“Vaadimme johtosäännön valmistelun aloittamista alusta niin, ettei se perustu pelkästään pinnallisiin näkemyksiin yliopistohallinnosta vaan aitoihin opetuksen ja tutkimuksen tarpeisiin. Tämä vaatii kaikkien henkilökuntaryhmien ja opiskelijoiden tasapuolista osallistumista päätöksentekoon kaikissa hallinnollisissa elimissä.”
JOHTOSÄÄNTÖUUDISTUS ON ALOITETTAVA ALUSTA!
Konsistorin linjausta ohjaa eksplisiittisesti näkemys, jonka mukaan yliopiston menestyminen riippuu siitä, että dekaanit ja laitosjohtajat velvoitetaan tukemaan rehtoria yliopiston johtamisessa. Kyseenalaistamme tämän näkemyksen: Helsingin yliopisto on kansainvälisessäkin vertailussa menestynyt johtamisjärjestelmällä, joka perustuu siihen, että johtajat nauttivat alaistensa luottamusta ja ovat näiden demokraattisesti valitsemia. Myös monien kansainvälisten huippuyliopistojen akateeminen päätöksenteko perustuu pitkälti vahvoihin kollegiaalisiin rakenteisiin.
Emme näe syytä, miksi Helsingin yliopiston täytyisi siirtyä johtajavetoiseen malliin. Pikemminkin näkisimme tärkeänä syventää demokraattisia ja kollegiaalisia rakenteita kaikilla hallinnollisilla tasoilla. Kaikkien osapuolten osallistumista on parannettava ja kehitettävä niitä menetelmiä, joilla laitosjohtajat, dekaanit ja rehtori voivat nauttia kaikkien henkilökuntaryhmien ja opiskelijoiden luottamusta. Yliopisto on luonteeltaan tutkimukseen ja opetukseen perustuva kriittisen ajattelun yhteisö, johon ei sovi managerialistinen johtamismalli, joka on todettu jo yritysmaailmassakin vanhentuneeksi.
Marraskuun kokouksessa konsistori linjasi myös laitosrakenteen uudistusta. Tarkoituksena on vähentää laitosten määrää nykyisestä vajaasta sadasta noin 40:een yhdistämällä olemassa olevia laitoksia suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Pidämme konsistorin linjausta suurentaa laitosten kokoa vastuuttomana; ei ole kiistatonta empiiristä näyttöä siitä, että suurempien laitosten hallinto toimisi tehokkaammin. Lisäksi päätös näyttää perustuvan ainoastaan hallinnolliseen tehokkuuteen sen sijaan, että se pohjautuisi opetuksen ja tutkimuksen käytäntöihin ja tarpeisiin.
Ehdotus ei takaa aidon, kolmikantaiseen ja tasapuoliseen edustukseen perustuvan demokraattisen päätöksenteon toteutumista oppiainetasolla: ehdotuksen puitteissa toteutettavassa mallissa kaikilla oppiaineilla ja niiden sisäisillä ryhmillä ei välttämättä olisi edustusta laitoksen johdossa. Se ei myöskään takaa, että laitoksen johtajalla on riittävää asiantuntemusta oppiaineiden tutkimus- ja opetuskäytännöistä sekä -tarpeista.
Vaadimme johtosäännön valmistelun aloittamista alusta niin, ettei se perustu pelkästään pinnallisiin näkemyksiin yliopistohallinnosta vaan aitoihin opetuksen ja tutkimuksen tarpeisiin. Tämä vaatii kaikkien henkilökuntaryhmien ja opiskelijoiden tasapuolista osallistumista päätöksentekoon kaikissa hallinnollisissa elimissä.
