Kuvia ja kuulumisia toimintaviikolta

Toimintaviikko alkoi maanantaina kahvikeskustelulla yliopiston tarkoituksesta. Keskustelussa puhuttiin Helsingin yliopiston strategiapyramidin omituisista käsitteellisistä suhteista: korkeimmalla pyramidissa on tehtävä (itsesäilytys!), ja päämäärä (kilpailu ja ihmiskunnan hyvä) on alistettu tälle. Arvot (sivistys, hyvinvointi, tieto, totuus, kriittisyys, luovuus, autonomia) puolestaan on alistettu näille molemmille. Strategiassa siis sanotaan suoraan, että tieto ja totuus täytyy alistaa kilpailulle ja itsesäilytykselle.

Iltapäivällä järjestettiin opintopiiri, jossa puhuttiin yleisesti opintopiirien järjestämisestä, jaettiin kokemuksia vertaisopetuksesta sekä ideoitiin tulevia opintopiirejä. Opintopiireillä on nykyisessä yliopistossa useita tehtäviä: ne ovat mielekäs ja autonominen opiskelutapa, ne pohjustavat poliittista toimintaa ja lisäksi paikkaavat opetusohjelmaa. Jotkin laitokset jopa nojaavat suoraan siihen, että opiskelijat oppivat pakolliset taidot (ohjelmointi, kielet…) itsenäisesti tai opettavat toisiaan, palkatta ja opintopisteettä tietenkin.

Tiistain aloitti keskustelu sivistyksestä ja opiskelusta. Tilaisuudessa vastustettiin sitä, että nykyään keskustelussa yliopistosta tutkimus ja opetus usein esitetään keskenään kilpailevina tehtävinä. Sivistykseen kuuluu, että opetus ja tutkimus lankeavat yhteen, eikä yliopiston ”sivistävää” tehtävää voi erottaa sen tutkimustehtävästä. Opetus on tutkimuksesta erillistä ainoastaan kouluissa, eikä yliopisto ei ole koulu.

Opiskelusta huomautettiin, että opintoaikojen rajoitus ja mahdollinen opintotuen lasku lisää kuolleita sieluja eli ihmisiä, jotka eivät suorita mitään. Lisäksi kansainvälistymispakko ei ole mahdollinen nykyisillä rajoitetuilla opintoajoilla: Bolognan prosessin jälkeen Erasmus-vaihto-opiskelijoiden määrä on laskenut.

Uusi yritysyliopisto imitoi tieteellistä toimintaa ulkokuoreltaan, mutta siihen liitettyjä suunnitelmia on mahdotonta toteuttaa reaalisesti. Yliopistosta onkin tullut eräänlainen imitaatiokoneisto. Koneiston rakenne pitäisi tehdä julkisesti näkyväksi, ja siihen liittyvät ongelmat pitäisi politisoida.

Tosiasiassa yliopiston julkilausuttuja päämääriä edistäisi paremmin, jos opintoputkien sallittaisiin olevan pidempiä ja leveämpiä. – Yliopiston “tehostajien” argumentin logiikalla olisi tehokkainta antaa opiskelijoille tutkintotodistus käteen suoraan pääsykokeiden jälkeen.

Aydin Saiyar ja Päivi Uljas puhuivat vastarintaliikkeiden historiasta. Uljas kertoi työväenliikkeen kamppailuista neljän vuosikymmenen ajalta ja muistutti taktikoinnin tärkeydestä: ensimmäinen kysymys toimintaa järjestettäessä on kysymys siitä, kenen kanssa liittoudutaan. Saiyar puhui spektaakkelin yhteiskunnasta sekä vasemmiston ja oikeiston työn käsitteiden eroista: oikeistolle työtä on vain se, mikä voidaan laskea rahassa.

Keskiviikkona järjestettiin seminaari Jacques Rancièren poliittisesta filosofiasta. Rancière asettaa vastakkain “poliisin” ja “politiikan”. Poliisi viittaa vallitsevaan järjestykseen, jossa ihmisille on jaettu tietyt paikat ja roolit yhteiskuntajärjestelmässä. Politiikkaa tehdään silloin, kun vallan järjestykseen tulee halkeama ja osattomat (kuten opiskelijat!) tuovat äänensä esille. Politiikka ei ole konsensuksen hakemista, vaan “dissensuksen” ilmentämistä.

Päivällä perustettiin myös Opiskelijatoiminta Big Band. Perustamisbileet järjestettiin aurinkoisena piknikkinä Porthanian pihalla.

Torstaina jatkettiin kahvikeskusteluja yliopistosta, puhuttiin kriittisestä pedagogiikasta sekä markkinoista, valtiovallasta ja solidaarisuudesta yliopistossa.

Perjantaina on laajin ohjelma koko toimintaviikolla. Vielä ehtii osallistua!

Samaan aikaan toisaalla:

Tampereen toimintaviikko: sisäänmarssi, soppaa, paneeleita sekä päärakennuksen valtaus

Jyväskylän toimintaviikko: muutoksen tuulia ja kuulumisia

Lisää kuulumisia toimintaviikolta muualta Euroopassa: maanantai, tiistai