Helsingin yliopiston hallinto on järjestänyt yliopistolaisille tämän lukuvuoden aikana kuulemistilaisuuksia…jo tehdyistä päätöksistä.
Nyt rehtorimme väittää (HS 31.1.2009), että “uudistus nauttii kannatusta yliopistoväen keskuudessa”. Olemme eri mieltä!
Me järjestämme oman kuulemistilaisuuden. Olemme kutsuneet rehtori Thomas Wilhelmssonin, kansleri Ilkka Niiniluodon ja kehitysjohtaja Ulla Mansikkamäen kuulemaan yliopistolaisten mielipiteitä uudistuksesta ja yliopistosta.
Tule esittämään omat kysymyksesi ja mielipiteesi!
KUULEMISTILAISUUS TIISTAINA 3.2. KLO 15.30 VANHAN YO-TALON JUHLASALISSA
Juliste PDF-tiedostona – lataa, printtaa ja levitä!
Lentolehtinen – printtaa kaksipuoliseksi A5-flyeriksi
Uralin Taa:Argumenttityöryhmä maanantaina 2.2. 15-16 Philosophican aulassa.
Elinikäisen oppimisen iltaa,
Olen tässä opiskellut enemmän yliopistouudistuksesta ja aihe mikä paistaa virallisemmissa kirjoituksissa ja esitelmissä silmään, on minä-muotoisten tunnekokemusten ilmaisun puute. Kyllä professorit ja muu vakihenkilökunta kertoilee visioistaan, uhkakuvistaan ja tuloksistaan sujuvasti, mutta lauseet minusta tuntuu, minä pelkään (potkuja, hulluksi tulemista, asuntoni menettämistä jne.), minä haluan (että minua kuunnellaanaan, saan puheen vuoron, valtaa, vaikuttaa asioihin, tulla kuuluisaksi) jne.. loistavat kirjoituksissa poissaolollaann.
Ainoa foorumi missä asioista keskustellaan lähellä niiden oikeita käsitteitä on tämä areena ja eräät muut opsikelijafoorumit. Ongelma on mielestäni siinä, että opiskelijaliike on ottanut kantaakseen sen, mitä virkamiesväki ei osaa tai se ei uskalla.
Esimerkiksi eräässä lehdessä prof. Arto Mustajoki sanoo: Aalto-yliopiston syntyhistoria oli järkyttävä. Tämä on virkamiehen lause, mutta sen muoto voisi kuulua näin “Järkytyin/tai olen järkynnyt Aalto-yliopiston syntyhistoriasta”. Lauseilla on pieni sanallinen ero, mutta käytännössä ero on valtava: Mustajoki ei ota henkilökohtaista tunnetason vastuuta sanoistaan, vaan siirtää sen muille. Ehkä opiskelijoille? Ja tätä säätöä tuntuu olevan akateemiset lehdet pullollaan.
Esitän tässä vielä mielipiteen yliopiston uudistamiseen liittyen: rakennukset ja institutionaaliset nimet ja niiden maineen tavoittelu taitavat ohjata kehitystä enemmmän kuin lait ja ihmiset. Kun on pistetty hienot rakenteet pystyyn, sitten ei enää luoteta ihmisiin jotka siellä työskentelevät tai jotka ovat sinne hakeutuneet koulutukseen, vaan jotta tulosta syntyisi, haetaan vain parasta laatua. Teennäiset dream teamit ovat kuitenkin harvoin tuottavia, sillä uudessa yhteisössä sankareiden on opeteltava roolinsa uudestaan. Kaikki ryhmät/yhteisöt alkavat jostakin eikä niistä kehity mestareita ilman prosessia. Esimerkiksi Helsingin yliopisto ei ole mikään laadun tae maailmalla, jos kokouksissa esitellään kysymyksiä muotoa “Paraneeko yliopisto uudistamalla?”
Nämä olemassaolon oikeutusta luotaavat ko/kö-päätteiset kysymykset kuuluvat pääsääntöisesti terapiaan, mitä ehkä yliopistojärjestelmämme palveluksessa voisivat laajemminkin tarvita. Ne ehkä kertovat enemmän hämmennyksestä ja ajatusten sekasortoisuudesta, kun entinen, itsestäänselvä elämäntilanteisuus on asetettu kyseenalaiseksi. Kysymyksiä voisi esittää paljon käytännöllisemmin, millä keinoin, millä tavoin tavoitteisiin päästään ja miten. Millaisia ryhmätyömenetelmiä meillä on käytössä? Kenen kanssa teen töitä jne.