Helsingin yliopiston hallintorakennuksessa 20.2.2009
Hallintorakennuksen valtaajat
Samanlainen siirtyminen ylhäältä johtamiseen ja vallan keskittämiseen on tekeillä Jyväskylässä. Laitosneuvostot lakkautettaisiin, tiedekuntaneuvostot pienenisivät, rehtori valitsisi dekaanit, dekaanit taas laitosjohtajat:
http://www.jylkkari.fi/arkisto/0902/pages/02.htm
http://www.jylkkari.fi/arkisto/0902/pages/03.htm
Ymmärsinkö oikein, että näitä vaatimuksia esittää 70-20 henkilön nimetön ja organisoitumaton ryhmä? Allekirjoituksena “valtaajat”.
Asiastahan on päättänyt Helsingin yliopiston konsistori eli demokraattisesti valittu kolmikantainen hallintoelin. Ja tiedekunnat ovat jo päättäneet laitosrakenteestaan.
Menkää ystävät pienet esittämään vaatimuksenne konsistorille. Aivan turha niitä on hallintovirkamiehille jaella, eivät he mitään päätä, eikä rehtorikaan voi konsistorin päätöstä alkaa kumoamaan. Mitä lakiin tulee, niin niitä vaatimuksia tukemaan kannattaisi vallata ministeriön tai eduskunnan tiloja, ei yliopiston hallintoharmailla ole lakiprosessin kanssa mitään tekemistä.
Nekkiselle:
Helsingin yliopiston johtosääntöuudistus liittyy kiinteästi yliopistolakiuudistukseen, ja se sisältää kenties vielä huolestuttavampia linjanvetoja kuin itse laki. Samantyyppisiä johtosäännön uudistuksia on jo tehty tai on odotettavissa myös muissa yliopistoissa. Lakia vastustavan adressin (http://opiskelijatoiminta.net/adressi/) takana seisoo jo lähes 4000 nimellään esiintyvää allekirjoittajaa. Lisäksi Helsingin yliopistossa tehdyn, pian julkistettavan kyselyn mukaan vain pieni osa yliopiston professoreista kannattaa lakiuudistusta, ja johtosäännön uudistusta vielä harvempi. Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto ovat niin ikään tehneet kriittisen kannanoton laista. Kyseessä ei siis ole pieni marginaali-ilmiö.
Kriittisiä ääniä sekä lakia että johtosääntöä kohtaan on esitetty lukuisilta tahoilta myös valmisteluprosessin aikana, mutta niitä ei ole otettu huomioon (ks. http://opiskelijatoiminta.net/medialle/tietoa-yliopistouudistuksesta/). Päätöksentekoa ei ole toteutettu riittävän demokraattisesti ja yliopistolaisten ääntä kuunnellen. Tämän vuoksi mielenosoitus, hallintorakennuksen valtaus ja muut vastaavat (osin symbolisetkin) eleet ovat tarpeellisia.
Iltaa,
Olen Nekkisen kanssa samaa mieltä, etenkin jos kyse on mandaatista, kenellä lupa ajaa ns. yliopiston yhteisiä asioita. Onko siellä valtauksessa ollut mukana yhtään virassa olevaa professoria?
Olen samaa mieltä Nekkisen kanssa myös siitä, ettei kannata ensimmäiseksi vallata omia tiloja, vaan todellakin puuttua yliopiston ulkopuoliseen tilaan. Mites Virkkusen ministeriö tai muu sellainen tila? Nythän Virkkunen yksinvaltiaan lailla kaavailee mitä ihmeellisempi uudistuksia mm. opiskelijavalintaan. Tällaisiin yksivaltiaiden toimintaan kannattaa puuttua, kuten ministerien Hyssälän ja Virkkusen.
Hyssäläkin vallanhimo nousi esiin lääkelaitoksen siirtojupakassa, kunnes kävi ilmi, että sitä varten tarvitaan laki. Itseään mummona mainostova ministeri taisi yrittää tehdä aihetta muistelmiinsa, mutta toisin kävi. Virkkunen on vakavampi tapaus monessa mielessä ja etenkin yliopistouudistuksessa, sillä hän palvelee Kataista (taannoinen HBL:n juttu), ei tiedettä.
