1) kirjoitat: “Perustulo? Mielummin panostettaisiin siihen opinto-ohjaajan kanssa käytävään keskusteluun “mitä lukion jälkeen””. Olet huomannut, että toisilla aloilla “työllistyminen” (muistaakseni tarkoittaa normi-kokoaikatyötä yliopiston tilastoissa) on eriluokkaa kuin toisilla ja vaadit, että “Tällaisiin koulutussuuntiin tulisi mielestäni ottaa opiskelijoita entistä vähemmän”.

On totta että tietyillä aloilla on enemmän tarjolla kokopäiväisiä ja pysyviä työsuhteita kuin toisilla, ja toisilla aloilla niihin halutaan enemmän kuin toisilla. Perustulo toisikin tukea juuri niille vastavalmistuneille, jotka toimivat “silpputyöaloilla” ja joilla ei välttämättä ole kattavaa suhdeverkostoa rakennettuna, sillä he voisivat ottaa enemmän vastaan lyhyitä ja hyvinkin epätyypillisiä pätkiä ja projekteja omalla alallaan. Jos olet riippuvainen esim lähikauppasi tai postin tuntilistasta, et voi myöskään ottaa vastaan kaikkea oman alasi työtä, jota saattaisi olla tarjolla. Toisaalta, mielestäni perustulo tukisi myös niitä vastavalmistuneita, joiden alalla on tarjolla kokopäiväistä ja jatkuvaa työtä: ei olisi niin riippuvainen siitä ensimmäisestä työtarjouksesta / työnantajasta, jonka sattuu saamaan, vaan pelivaraa löytyisi ja voisi tehdä myös lyhyempiä hommia, ja katsoa ketkä työnantajat osaavat hommansa ja ketkä eivät. En siis yhtään ihmettele miksi EK vastustaa pätkä- ja vuokratyöläisten etujen laajentamista — jotka ovat mielestäni myös kaikkien työtähakevien vastavalmistuneiden etuja — perustulolla tai muuten.

2. “Opiskeluaikaa mielestäni tulisi pidentää nykyisestä hieman, mutta yli kymmentä vuotta on aivan liian pitkä aika olla ensimmäisen tutkinnon parissa.” Kuka on väittänyt 10+ vuotta ensimmäisen tutkinnon parissa olisi toivottava tilanne? Ja eikö tämä ole juuri se Vanhasten ja muiden arkadianmäen ex-opiskelijapoliitikoiden normiaika valmistua? Ei siitä heille kukaan itkenyt. Mielestäni koko yliopistokoulutuksen logiikka menee päin seinää jo “opiskeluputken” ajatuksessa, että opiskellaan ne paperit ulos ja sitten (kokopäiväisiin) töihin, ja sitten työnantaja huolehtii “elinikäisestä oppimisesta”. Ei se näin mene, ainakaan kun katsoo noita uusia työpaikkoja, jotka on suurin osa pätkää. Lisäksi täydellisiä käännöksiä ihmisten työurilla tapahtuu jo nyt paljon enemmän kuin ennen ja ne tulevat varmasti jatkossa lisääntymään. Kuka ottaisi vastuun siitä, että myös näissä käännöksissä kaikilla olisi yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet?

3. Sanot myös ettet halua yliopistosta “kommuunia”, jossa vallitsee “opiskelumotivaation puute tai yleinen apaattisuus”. Puhutko nyt Opiskelijatoiminnasta? Opiskelijatoiminta on alusta asti järjestänyt ja järjestää yhä mahdollisuuksia lukupiireihin ja muunlaiseen tarvelähtöiseen opiskeluun, ja itseasiassa iso osa toiminnasta on ponnistanut tästä omatoimisesta oppimisesta. Voitko tarkentaa, miten tämä mielestäsi edistää “opiskelumotivaation puutetta ja apatiaa”?

—

Ja Homer hyvä: kukaan ei tässä ole vaatinut toisen omaisuutta itselleen, vaan sen omaisuuden päätymistä käyttöön. Tyhjien vuokra-asuntojen tapauksessa jopa siihen mihin ne on tarkoitettukin: vuokra-asumiseen. Ne Helsingin noin miljoona tyhjää toimistoneliömetriäkin on tarkoitettu ihmisten käyttöön, eivät tyhjinä pidettäviksi. Yksityisomaisuuden suoja ei ole koskaan ollut kaikenkattava ja mielestäni siihen voidaan säätää laeilla poikkeuksia, kun tärkeämmät tarpeet, esim. oikeus kattoon ja neljään seinään, niin vaativat.

Mun puolesta voisitte mennä syömään itujanne, valtaamaan taloja ja parantamaan maailmaa vasemmistolaisilla ajatuksillanne vaikka nyt alkajaisiksi Siperiaan. Hävettää ja vituttaa, kun tällä idioottimaisella toiminnallanne leimaatte tavalliset opiskelijat samanlaisiksi haihattelijoiksi kuin tekin ole. Varmuuden vuoksi todettakoon, että 70-luku on jo ohi, jos ette sitä ole vielä tajunneet.

Ennenkuin kukaan huomaa yhdistää edellistä kappaletta ristiriitaisuuteen pääministerille luetun sisältöön – opiskelijoihin ja opiskeluaikaan työajan sijaan tulen kirjoittamaan toisen kappaleen opiskeluajasta. Kas tässä.

Opiskeluaikaa mielestäni tulisi pidentää nykyisestä hieman, mutta yli kymmentä vuotta on aivan liian pitkä aika olla ensimmäisen tutkinnon parissa. Se on selvä etten halua opiskeltuani alkaa maksaa opiskelutovereideni tukia heidän jäädessään vielä koulun penkille taivastelemaan minkä kurssin käydä ensi periodissa. Opiskelijaelämään kuuluu kaikenlaista, mutta kyllä sen tulee olla pääasiallisesti opiskelua.

Tarkimmat nappisilmät huomasivat sivuuttaneeni opinto-ohjaaja -osan, mutta eipä hätäillä. Tässä.

Jotkin opintosuunnat ovat tuomittuja työttömyyteen (vähintään koskien “oman alan” töitä). Tämän tilastotieteellisen eriskummallisuuden voi jokainen todeta katsomalla valmistuneiden työllisyyttä oman yliopistonsa osalta. Tällaisiin koulutussuuntiin tulisi mielestäni ottaa opiskelijoita entistä vähemmän, jotta kyseisten alojen ylitarjontaa saataisiin kompensoitua ja valmistuneilla olisi paremmat työllisyysnäkymät.

Yliopistosta ei saa tulla suurta kommuunia, jonka jäsenten yhteinen tekijä on opiskelumotivaation puute tai yleinen apaattisuus. Tällöin opintotukea saattaisi riittää myös heille, jotka haluavat opiskella täyspainotteisesti.

Antaa tulla.