Mutta nyt, hei vaa tällä erää ja kyselkää Niiniluodolta että miten ihmeessä päädyttiin nykyiseen tilanteeseen? Ettäkö ihan kapinaan, mistä ne 60-lukujen kapinaliikeet saivat alkunsa? Ihan kuin samoja uutisia toistettaisiin ja “Vanha” vallataan yhä uudestaan. Melekonen parodia. Vallatkaa vaikka Pasilan tv-torni ja tervatkaa se. Eikös sen johtaja Jungner osallistunut aikoiaan jonkun rauhanpatsaan tervaamiseen?
Suomalaisen demokratian parhaaksi ajan hengessä!
Huomenta jälleen! Onko kapinaliikkeellä omaa mottoa? Tuossa on oma ehdotukseni. Motto on hyvä olla olemassa kun liikehdintä muuttuu epämääräiseksi ja päämäärä hämärtyy aika-ajoin?
Oletteko miettineet sitä miksi päämäärä katoaa? Syitä voi olla moniakin, mutta ehkä tärkein on pätkätyöläisten asema Suomen eduskunnassa. Siellähän istuu Suomen kansa pienoiskoossa, eikä heillä ole edes mottoa minkä eteen tekisivät työtä. Niinpä työtä tehdään enemmän oman uran ja helvetinmoisten palkankorotusten eteen.
Minkäs eteen tämä opiskelijatoiminta.net tekee työtä? Onko tavoite yhtä hukassa kuin suomalainen yliopisto tällä hetkellä? Sitten vielä kapinaliikettä tarjotaan kurssin korjaamiseksi?
Sellainen huolestuttaa tässä touhussa, että ette ole organisoituneet, teillä ei ole sääntöjä. Tämä malli sopii ehkä hyvin akateemiselle ajattelunvapaudelle, mutta auta armias, kun mielenosoitukseenne ilmaantuu huligaaneja: heidän ainoa mottonsa on anarkia.
No ehkä hätäilen ihan turhasta. Olen jo vanhus, ja anarkia on jäänyt omalta kohdalta elämättä.
Mutta mitenkäs siellä tämän päivän nuorisopiireissä 60-luvun seksuaalinen vapautuminen näkyy? Onko teillä siellä nuorten vihaisten miesten pääjoukko, jotka seikkailevat ilta toisensa jälkeen kalajhöyryissä opiskelijaneitosten ruusupuskissa? Onko nykyneidot anteliaita ja antavat mahdollisuuden pahimpien höyryjen päästämiseen vai rautaneitoja, jotka ajattelevat vain naisen urakehitystä Aalto-yliopistossa? Mikä on rakkauden asema liikkeessänne ja suomalaisessa yliopistossa laajemminkin?
Kysykääs siltä Niiniluodolta tänään, millaisia ne 60-luvun neidot olivat silloisessa kapinaliikkeessä? Vai perustuiko meno ihan platoniselle rakkaudelle ja aatteen palolle? Vanhat ukothan nuo johtopaikoilla tänä päivänä ovat.
Mukahassua huomenta kaikille ja yhdessä ja erikseen!
Olisikohan uudenmaan tohtorismies(?) mahdollisesti tulossa itse tänään paikalle kysymään otutoja kysymyksiään Niiniluodolta?
Kateus on kirjoitettu yliopistolakiin!
Tätä mieltä olen, sillä Suomessa kuten muuallakaan maailmassa ei olisi ongelmia jos laista vain yksi sana pois: arvatkaa mikä voisi olla?
“Ylintä”. Yliopistojen tehtävänä on edelleen edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.
Onkohan tässä jokin toinenkin virhe? Puhutaan vain opiskelijoista, mutta mitäs nämä virkamiehet oikein tekevät? Palvelevat omaa etuaan?
Vitsi vitsinä. Erään liiton lehdestä luin, että “nykytyöelämä altistaa kateudelle”. Ilmiö taitaa koskea erityisesti yliopistoa, koska sille on laissa määrätty ylimmän opetuksen antaminen. Jos sana ylin jätettäisiin pois, suurempaa ongelmaa ei olisi. Voisi vain sanoa, että olen kateellinen ja homma olisi hoidossa. Nyt kun kateus on lainsäädäntöön kirjattu piiloisesti, se tuhoaa kansakunnan kirjaimellisesti. Hyvinvointivaltio on jo menetetty ja siitä nauttivat vain hyvätuloiset.