Edustan itsekin HY:n akateemista henkilökuntaa. Onkohan vika siinä, etten ole keskustakampukselta, kun nämä argumentit eivät mene kritiikittä läpi, eikä Opiskelijatoiminnan omiin julistuksiin linkittäminen käy perusteluista.
Jos “johtosääntöuudistuksella” tarkoitetaan konsistorin periaatelinjauksia, niin nehän olivat tiedekunnissa ja laitoksissa lausunnoilla jo lokakuun alussa ennen konsistorin käsittelyä, ja niitä käsiteltiin täysin avoimesti useissa tapaamisissa. Linjaukset esiteltiin perusteellisesti myös avoimissa kampustilalisuuksissa jolloin niistä käytiin kriittistäkin keskustelua. Ainakin omalla kampuksellani läsnä oli paitsi rehtori ja uudistushankkeen johto, myös muita virkamiehiä ja dekaanikunta. Kuulijakunta koostui pääasiassa meistä henkilökunnan edustajista. Opiskelijoista paikalle oli vaivautunut lähinnä hallinnon opiskelijaedustajia, tietysti on sääli, ettei asia kiinnostanut opiskelijoita laajemmin silloin, kun olisi ollut oikea aika vaikuttaa. Googletuksen avulla selvisi, että HYY on kyllä ottanut linjauksiin kantaa, en tiedä olitteko tietoisia tästä vai onko koko tämä liike “herännyt” vasta myöhemmin?
Itse olen nähnyt noista linjauksista esitettävän eri versioita ja olen siinä käsityksessä että kampuksilla käyty keskustelu ja tiedekuntien kannanotot ovat vaikuttaneet sisältöön joissain kohdin merkittävälläkin tavalla. Mielestäni on käsittämätöntä, että muutamat keskustakampuksen professorit ja akatemiatutkijat ovat vasta nyt heränneet ja lähettelevät periaatelinjausten linkkiä edestakaisin aivan kuin se olisi nyt jotain uutta ja kauheaa ja lietsovat kummallisia pelkoja. Asiaa on valmisteltu avoimesti koko viime syksy, minkäs sille voi jos osa väestä siellä on niin käpertynyt itseensä, ettei ilmeisesti lue esim. talon intranetiä lainkaan!! Tämä tekee koko ilmiöstä muiden kampusten näkökulmasta jossain määrin naurettavan.
Johtosäännöstä vielä pari sanaa, senhän tulee vahvistamaan yliopiston uusi hallitus. Lakiluonnokseen tutustumalla selviää, että tällä uudella hallituksella tulee olemaan valtavan raskas, jopa henkilökohtainen vastuu yliopiston taloudesta. Tietenkin valmistelutyötä tehdään jo nyt, on merkillinen vaatimus, että se tulisi aloittaa vasta sitten, kun laki tulee voimaan. On myös päivänselvää, että jos täällä laadittaisiin teidän toiveidenne mukaan jokin kukkaisjohtosääntö, jonka mukaan yliopistosta tulisi yksi iso demokraattinen ja autonominen kommuuni, niin uusi hallitus pyyhkisi sillä välittömästi takapuolensa ja vaatisi uuden valmistelun. Eivät hallituksen jäsenet voi ottaa harteilleen sellaista vastuuta, minkä uusi laki asettaa, ellei koko organisaatio hallituksen alapuolella ole myös selkeästi vastuunkantokykyinen. Yksikään järkevä ihminen ei muuten tule hallitusvastuuseen, ei yliopiston ulkopuolelta mutta ei kyllä sisältäkään. Tämä on minun käsitykseni mukaan fakta, joka on vain hyväksyttävä, jos haluamme irti tilivirastoasemasta.
Joka tapauksessa konsistori on periaatelinjauksista ja laitosrakenneuudistuksesta päättänyt ja sillä hyvä. Demokratiassa täytyy hyväksyä myös se, että päätökset eivät aina mene oman mielen mukaan. Puhukaa konsistorille jos sen elimen päätös niin kirvelee.
