“Kamppailu yliopistouudistuksesta ei ole mikään marginaalinen kamppailu. Aikamme suurimpia poliittisia kysymyksiä on, kuinka vapaana tapahtuvaa tiedon tuottamista, sen tuottajia ja sen levittämistä valvotaan ja hyödynnetään.”
“Jos haluamme pysäyttää uuden yliopistolain, meidän on aloitettava lakon organisointi. Yliopistolakia ja muita uudistuksia kritisoineiden tahojen ja järjestöjen on aika valita jatketaanko loputonta valitusta vai toimitaanko kerrankin. Lisäksi ehdotamme yhteisen valtakunnallisen mielenosoituspäivän järjestämistä perjantaina 13. maaliskuuta.”
“Ajaessaan uudistusta läpi meidän yliopistossamme, rehtori Thomas Wilhelmsson ja kansleri Ilkka Niiniluoto toimivat tietoisesti opiskelijoiden, tutkijoiden ja henkilökunnan tahtoa vastaan. Toivotamme heidät ulos yliopistolta!”
Tämä puhe pidettiin lyhennetyssä muodossa Helsingissä 19.2.2009 järjestämässämme “Yliopistouudistus uusiksi” -mielenosoituksessa.
Hallitus jättää huomenna eduskunnalle esityksen uudesta yliopistolaista. Tänään me näytämme mitä mieltä tästä lakiehdotuksesta olemme. Kaikkien lausuntokierrosten jälkeen niissä esitetty kritiikki on nykyisessä lakiluonnoksessa jätetty lähes täysin huomiotta. Eduskunnan on tarkoitus päättää laista kevään aikana. Monet eri tahot ovat kritisoineet lakia jo pitkään, mutta lausunnoilla ei ole ollut lain sisältöön mitään vaikutusta, kuten yliopistohenkilökunnan liitot ovat todenneet.
Me järjestimme muutamia viikkoja sitten yleiskokouksen ja kuulemistilaisuuden, joissa keskusteltiin laista ja tavasta, jolla sitä on viety läpi. Meidän mielipiteemme on selvä. Toisin kuin rehtorimme on väittänyt, me emme kannata tätä lakia. Päinvastoin: me vaadimme, että se pysäytetään.
Haluamme uudistaa yliopistoa lähtemällä liikkeelle niistä ongelmista ja tarpeista, joita itse yliopistolla kohtaamme. Tämä laki ei tule tarjoamaan mitään ratkaisuja nyky-yliopiston ongelmiin. Päinvastoin, se vain lisää yliopiston ulkoista ja sisäistä kontrollia. Se vahvistaa yliopiston sisäisiä hierarkioita ja heikentää opiskelijoiden vaikutusvaltaa. Se merkitsee mitä todennäköisemmin rajoituksia siihen, mitä voimme tutkia ja miten voimme tietoa käyttää. Se on ensiaskel kohti maksullista yliopistoa. Kaikista näistä syistä me sanomme tälle laille EI.
Laki on osa laajempaa projektia yliopistojen uudistamiseksi, joka on meneillään myös muualla Euroopassa. Mistä tässä uudistustarpeessa on kyse?
Kyse on ennen kaikkea siitä, että tietokapitalismissa voiton tärkein lähde on tieto. Siksi nykyisin puhutaan elinikäisestä oppimisesta, joka halutaan ulottaa jokaiseen työntekijään. Siksi jokaiselta opiskelijalta ja tutkijalta aletaan odottaa välitöntä tuottavuutta tässä ja nyt. Sen takia opiskelijoiden on työskenneltävä ja työntekijöiden opiskeltava. Koska tieto on luonteeltaan yhteistä ja helposti jaettavissa, jotta tiedosta voidaan tehdä kaupallista ja sillä voidaan tehdä voittoa, on tieto yksityistettävä ja erotettava tuottajastaan.
Me opiskelijat emme ole mikään marginaalinen ryhmä. Talouden kannalta olemme yksi tuottavimmista työvoiman osista. Olemme tiedon tuottajia, joustavaa, luovaa, osaavaa ja kielitaitoista työvoimaa. Meidän kykymme itsenäiseen tiedon luomiseen ja käsittelyyn ovat juuri niitä ominaisuuksia, joita nykyaikaisessa tuotannossa eniten tarvitaan. Kuitenkin jotta niitä voidaan käyttää elinkeinoelämän päämääriin, on nämä kyvyt ja elämämuodot käännettävä ympäri ja sidottava paikalleen.