Yleisemminkin kyse taitaa olla valtio-instituution psykosomaattisesta oirekokonaisuudesta, jossa on määritelty tiettyjen alojen ylimmät viskaalit ja tahot. Sananvapaus taitaa olla nykyää sallittua lukuunottamatta muutamia puheenaiheita, mutta jos ryhtyy toimimaan vasten ylintä valtaa, siitä tahtoo tulla jopa rangaistuksia. Demokraattisempi yhteiskunta syntyisi helposti poistamalla superlatiivit lainsäädännöstä.
Vaikeampi kysymys on mitä tarkoitetaan isänmaan palvelulla? Isänmaakin menetettiin EU:n myötä ja itselle ei oikein ole selvää mitä täällä olisi palveltava? Yliopiston ylintä virkamiestäkö?
Mitä se ihmiskunnan palvelu sitten on? Minulla on kyllä visio, eli persoonattoman ystävyyden l. koinonian kehittäminen ihmisten välillä, mutta valtio-instituutio tekee nämä hankkeet mahdottomiksi lainsäädännöllään. Isänmaa on sekava käsite tällä hetkellä ja millaista se ylin opetus oikein on? Voiko asiasta edes vitsailla?
Ehdotan että olisi parempi puhua ihmiskunnan palvelemista ja poistaa lainsäädännöstä superlatiivit. Se vapauttaisi työtekoon ja turhilta pohdinnoilta sekä tekisi yhteiskunnastamme tasa-arvoisemman.
Pari pätkää kiemurtelua youtubessa:
http://vallankumous.blogsome.com/2009/02/04/taman-vuoksi-johtajille-nauretaan-katso-shokkivideot/
tai suoraan
http://www.youtube.com/user/exilefruit
Huomenta,
Joko se tämäkin liike lerpahti? Ei enää reaaliaikaista kirjoittelua, vaan onko jo siirrytty maanalaiseen toimintaan? Vai otettiinko kunnon kännit ja krapulaa vielä parannellaan feministineitosen soluasunnolla? Ei nyt kannata vielä leikistä suuttua, sillä nyt ollaan vasta siirtymässä enemmän itse asiaan.
Tasa-arvo on nyt itsestään selvä elämän lähtökohta, mutta kun siitä tulee poliittinen brändi, sen myötä ollaan ihan hakoteillä kohti epätasa-arvoa. Näin on laita YLIOPISTOSSA sekä mm. ministerillä Virkkusella.
Virkkusesta mainitaan mm. että hän on koulutukseltaan filosofian lisensiaatti, 1. kauden kansanedustaja Jyväskylästä, kokoomuksen Varapuheenjohtaja ja kokoomuksen naisten liiton Puheenjohtaja. Suomalaisen naispolitiikon brändiin näyttäisi kuuluvan jonkin sortin akateeminen tutkinto, kuuluminen johonkin naisten liittoon ja ehkä vielä huolissaan oleminen ilmastonmuutoksesta sekä kulttuurin suurkuluttaminen. Vallasta nyt viis, mutta tosiasia taitaa kuitenkin olla niin, että feministeille ja muille anarkistinaisministereille maistuu raha.
Rahaahan ei anneta kaikille, etenkään naisille, tasapuolisesti meidän yhteiskunnassamme, vaan köyhempi (nais)väki ja esimerkiksi opiskelijat maksavat veroilla tämän paremman keskiluokan naisliittojen kulttuuririennot.
Uudessa yliopistolainsäädännössä voitaisiin mennä paljon pidemmälle tuloksenteon suhteen. Valtio voisi lopettaa koko yliopistolaitoksen rahoituksen. Hommaa tekisivät ne, jotka ovat asiasta kiinnostuneita ja haluavat panostaa toimintaan. Ilmiöhän on tunnettu väitöskirjan olemuksesta: hommaat itse rahasi ja teet sitä mikä sinua kiinnostaa; työn tieteellisyys arvioidaan sitten ulkopuolisten toimesta.
Tämä tieteellisen työskentelyn periaate on vain unohtunut kun tieteestä on tullut valtio-instituution työrukkanen. Elisestä Iranin päämiehen puheesta totuus kävi paremmin esille kuin suomalaisten akateemisten kirjoituksista: ketä palvellaan ja miten.
Suomessa akateeminen jargon on vain epämääräisempää ja lopulta kukaan ei taida tietää mistä siinä on kyse. Niinpä nykyinen eduskunnan maisterimafiaministeristö tulkitsee tilannetta siten, että eihän siellä tehdä muuta kuin puhutaan omituisuuksia. Tehostetaanpa toimintaa ihan reilusti.
Pankaahan niitä eillisiä tekstejä sivustolle, nähdään mistä oikein oli kyse.
No mitäs tilaisuudessa kuului? Nimimerkki utelias kehäkolmosen takaa.