Mitä lakiin tulee, totta kai professoriliitto ja tieteentekijöiden liitto ovat antaneet kriittisen kannanoton, heidän tehtävänsähän on puolustaa meidän etujamme, ja toivottavasti siinä onnistutaan. Itse haluaisin säilyttää virat, mutta muilta osin en vastusta lakia, eivätkä kyseiset liitotkaan. Ne eivät “Opiskelijatoiminnan” kanssa tule liittoutumaan. Yliopiston sisällä tehtyjen hatarien gallupien perusteella on vaikea argumentoida, jos vastausprosentti on n. 50% (vai oliko se alle?) ja lisäksi ei ole tiedossa, kuinka moni vastanneista on edes perehtynyt lakiin ja kuinka moni vastustaa tietämättömyyden perusteella. Minusta myös vaikuttaa vaatimustenne perusteella, että te ette hyväksyisi myöskään nykyistä yliopistolakia tai nykyistä hallintojohtosääntöä (kovin moni opiskelija ei taida muuten olla tutustunut siihen ja vielä harvempi varmaan ymmärtää sisällön).
On hivenen kummallista lähteä siitä olettamuksesta, että lakia tai uutta johtosääntöä vastustavat opiskelijat, professorit tai muut eivät olisi perehtyneet niihin. Tämä edustaa minusta samaa asennetta, jota uusi laki ja johtosääntökin edustavat – että yliopistolaiset eivät olisi kykeneviä päättämään omista asioistaan.
Herääminen on kieltämättä tapahtunut myöhään. On kuitenkin lähinnä halventavaa vetää siitä johtopäätös, että vastustajat olisivat olleet vain itseensä käpertyneitä. Esimerkiksi tiedekuntaneuvostojen jäseniltä ja jopa laitosten johtajilta on kuulunut, ettei esitettyä kritiikkiä ole otettu riittävän vakavasti – keskustelu ei ole ollut likimainkaan niin avointa kuin olisi suotavaa. Opiskelijatoiminnan sivuille kootut lausunnot ovat suoria lainauksia eri tahojen kannanotoista; sikäli en ymmärrä, miksi niiden uskottavuutta mielestäsi vähentää, että ne ovat näillä sivuilla.
Vaikka johtosääntöön ja lakiin olisi epäilemättä pitänyt puuttua ponnekkaammin valmisteluvaiheessa, vastustus on eri yliopistoissa tällä hetkellä siinä määrin laajaa, ettei mielestäni kaikkea voi vierittää sen niskoille, etteivät ihmiset seuraisi tiedotuskanavia.
Gallupin tulokset ovat toki vain suuntaa-antavia. Joka tapauksessa ne näyttävät, ettei professorikunnasta kovin innokkaasti ole lähdetty uutta lakia ja johtosääntöä puolustamaan. Gallupin vilpitön tarkoitus oli selvittää, onko Wilhelmssonin puheissa “laajasta kannatuksesta” perää. Mikäli gallupin tulokset haluaa kyseenalaistaa, olisi vähintäänkin asiallista esittää päinvastaisia tuloksia – spekulointi vastanneiden tietämättömyydestä ei ole mikään argumentti, eikä noin sivumennen sanoen edusta kovin demokraattista ajattelutapaa.
Juho: Kuvaamasi kaltaista asennetta yliopistolaisten kykenemättömyydestä päättämään omista asioistaan on kyllä ollut joissain yliopistolain taustalla olevissa ryhmissä. Yliopistojen hallinnon tehottomuus ja kykenemättömyys viedä tehtyjä päätöksiä täytäntöön ovat olleet jo pitkään tunnustettuja ongelmia niin yliopistoissa kuin niiden ulkopuolellakin. Kun yliopistot eivät saaneet itse tehtyä asialle riittävästi, vaikka aikaa oli riittämiin, tulkitsivat tietyt tahot, että syy oli nimenomaan yliopistolaisten kykenemättömyydessä päätöksentekoon.
