Yleiskokouksen puheenvuoroja

5 Responses

Stay in touch with the conversation, subscribe to the RSS feed for comments on this post.

1. Uudenmaan tohtori says

   Iltaa,

   Olo on tällä hetkellä aika masentunut. Sain arvioijien kommentit eräästä hakemuksesta, joka ei menestynyt eräällä foorumilla mutta menestyi sitten toisaalla. Onneksi näin päin.

   Palautteet voivat olla aika rasittavia. Toisen arvioijan mielestä ei hankkeessani ollut kovin paljon julkaisuja, vaikka antoi 10 pistettä ideasta. Kyllä se ahdistaa, kun ei tiedä mikä on riittävästi.

   Liekö sama idea yliopistouudistuksessakin, ei oikein tiedetä mitä haetaan?

   Paloin loppuun tai sairastuin masennukseen oman väitökseni jälkeen ja meni pari vuotta että pystyin kirjoittamaan edes suomeksi jotain. Lähinnä pystyin istumaan tuolissa. Sitten joku arvioija näkee CV:stä, että eipä ole syntynyt tulosta tuolla välillä: toisaalta ilmiölle on syy olemassa, mutta eihän arvioija tätä tiedä jos tästä ei CV:hen laita mitään.

   Mutta semmosta se elämä voi olla, ei ikinä tiedä mikä onni se seuraavan kulman takana odottaa. Jonkun mielestä ei ole riittävästi ja toisen mielestä on. Painotetaanko nykyistä ajatusta vai menneisyyden painolastia? Näyttäisi siltä, että jälkimmäinen käsitys on vallalla, mikä on sinällään ongelmallista, että se suosii toistoa. Siksi kansakuntamme ja maailma on lamassakin, toiston tai pikemminkin toistamispakon takia.

   Uusi yliopistolainsäädäntö muistuttaa hieman Greater Helsinki 2050 visiota, jossa kaupunkialue koostuu Suomenlahden rannikkoseudusta, Pietareineen, Tallinnoineen ja ulottuu Tukholmaan asti. Päättäjät lentelevät paikkojen välillä ja pyörittävät tulevaa ikiliikkujadynamoa. Tässä visiossa Helsingin yliopistolla on joku sija, mutta onko muilla maamme yliopistoilla enää mitään virkaa?

   Helmikuu 4, 2009, 20:38 Reply
2. Uudenmaan tohtori says

   Hätkähdyttävää huomenta,

   Oletteko muuten panneet merkille sitä, että presidentti Halonen käyttää puheessaan usein hätkähtää sanaa. Eilen Halonen ei tainut edes hätkähtää kun totesi, että kansamme voi tulevaisuudessa jakautua kahtia.

   Tämä hätkähdys ei ole mitenkään uutta valtakuntamme itsenäisyyden aikana. Verovaroilla elävät virkamiehet varoittavat aina kansan jakautumisesta kahtia, sillä sehän on jo jakautunut lainsäädännöllisin keinoin. Nykyään kyse on poliittisesta jargonista ja retoiikasta, millä vain todetaan tilanne, ja jottei huono omatunto painaisi herkuttelun lomassa, kansan eri arvoituminen tapahtuu aina tulevaisuudessa.

   Laki on virkamiehen omantunnon oikeutuksen perusta. Kun tavoitteet laitetaan tarkoituksella lakiin epämääräisiksi, niin voi omasta mielestään palvella ihmiskuntaa tekemällä hirmutekoja.

   Millaiset ovat muuten kanslerin ja rehtorin palkat tänä päivänä? Pitäisikö niistä ihan hätkähtää? Montako työtöntä maisteria tai tohtoria työllistettäisiin heidän yhden kuukauden palkalla? Ettei kyse ole vain tuhlailusta ja kansakunnan voimavarojen haaskuusta?

   Helmikuu 5, 2009, 7:02 Reply
3. Uudenmaan tohtori says

   Hyväveli-kollegionaalista päivää,

   On se hyvä, että välillä on huono kielitaito ja sitä voi masentua ihan turhasta. Tutkimushakemukseni sai arvioijilta maksimipistemäärät, mutta ei silti tullut hyväkstytyksi?

   Mitä hemulia? Käyttääkö Helsingin yliopisto kansainvälisistä referee-tarkastusta siinä mielessä väärin, että kun isolle joukolle hakemuksia annetaan täydet pisteet, tämä hyväveli-järjestelmä saa oikeuden “jakaa” rahat toivomilleen hankkeille: ns. suosikkihankkeille.

   Sehän on mukavaa kun on suosikki, mutta jos et satu olemaan, ja vaikka hakemuksesi on yhtä hyvä kuin muidenkin, et pääse leivän syrjään kiinni.

   Saatana että minua riepoo. Tämä olisi nyt sellaisen asia, mikä on selvitettävä. Eihän Suomessakaan ollut korrupiota ennen viime vuotta, mutta meillä on ns. maan tapoja hoidella asioita (esimerkiksi vaalirahasotku). Tämä yliopiston sisäinen rahanjakopolitiikka taitaa ollakin akateeminen norsuuluutornin vaalirahasotku, mihin edes poliitikot eivät pysty puuttumaan?

   Häh, vai senkö takia näitä yliopiston ulkopuolisia viskaaleja halutaan päättämään asioista.