Kamppailu yliopistouudistuksesta ei myöskään ole mikään marginaalinen kamppailu. Aikamme suurimpia poliittisia kysymyksiä on, kuinka vapaana tapahtuvaa tiedon tuottamista, sen tuottajia ja sen levittämistä valvotaan ja hyödynnetään. Aikamme suurimpia poliittisia haasteita on, millaisia demokratian muotoja voimme luoda tietoyhteiskunnalle. Yliopisto on yksi konkreettinen paikka, jossa tietoyhteiskunnan demokratiasta kamppaillaan.
Me vastustamme yliopiston alistamista markkinalogiikalle ja mielivaltaiselle byrokratialle. Emme kuitenkaan ole puolustamassa mitään myyttistä sivistysyliopistoa. Myös aiempi kansallinen ”sivistysyliopisto” tiukkoine hierarkioineen perustui lähes opiskelijoiden omien toiveiden, tarpeiden ja kokemusten halveksunnalle. 1960- ja 1970-luvun opiskelijaliikkeet hyökkäsivät juuri tätä hierarkkista mallia vastaan. Silloin opiskelijaliikkeiden saavuttamat vapauden tilat pyritään nyt ottamaan haltuun uusilla kontrollin mekanismeilla.
Opiskeluun ja työhön sovelletaan uusia, absurdeja mittausjärjestelmiä. Opiskelua pyritään tehostamaan, opiskeluaikoja halutaan lyhentää. Tämä ei suinkaan paranna ja syvennä oppimista vaan häiritsee ja estää sitä.
Me olemme kyllästyneitä yrityksiin rakentaa tarpeetonta hierarkiaa opiskelijoiden, tutkijoiden ja henkilökunnan välille ja sisälle. Meidät halutaan laittaa kilpailemaan keskenämme ja valvomaan toinen toisiamme suuren yliopistosuunnitelman toteutumiseksi. Voitte pitää pisteytyksenne ja arviointilomakkeenne! Me emme lähde siihen mukaan!
Yliopistolaisten syvenevä erottelu estää vuorovaikutusta erilaisten näkemysten välillä. Nimenomaan vuorovaikutus ja keskustelu ovat kuitenkin avaimia uuden löytämiseen. Uusi yliopistolaki heikentää entisestään yhteisöllistä tutkimista ja tiedon tuottamista.
Me vastustamme nykyistä yliopistouudistusta, koska haluamme lisää valtaa päättää itse siitä, miten opiskella ja miten tutkia, miten elää. Emme kaipaa käskyjä, emme mekaanista suorittamista, emmekä valmiiksi suunniteltua ja aikataulutettua tulevaisuutta!
Me haluamme enemmän tukea opiskelijoille ja muille prekaareille. Asumisen kalleus ja korkeat elinkustannukset pakottavat meitä ottamaan lainaa, venyttämään opintoja ja raatamaan huonosti palkatuissa paskaduuneissa. Työllistymisen toivossa opiskelijan on kerättävä innokkaasti CV-merkintöjä ja tehtävä palkattomia harjoitteluja toisensa perään.
Opintojen venyttämisestä on samaan aikaan tehty jonkinlainen rikos, josta rangaistaan sarjassa etenevin nöyryytyksin. Ehkä tämän ristiriitaisen politiikan tavoitteena on kasvattaa jonoja YTHS:n psykologeille. Meille yliopistolla vetelehtimisellä, vakituisen palkkatyön välttelyllä – jos sellaista nyt olisi edes saatavilla – on silti vapauden ja vastarinnan merkitys.
Meidän ongelmamme ovatkin suurelta osin samoja kuin kenellä tahansa kaupungissamme elävällä prekaarilla. Asunnon löytämisen vaikeudet ja asumisen kalleus sekä joukkoliikenteen ja julkisten palveluiden heikennykset koskettavat yhtä lailla opiskelijaa, kotiäitiä ja pätkätyöläistä. Siksi tämän liikkeen tavoitteena tulee olla nimenomaan yliopiston avautuminen muuhun yhteiskuntaan, jonka osa olemme joka tapauksessa, löytämällä uusia tapoja luoda vapaita ja demokraattisia tiloja, jotka kykenevät vastustamaan nykyisiä kapitalistisen haltuunoton tapoja.
Me vaadimme lisää tukea prekaareille, vähemmän tukea pankeille ja suuryrityksille. Me emme tule suostumaan mihinkään lamatalkoisiin. Talouskasvun aikana rikkautta jaetaan rikkaille, taantuman aikana tappiot halutaan sosialisoida. Me yhdymme muualla Euroopassa nostettuun iskulauseeseen “Me emme aio maksaa teidän kriisiänne!”
Yliopistolain ajajat puhuvat paljon autonomiasta. Meidän autonomiamme on jotain aivan muuta.