Sen sijaan johtosäännön taustalta ei vastaavaa asennetta löydy samassa määrin. Keskeiset linjaukset ovat oikeastaan seurausta kahdesta periaatteesta: siitä, että vallan ja vastuun tulisi olla samoissa käsissä, sekä siitä, että yliopistosta on tulossa yksi oikeushenkilö. Käsittääkseni kukaan ei ole pystynyt esittämään toimivaa vallan- ja vastuunjakoa tilanteeseen, jossa oikeushenkilön sisällä olisi merkittävää valtaa käyttäviä toimielimiä (esimerkiksi tiedekuntaneuvosto tai dekaani), jotka eivät kuitenkaan toimi oikeushenkilön ylimpien toimielinten (käytännössä kollegio, hallitus ja rehtori) alaisuudessa. Niinpä valta onkin jouduttu antamaan tahoille, jotka ovat vastuussa ylemmilleen.
Ylipäänsä ajatus keskushallinnosta riippumattomasta “osastotason” demokratiasta yhden oikeushenkilön sisällä alkaa tuntua absurdilta, kun asiaa miettii vähänkin enemmän. Jos laitoksille tai tiedekunnille halutaan antaa keskushallinnosta riippumatonta päätösvaltaa, tulee niistä tehdä erillisiä oikeushenkilöitä. Niinhän esimerkiksi järjestöissä, valtion ja kuntien välillä, kirkossa ja yritysmaailmassa toimitaan.
Nykyisen kaltainen laitos- ja tiedekuntatason demokratia olisi ehkä mahdollista säilyttää yhden oikeushenkilön sisällä, jos yliopisto kahlitsisi johtosäännössä alempien tasojen päätöksentekijöiden kädet samaan tapaan kuin valtio on nykyään kahlinnut tilivirastoina toimivien yliopistojen kädet. Minun mielikuvitukseni kuitenkin loppuu siihen, kun pitäisi keksiä, millainen hallintomalli tuosta käytännössä tulisi ja millaista valtaa laitos- ja tiedekuntatasoille tosiasiallisesti jäisi.
Hei vaa,
Saahan sitä mielipiteensä esittää. Ei mielipide tai käsitys tarvitse tuekseen mitään evidenssiä. Voihan niin toivoa, ja toki evindenssiäkin saa olla mukana. Täällä on muutenkin niin vähän mielipiteitä että ihan pelottaa. Kapinaliike yrittää tarttua nyt muutamiin rehtorin taitamattomasti asetettamiin sanoihin, kuten pienet lapset tapaavat tehdä.
Kysely professoreille oli kuin akateeminen myrsky shampajalasissa. Nämä eivät tule muuta tekemään kuin istumaan virassaan. Henkilökohtainen osanotto jää hautajaissaaton kaltaiseksi hiljalleen oloksi: vai jääkö?
Saa tietysti esittää, mutta saa siihen myös vastata. Keskustelu ja kritiikki on toki hyväksi kaikkien ja kaiken kannalta, myös tulevien toimenpiteiden ja julkilausumien suunnittelun.
Se, mitä rehtori mahdollisesti on väittänyt tai sanonut lain kannatuksesta, on ainakin minusta periaatteessa sivuseikka. Olennaisinta lienee yksinkertaisesti selvittää, kuinka suurta kannatusta lakiuudistus ja uusi johtosääntö loppujen lopuksi nauttivat yliopisto(i)ssa. Jos vastustus osoittautuu suuremmaksi kuin kannatus, sen saattaisi kuvitella olevan syy tehdä jotain asialle.
Kun aikuisista, tasaveroisista ihmisistä on kyse, niin pikkulapsista en lähtisi puhumaan puolin enkä toisin, jos halutaan pysyä asiallisella tasolla.