   Kohtahan tässä on ruvettava hankkimaan voitelurahaa, vai sanotaanko niitä edustuskuluiksi, millä liike-elämän tyypit lahjotaan omille hankkeille myötämielisiksi (vai mikä sana se tähän nyt sivistyneesti ottaen tulisi olla)?

   Helmikuu 5, 2009, 12:48 Reply
4. Uudenmaan tohtori says

   Hei vaa,

   Oma seikkailuni täällä akateemisessa kapinaliikkeessä alkaa olla päätöksessään ja on yhteenvedon aika. Tajusin eilen sen, mistä tässä yliopistomaailmassa onkaan kyse: vallasta, siittämisestä ja feminismistä.

   Jo edesmennyt tiedemaailman suurmies kertoi oman näkemyksensä(akateemisesta) perisynnistä. Tämä maailma on perinteisesti ollut yhden uroksen johtama laitos, jolla on ollut valta siittää kaikki laitoksen naiset. Siittäminen ei tässä tarkoita sukupuoliyhteyttä, vaan laajemmin uroksen tapaa hankkia ja välittää tietoa. Tälle ilmiölle vastavoimaksi syntyi akateeminen feminismi, miten päästä pois uroksen yksipuolisesta hengenviljelyn piiristä?

   Ratkaisun tarjosivat naisten synnyttämät pojat. He ottivat vallan itselleen, ja tappoivat johtavan uroksen.

   Tämä oli akateemisten poikain perisynti. Sen seurauksena he jakoivat myös naiset keskenään. Ja jälleen kerran feminismi ryhtyi nostamaan päätään. Siirryttiin johtavan uroksen maailmasta poikain demokraattiseen tapaan siittää naiset.

   Aika on vekkuli ilmiö, ja historia yrittää aina vain toistaa itseään, jotta parempi ratkaisu löytyisi. Vanhaa on kirjaimellisesti vallattu jälleen ja sitä yritetään vallata vielä tulevaisuudessa. Itse hoksasin sen, että tällainen toiminta ajaa vain turhautumiseen ja kuolemanvakavuuteen.

   Nyt jo vähän naurattaakin. Pärjäilkäähän ja ennen kaikkea, puuttukaa tähän akateemisen maailman näennäisdemokraattiseen rahanjakotapaan. Muuten teillä on parin kymmenen vuoden kuluttua melkoinen häpeä käsiteltävänä.

   Tämän hetkisten johtavien urosten perisynti ei häviä minnekään.

   Helmikuu 6, 2009, 8:10 Reply
5. Uudenmaan tohtori says

   Hei Yliopistoväki

   Minustakin tuli maatalousyrittäjä tällä viikolla, kun apurahan saajat pistettiin maatalousyrittäjien eläkekassaan. Kun tiedustelin, miksi moinen käytäntö, vastattiin että viljelyä se tämä tutkijan työkin on.

   Ilmeisesti maailmassa on kahdenlaisia vertauskuvia: toiset ovat kasvimaailmasta ja toiset eläinmaailmasta. Kasvit pölyttävät ja eläimet siittävät.

   Minua vähän hävettää edelliset kirjoitukseni sen suhteen, kun en hoksannut tätä ilmiön kahtiajakautuneisuutta maailmassamme. On oltava tietoisuutta kumpaa vertauskuvallista muotoa käytetään ja kirjoittelun väheisyydestä johtuen päättelin, että akateemiseen kuvioon ei sopine siittäminen.

   Pahoittelen tietämättömyyttäni ilmiön suhteen ja etenkin jos olen järkyttänyt kielenkäytölläni. Mutta sellaista se poliittinen satiiri on, minkä kohteeksi eduskunnan puhemieskin taannoin joutui.

   Häpeä on hieno tunne, mutta jotenkin se olisi osattava nimetä. Akateeminen yhteisö, kuten vallankäytön ylimystö taitaa sietää häpeää huonosti: kirjoituksillani olen koettanut hieman sitä tavoitella, ja ehkä onnistuin tehtävässä loistavasti siinä mielessä, ettei juuri kukaan, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, ryhtynyt kommentoimaan tekstejäni.

   Tehty mikä tehty, mutta se on asia minkä kanssa joutuu elämään. Tuli tuosta kapinamielenosoituksesta se vielä mieleen, että onkohan seurauksena kohta yliaktiivuus eli tehdään liikaa asioiden eteen? Loppuunpalaminen voi opettaa ainakin sitä, että hävettää vitusti kun ei pysty hoitamaan enää niitä hommia mitä oli tarkoitus tehdä. Näyttäisi vähän siltä, että yliopiston johto ja eduskunnan enemmistö ovat päättäneet suunnasta. Mitä kovempaa vastusta tarjoaa sitä kovempi vastavoima. Ja sen kovempi häpeä jos saa kuvainnollisesti turpaansa.

   Eihän sitä tiedä, josko jääkiekon eurooppaliiga-kaavailut ovat jo käynnissä yliopistomaailmassakin ja kohta Euroopan takamaille Suomeen kaavaillaan vain yhtä yliopistoa. Tämä yliopistolain uudistus on vain ikävä välivaihe, jolla ajatetaan periferia-yliopistot konkurssiin.

   Pärjäilkäähän

   Helmikuu 8, 2009, 20:45 Reply