopistolla vallitsevan yksin opiskelun, kirjoittamisen ja pärjäämisen perinteen. Voisimme myös käyttää tutkimusta poliittisena välineenä esimerkiksi työmarkkina- ja asumiskamppailujemme tukena.
Tavoitteenamme on saada yhä useammat, poliittisten ryhmien ulkopuolelta tulevat opiskelijat tiedostamaan näiden kysymysten kiinteä side heidän omaan elämäänsä ja tulemaan mukaan toimintaamme. Yliopisto-opiskelijoille ei ole muodostunut käsitystä heidän omista oikeuksistaan eikä tunnetta yliopistoyhteisön osana olemisesta. Kiristyvien opintoaikarajoitteiden ja tutkintovaatimusten myötä yliopistossa asioidaan yhä enemmän koululaisen tai asiakkaan roolissa. Haluamme tehdä näkyväksi, että yksityisiltä tuntuvat ongelmat yliopistolla ovat usein yleisiä ja rakenteellisia.
Opiskelijatoiminta on radikalisoinut yliopistolaisia ja levittänyt kokemusta yhteiskunnan muuttamisesta toiminnan avulla. “Ihmiset ovat saaneet kokemuksia kapinasta, ja ne vaikutukset voivat tulla esille joskus paljon myöhemmin.”
Maija Korhonen, Solja Kovero, Hilma Salonen, Vuokko Viljanen (Kirjoittajat toimivat Opiskelijatoiminta-verkostossa.)
One Response
Stay in touch with the conversation, subscribe to the RSS feed for comments on this post.
Continuing the Discussion