Ehdotan, että mikäli keskustelua vielä jatketaan, niin perustakaa foorumille ketju sitä varten ja jatkakaa siellä, koska foorumi on olemassa juuri sitä varten. :) Nämä kommenttisivut kun eivät näy niin hyvin kaikkialle.
Miksi siirtyisimme foorumille, kun teksti, jota kommentoimme, on täällä? Eikö näitä julistuksia ole hyvä kommentoida siinä yhteydessä, kun en on julkaistu? En ole nähnyt ainakaan foorumilla, että tämä ylläoleva aivopieru olisi ollut kommentoitavana.
Jounin kirjoituksen allekirjoitan täysin, ilmeisesti tässäkin liikkeessä on sittenkin mukana myös niitä, jotka ymmärtävät hallinnollisia realiteetteja eivätkä vain toistele demokratiaa ja autonomiaa mantrana. Hyvä niin.
Juho kirjoittaa: “Se, mitä rehtori mahdollisesti on väittänyt tai sanonut lain kannatuksesta, on ainakin minusta periaatteessa sivuseikka.”
Mielestäni ei vaikuta, että tämä on sivuseikka, kun olette joka käänteessä toistelleet, vieläpä virheellisesti, Wilhelmssonin sanoja (hänhän todella ei ole sanonut, että laki nauttisi laajaa kannatusta).
Miksi tähän asiaan herääminen sitten on tapahtunut myöhään juuri keskustakampuksella? Minusta tuntuu oudolta, että tässä liikkeessä nyt kohkaavat ovat koko syksyn ignoroineet kaikki asiaa koskeneet viestit (eikö henkilökunta todella lue sitä Almaa?). Nyt vasta, kun muutos on realisoitumassa, herätään huutamaan että meille ei ole kerrottu mitään. Täällä puhutaan “tietotyöläisten” liikkeestä, mutta silti tietoa ei ole osattu vastaanottaa ja hakea ajoissa, vaikka sitä on ollut tarjolla. Miksi?
Wilhelmsson tosiaan ei ole sanonut, että laki nauttisi laajaa kannatusta, vaan vain kannatusta. Tämä on korjattu esim. asiasta laadittuihin Opiskelijatoiminnan tiedotteisiin. En toki voi puhua kaikkien puolesta, mutta itse en pidä tätä lausuntoa minään kaikkein olennaisimpana asiana (vaikkakin toki merkittävänä alaviitteenä), enkä tiedä miksi siihen pitäisi keskustelun kummankaan osapuolen tarttua liikaa, kun käsiteltävänä on ihan oikeitakin asioita. Myös jos tutkit Opiskelijatoiminnan kannanottoja, niin huomaat että olemme puhuneet paljon muustakin kuin Wilhelmssonin lausunnosta. “Joka käänteessä” ei siis ehkä ihan vastaa todellisuutta.
Tässä voi tietysti syytellä loputtomiin tyylillä “Miksette kertoneet – Miksette itse selvittäneet”, mutta se on minusta vain itse asian väistämistä. Kysymys on kuitenkin loppujen lopuksi siitä, millainen suunniteltu hallinnonuudistus on ja millaista kritiikkiä sitä kohtaan esitetään, vaikka myös valmisteluprosessin ongelmista täytyy voida puhua. Itse olen sitä mieltä, että näin merkittävien muutosten kohdalla tiedotuksen tulisi olla korostetun avointa ja laajaa, enkä pysty näkemään, että näin monen fiksun (myös yliopiston hallintoelimissä mukana olevan) ihmisen pimentoon ja kuuntelematta jäämisen kokemus voisi johtua vain siitä, etteivät he itse osaisi hakea tietoa. Yleensä ei ole kauhean hyvä argumentti syytellä vastapuolta tyhmäksi ja kykenemättömäksi, vaikka hän olisikin eri mieltä.
Mutta olen samaa mieltä Mikon kanssa, että tätä keskustelua kannattaa jatkaa foorumilla, jos sitä katsotaan mielekkääksi jatkaa. Ylläolevan tekstin voi kyllä toki postata sinne.