Jotain se yritti vaahdota siitä, että konsistoriin ei tuoda asioita, mutta tämä asiahan juuri tuotiin konsistoriin koska sitä ei missään muussa elimessä olisi voitu päättää. Tuskin siellä siis on kukaan häntä aseella uhannut äänestämään jaa, tämä päätöshän tehtiin yksimielisesti kaikkien ryhmien toimesta.

Anja Kontulan blogissaan esittämä mainio käsite oli muuntunut kiivasluonteisessa tekstissäni hieman toiseen muotoon. Oikea käsite olisi runkkausyhteiskunta, ei sentään yliopisto, kuten edellä kirjoitin. Olen pahoillani aiheuttamastani sekaannuksesta sillä kiivastuminen heikentää lukutaitoa ja ajattelua. Se kannattaa kapinoinnissa ottaa huomioon.

Sooloseksistä eli masturbaatiosta oli kyse, mikä ehkä kapinakontekstiin sopii hieman huonosti. Kapinamielialan lietsomisella voi olla kyllä yhteyttä pornoon, jolla tarkoitan sitä, että uudistuksiin liittyvillä uhkakuvilla tai kuten pornossa seksiaktin toiston näytöllä mässäillään.

Lomautuspornoa saamme lukea päivittäin, samoin toimeentulotukipornoa. Siitä ei vain tahdo seurata eternal erection, vaan kansakunnan mieliala sen kuin synkkenee. Se on pornon ikävä sivumaku, mistä nyt tällä hetkellä kärsimme. Huumori ja leikillisyys puuttuvat, mikä antaa toiminnalle aina vain alakuloisemman sävyn.

Vakavista asioista yliopistouudistuksessa on kyse, ja ehkäpä juuri huumori olisikin se keino mitä kannattaisi hyödyntää tässä lainmuutostehtävässä. Vallan kyky sietää naurua on lähes olematon ja nykyäänhän mässäillään ennen kaikkea sillä, kuka osaa parhaiten kertoa tilanteista vakavimmalla tavoin. Joihin tilanteisiin vakavuus on tarpeen, mutta eiköhän 500 henkikön porukka keksi huumoria yliopistouudistuksesta ihan riittävästi.

Kiitoksia tästä kuunnelmasta. Ajattelin kiinnittää huomiota näidenkin sivustojen toimintaan siinä mielessä, että annatte kyllä mahdollisuuden kommentoida, mutta tekijöinä ette osallistu dialogiin. Eikö ole aikaa vai halua? Tämä on yleinen ilmiö kaikilla suomalaisen hallinnon ja toiminnan portailla. Kerätään informaatiota ja näkemyksiä, muttei ei tehdä asian hyväksi mitään.

Tämä kuvastanee laajemminkin yliopiston ja yhteiskunnan ongelmia, tarjotaan kyllä foorumeita ja kanavia, mutta itse ahdistus jää sisuksiin pyörimään vaikka siitä kymmenillä foorumeilla kirjoittaisi. Yllä mainitusta linkistä löytyy mainio artikkeli ja käsite runkkausyliopisto. Käsittely jää haarojen väliin muttei muutu puheeksi.

Kiinnitin huomiota puheeseen jossa kerrottiin heikkojen rehtorien aikakaudesta? Miten tällaiseen tilanteen on jouduttu?
Ehkäpä syynä on hierarkisen vallankäytön pyramidi, jonka huipulla komeilee milloin kukakin, mutta paikka lienee kovin yksinäinen ja näyttäisi tänä päivänä vielä siltä, että kyse on erityisen ahdistavasta postista. Pyritään huipputuloksiin, mutta rahaa on kovin vähän jaettavaksi tai kun sitä jaetaan, sitä jaetaan jo olemassa oleville hankkeille tai rahat sijoitetaan lasipalatseihin, missä on toiminnalle tarjolla vain spektaakkimaiset puitteet. Kuitenkin käytännöllistä tilaa on kovin vähän tarjolla työntekoa varten. Katto on korkealla. Tyhjä ja aistimusvoimainen tila maksaa ja pahimmillaan se vie edellytykset tuottavalta toiminnalta. Miten tähän tilanteeseen on jouduttu?

Ehkäpä yliopiston ja valtion päättäjät ovat halunneet korostaa yliopistoinstituution tärkeyttä yhteiskunnassa sijoittamalla rahat rakennuksiin ihmisten sijasta.

Kilpailu on kovaa ja ahdistus siitä että rahaa ei valtiolta enää tulekaan entiseen malliin, on johtamassa kapinaan. Outoa kyllä kapinaa lietsovat nyt opiskelijat ja pieni osa henkilökuntaa. Mikä selittäisi tätä ilmiötä? Kyse voi olla ennen kaikkea projektiivisesta identifikaatiosta.

Virallisemmin tämän käsitteen avulla voidaan ymmärtää sitä prosessia miten merkityksellisiä energeettisiä mielensisältöjä siirretään henkilöltä toiselle tiedostamattomasti. Tässä tapauksessa kyse lienee ennen kaikkea siitä, miten vallan hierarkian yläpään ahdistus siirretään henkilökunnan ja opiskelijoiden käsiteltäviksi.

Vallankäyttäjien palli on turvattu ja tästä lähtökohdasta käsin he yrittävät tehdä hyödyllisiä päätöksiä. Mutta hyödyttääkö se ketään muuta kuin heitä itseään jos he eivät kyse asianomaisilta mielipidettä etukäteen? Tehdäänkö vain spektaakkelimaisia päätöksiä ja sen jälkeen toivotaan että nimi jää historiankirjoihin.

Ihan kuin puuttuisi vuoropuhelun taso hiearkioiden väliltä: kyse lienee käytännössä armeijasta ja sotimisesta lainatusta johtomallista, millä keinoin pyritään ratkaisemaan ihmisten ongelmia. Eihän tällä tavoin ratkaista muuta kuin vallankäytön ongelmia, mutta samalla tehdään ihmisille mittaamattomia kärsimyksiä.

Ehkäpä juuri näihin ilmiöihin ja rakenteisiin kannattaisi puuttua, eikä välttämättä hakea mallia Italiasta. Sama paskasysteemi ympäri maailmaa, mutta ei ne asiat korjaannu jos rakenteen henkilöt vaihdetaan. Sitä varten on haettava uudenlaista organisaatio- ja johtamismallia.

Se tuskin syntyy kapinalla sillä sen jälkeen valtaan tahtoo jäädä vain nykyisenkaltainen sotilasjuntta.