Hallituksen lakiesityksensä perusteluissa käyttämä termi “yliopiston autonomia” on vain ohjattua vapautta, pakotettua itsenäisyyttä. Laki mahdollistaa pikkutarkan puuttumisen opiskelijan, tutkijan ja opettajan elämään. Se erottelee ja eristää nämä kolme tiedon luomisen ja jakamisen hahmoa toisistaan.
Meille autonomia tarkoittaa yliopistolaisten autonomiaa: opiskelijoiden ja muiden yliopistolaisten yhteistä kamppailua. Autonomia tarkoittaa erojen esille tuomista, eristämisen purkamista, hiljaisuudesta luopumista. Se tapahtuu melun ja mekkaloinnin kautta, kuten aina ennenkin yliopiston historiassa. Ei ole mitään yliopiston autonomiaa jota puolustaa – meidän on ensin luotava tätä autonomiaa. Samalla tavalla kuin tähänkin asti olemme tehneet: toimimalla yhdessä, delegoimatta valtaa edustajille tai etujärjestöille, edustamalla itse itseämme.
Mikäli yliopistossa on jotain puolustettavaa, niin se liittyy suoraan elämäämme: tänään olemme koolla puolustaaksemme tiedon tuottajien itsenäisyyttä ja omaa elämänhallintaa – niin lainsäädännöllisiä kuin muitakin ulkoapäin päällemme asetettavia haltuunottopyrkimyksiä vastaan.
Tässä kamppailussa ei ole kyse vain yliopistoinstituution tulevaisuudesta. Kysymys on siitä, mihin suuntaan tietoyhteiskuntaamme ollaan kehittämässä. Yliopisto on yksi niistä paikoista, joissa kamppaillaan tietoyhteiskunnan demokratian muodoista, toisin sanoen siitä, millaista on tietoyhteiskunnan työ, ketkä kontrolloivat sen työvälineitä, millaiset suhteet työntekijöillä on toisiinsa ja millaisia oikeuksia heillä on. Demokratiaa rakennetaan vain yhteisellä toiminnalla, ei virkamiespäätöksillä.
Meidän on organisoiduttava yhdessä. On luotava yliopistolle tilaa ja aikaa keskustelulle siitä millaista opetusta ja oppimista, tutkimusta ja poliittista osallistumista haluamme. Tämä on ainoa tapa alkaa luoda todellista vaihtoehtoa hallituksen ja yliopistoeliitin ajamalle yliopistouudistukselle. Ajaessaan uudistusta läpi meidän yliopistossamme, rehtori Thomas Wilhelmsson ja kansleri Ilkka Niiniluoto toimivat tietoisesti opiskelijoiden, tutkijoiden ja henkilökunnan tahtoa vastaan. Toivotamme heidät ulos yliopistolta! Yliopisto olemme me!
Kun osoitamme tänään mieltämme, emme ole yksin. Opiskelijat ja tutkijat ovat organisoineet mielenosoituksia myös Joensuussa, Tampereella ja Turussa. Oulussa järjestetään samanaikaisesti yliopistolaisten yleiskokous.
Me olemme toimineet alusta lähtien itsenäisesti, ylioppilaskunnista tai niiden hampaattomasta kattojärjestöstä riippumatta. Myöskään henkilökunnan etujärjestöt eivät ole vielä toistaiseksi mobilisoineet vastarintaa yliopistouudistukselle. Me emme aio jatkossakaan jäädä odottamaan sitä hetkeä, jolloin nämä tahot päättävät liittyä kamppailuun, me aiomme toimia oman aikataulumme mukaisesti.
Jos haluamme pysäyttää uuden yliopistolain, meidän on aloitettava lakon organisointi. Yliopistolakia ja muita uudistuksia kritisoineiden tahojen ja järjestöjen on aika valita jatketaanko loputonta valitusta vai toimitaanko kerrankin.
Lisäksi ehdotamme yhteisen valtakunnallisen mielenosoituspäivän järjestämistä perjantaina 13. maaliskuuta. Perjantai 13. päivä on erittäin osuva päivämäärä, koska uusi yliopistolaki on painajaismaisen surkea – mutta myös siksi, että me voimme tuottaa lakia ajaville tahoille painajaisia. Kutsumme mukaan kaikkia yliopistolaisia ympäri maata. Yhdessä voimme voittaa!
YLIOPISTOUUDISTUS UUSIKSI!
YLIOPISTOLAKKO – AIVAN PAKKO!
13.3. – PAINAJAINEN ARKADIANMÄELLÄ
Opiskelijatoiminta
www.opiskelijatoiminta.net
0 Responses
Stay in touch with the conversation, subscribe to the RSS feed for comments on this post.